Suomikiipeilyn Hymytytöt 3/3: Roosa Huhtikorpi

Roosa Huhtikorpi, aina yhtä ihana ja melko lailla aina yhtä hymyileväinen Hymytyttösaagamme kolmas jäsen. Varsinkin Roosan kisailukokemus on tällä hetkellä olla naisrintamalla omaa luokkaansa. Itseä kuitenkin kiinnosti, millainen tyyppi siellä hymyilevän ja positiivisen kuoren sisällä piilee ja pääsin raapaisemaan hiukkasen persoonan pintaa. Kävi samalla tavalla, kuin aiempienkin haastateltavien kanssa: Tuli hyvä mieli ja kuva valoisasta persoonasta vahvistui. Kuten eräs kanssakiipeilijä tuli Turun PM-kisojen jatkoissa tokaisseeksi: "Tuolla ihmisellä on kyllä kyky tuoda positiivista energiaa tanssilattialle" 

SM-kisat Voemalla 2014. @Petteri Jamalainen

Moro! Ja saman tien pahoittelut boulderliigan finaalissa hajonneesta olkapäästä. Mitä siellä kävi ja mitä hajosi?

Moro, moro ja kiitos. Käsi meni tosissaan rikki tuolla boulderliigan finaalissa. Karsinnat oli tosi tiukat ja erot niissä tehtiin käytännössä yrkkien määrillä. Olin finaaliin tosi motivoitunut ja keskittynyt, koska kunto on tuntunut hyvälle ja vahvalle. Finaalin eka reitillä ja eka muuvissa lähdin vetämään ihan täysiä (ehkä jopa liiankin kovaa), jolloin jalka lipsahti boxilta. Olkapäästä kuului kolme rusahdusta ja se tuntui aika häijyltä. Tollaisessa kisatilanteessa on vaikea ajatella selkeästi, lopettaa siihen, vai yrittää vielä. Ajattelin, että otan siihen vielä yrkkää ja puristan vain kovempaa, mutta ei se käsi antanut (onneksi) periksi. Lämppätilassa tajusin, että se meni aika pahasti ja pyysinkin saman tien jäitä. Seuraavana päivänä käsi oli tosi kipeä, enkä jaksanut edes vastata puhelimeen, kun otti päähän niin paljon.

Alkuviikosta pääsin lääkäriin, jossa olkapäästä otettiin useampikin kuva. Lavan seudulta on revähtäny lihas (supra spinatus?) ja olkapäästä joku side on joko revennyt tai katkennut. Hyvä puoli tapahtumassa oli se, että lääkäri oli kerrankin ammattitaitoinen ja empaattinen (kokemuksia päinvastaisesta on ihan tarpeeksi). Se määräsi heti kuukauden kiipeilykiellon ja viikon päästä alkavan kuntoutuksen fyssarin kanssa. Lääkärin arvio on, että on noin 50-50 mahdollisuus siihen, pitääkö käsi leikata. Varmuus saadaan joka tapauksessa kuukauden päästä kontrollissa. Huono puoli on kyllä se, että tuo käsi on aika p...na. Eilen se kävi sijoiltaan ojentaessani kättä auton oven kahvaa kohti vetääkseni sen kiinni, se teki kipeetä!

Erona aiempiin urheiluvammoihin lienee se, että olen ilmeisesti kasvanut ihmisenä jonkin verran. Kaveri sanoi, että taidan olla aikuistumassa, koska en lyönyt saman tien lapasia naulaan, kuten olen aina aiemmin loukkaantuessa tehnyt. Jos en ole päässyt kiipeämään, olen lopettanut kaiken muunkin tekemisen välittömästi. Nyt olen käynyt itseni kanssa kädenväännön siitä, että kaikki muu tekeminen on tässä vaiheessa kotiinpäin. Olenkin tehnyt nämä välipäivät jo jalkoja, corea ja lenkkiä ja olo on suhteellisen hyvä.

Eniten ehkä harmittaa se, että olin omasta mielestäni varmaan parhaassa kunnossa pitkään aikaan. Olen viimeisen vuoden ajan panostanut tosi paljon kehonhuoltoon, lepäämiseen ja ruokavalioon ja se on tuntunut hyvältä. Nuo vammat on vaan niin valitettavan ennalta arvaamattomia ja voivat johtua monen pienen tekijän summasta, ettei kaikkea oikein voi ennakoida.

Aloitit kiipeilyn velipoika Kuutin kanssa tosi aikaisin 6-vuotiaana ja laji vei mukanaan saman tien. Olet maininnut aiemmin haastatteluissa, että äiti halusi teille harrasteen. Teidän äitiä näkee aika vahvasti nykyäänkin mukana kisoissa kannustamassa. Miten iso merkitys äidillä siun elämässä on?

Äidin kuvaamiseen ei sanat riitä. Isän kuoleman jälkeen me oltiin kolmelleen ja äiti teki minun ja Kuutin eteen kaikkensa. Kun äiti vei meidät pienenä Tapanilaan, tuli kiipeilystä se juttu joka yhdisti koko perhettä. Äiti maksoi omasta pienestä liksastaan meidän kisareissut ja kaiken muun, sekä kiipesi itse sen verran mitä töiltä ja meidän kuskailulta ehti. Äiti on ollut myös kanssaeläjänä koko ajan meidän kisaamisessa ja varsinkin pienempänä myös reissuissa. Vaikka jonkun mielestä voi tuntua hassulta, kun hän on vieläkin mukana kisoissa kannustamassa nykyäänkin, niin itse olen siitä vain ylpeä.

Nykyään lähinnä harmittaa se, että ei ehditä ihan niin paljoa tekemään asioita yhdessä. Meillä on kuitenkin joka toinen tiistai äiti-tytär päivä, jolloin käydään yhdessä treenaamassa ja saunomassa  Salmisaaressa. Lauantaisinkin pyritään monasti ehtimään yhteisille sessioille.

Kaiken kaikkiaan äiti on sellainen nainen, jollaiseksi haluaisin isona tulla. Olen yrittänyt olla aina hölmöilemättä sen vuoksi, etten pahoittaisi äidin mieltä ja toisaalta toimia oikein, että äiti voisi olla meistä ylpeä.

Mutsie.

Aloitit kisailun heti pikkutyttönä (jo 13-vuotiaana EM-hopeaa). Olitko itse innokas kisaamaan, vai tuntuiko junnuna, että muut halusivat sinun kisaavan ja menit sen mukana?

Kisakiipeily oli mulle junnuna ihan ehdottomasti SE juttu. En itse asiassa pitänyt ulkokiipeilystä oikeastaan ollenkaan, vaan halusin olla vain paras kisaamisessa. Totta kai junnuna piti painostaa hiukan, kun kisaaminen jännitti aika kovasti. Järjettömän kova kilpailuvietti ja tavoite olla paras saattoi jopa ärsyttää muita ja varmaan esimerkiksi Arcon EM-kisoihin mentäessä olin hiukka "bitch", kun olin ihan varma voitostani. Olinkin aivan maani myynyt, kun tulin vasta tokaksi. Kaikki muut olivat lähinnä tyrmistyneitä miten hienosti se meni. Nuo ekat ulkomaan kisat olivat varmaan psyykkisesti helpompia, kun ei ollut minkäänlaista vertailupohjaa muiden tasoon ja pystyi varmasti antamaan oman parhaan suorituksensa. Pikku hiljaa jännitys nousi, kun tiesi miten kovaa muutkin treenaa ja kiipee.

Silloin junnuna näin koko kiipeilyn aika vahvasti suorituksena ja kiipeäminen olikin aina lähinnä suoriutumista otteiden välillä, joista täytyy päästä eteenpäin.

Vasta meidän vuoden 2009 puolen vuoden kiipeilyreissu Sveitsiin, Ranskaan ja Espanjaan avasi silmät ulkokiipeilyyn ja siihen kaikkeen muuhun, jota kiipeily voi parhaimmillaan antaa. Ulkokiipeilyssä en ollut luonnollisesti kovin hyvä, joten en sitä ollut tehnyt kun en halunnut lähteä epäonnistumaan. Alkuun ulkokiipeilyynkin liittyi oleellisesti 8a:n scorecardin täyttö ja oman sijoituksen seuraaminen. Sittemmin olen hoksannut ettei sillä ole kyllä mitään merkitystä. Olen pitänyt aika ajoin reiteistä päiväkirjamaista lokia 27cragsiin, mutta sekin kyllä tahtoo unohtua. Ulkona kiipeäminen on kuitenkin aika paljon enemmän kuin numeroiden summa.

En ole koskaan työstänyt pihalla mitään täysin tosissaan ja Andy onkin nyt patistanut, että jos meidän reissu onnistuu niin se haluaa mun ottavan siellä jonkun projektin ja katsovan mihin rahkeet riittää.

Seuraposset Andy, Jarkko ja Kuutti.

Itsellä on mennyt ohi aiemmista uutisoinneista tuo siun loukkaantuminen kun siirryit kisaamaan aikuisten sarjoihin. Mitäs silloin tapahtui?

2009 SM-kisoissa olkapää meni rikki ensimmäisen kerran ja heti perään 2010 uudelleen. 2010 se hajosi niin pahasti, että mulle tuli loppujen lopuksi yli puolen vuoden kiipeilytauko. Kuten jo aiemmin mainitsin, silloin kokemus lekurivierailuista ei ollut ihan niin hyvä. Ekaksi mulle määrättiin kolmen kuukauden lepo, joka ei auttanut juuri lainkaan. Ajatus oli, etten ollut levännyt tarpeeksi hyvin, vaan kannattaa levätä paremmin uusi kolme kuukautta. Kävin loppujen lopuksi hakemassa useammaltakin lääkäriltä mielipiteen ja lopulta pääsin kuntouttamaan sitä ilman leikkausta. Tuo vammojen kanssa eläminen on itse asiassa ollut yllättävän rankkaa, kun on pitänyt lähteä rakentamaan kuntoa takaisin aina ihan montun pohjalta saakka. Varsinkin nuorempana se oli tosi masentavaa, kun olen aika itsepäinen ja rupesin treenaamaan ihan sikakovaa heti kun kipu hellitti sen verran, että kykenin.

Sulla on kisamenestystä vaikka muille jakaa vuosien varrelta. Mitkä kisat/ kisasaavutukset nousee kuitenkin yli muiden?

Tuo Arcon EM-hopea 13-vuotiaana junnuna on edelleen ehkä se isoin juttu, kun se tuli loppujen lopuksi aika puskista. Sitä ei osannut oikein silloin arvostaa, mutta jälkeenpäin on kyennyt katsomaan hiukka eri näkökulmasta ja olen siitä nykyään kyllä aika ylpeä.

Toinen muisto noista ihan junnuvuosista on, kun pääsin 13-vuotiaana MM-kisoissa semifinaaliin (loppujen lopuksi sijoitus oli 17.). Merkittäväksi tuo muisto nousee siinä mielessä, että olin silloin vahva kuin härkä :-). Muun muassa yhdessä klipissä multa lipesi jalka ja klippasin jatkon ilman, että asento juurikaan muuttui. Loppujen lopuksi jalat taisi lipsutella lähes joka klipissä... Sen jälkeen keskityttiin treenaamaan myös hiukka enemmän tekniikkaa.

16-vuotiaana pääsin osallistumaan aikuisten PM-kisoihin sarjan ulkopuolisena, koska olin liian nuori sarjaan muutoin. Sijoituin kolmanneksi ja olin tosi tohkeissani.

Junnusarjoissa merkittäväksi PM-voitoksi on jäänyt mieleen 2007 Ruotsissa järjestetyt kisat, jotka oli ihan jäätävän korkealla noin 30-metrisellä seinällä. Meille tuli siellä superfinaali, joka kiivettiin poikien kisareitillä. Sinnittelin ihan vikaan muuviin asti ja kiipesin itse asiassa korkeammalle kuin kukaan pojistakaan. Reitintekijätkin oli niin innoissaan, että ne tuli taputtelemaan selkään.

Hupaisa muisto on jäänyt mieleen Puolassa järjestetyistä EM-kisoista. Kiipesin omasta mielestäni karsinnoissa ihan surkeasti ja olin hiukan pettynyt. Lohdutukseksi mentiin syömään lohturuokaa mäkkäriin. Tulimme kuitenkin äidin kanssa seuraavana päivänä katomaan finaaleita, joihin olin itse asiassa päässyt! Reisillehän se meni, sillä jouduin saman tien eristykseen ja äidin piti lähteä hakemaan kiipeilykamoja hotellilta. Olinkin sitten finaalissa kahdeksas, mutta muisto on hauska.

Jännittääkö kisaaminen nykyään? Lähinnä sen vuoksi kun sinä, Maria ja Anna näytätte kisoissa aina niin hyväntuulisille ja innokkaille?

Ihan järjettömän paljon. Välillä meinaa oikein ärsyttää, kun porukka tulee höpöttämään, että sulle tämä kisaaminen on helppoa, kun on niin paljon kokemusta. Viimeeksi Tapanilan Northern Lights -skaboissa meinasin pyörtyä kun jännitti niin älyttömästi. Tuo jännittäminen on varmaan muuttunut jonkin verran vuosien aikana. Junnuna jännityksestä suurin osa tuli varmaan siitä, että oli hillitön paine aina puolustaa mestaruutta ja olla munimatta, kun odotukset oli itsellä ja muilla niin kovat. Nykyään varmaan tulee jännitettyä sitä, kun kaikki kaverit ja tutut on katsomassa ja arvioimassa omaa suoritusta. Itse asiassa aiemmin oli helpompaa käydä kisailemassa ulkomailla, kun pystyi lähtemään enemmän ilman ennakko-odotuksia.

Iän myötä kisaamiseen on kuitenkin pystynyt ottamaan vähän erilaisen lähestymistavan ja sisäistämään sen, että kyseessä ei ole maailman tärkein asia. Sitä kautta on päässyt enemmän sinuiksi sen kanssa, että kisoissa ei tarvi olla turpa mutterillaan, vaan voi vain mennä nauttimaan itse suorituksesta ja pitää hauskaa.

Northern Lights -Challenge. @Timo Junttila

Valmentaja?

Kuutti valmensi mua opintoihinsa liittyen viime vuonna. Me ollaan kuitenkin Kuutin kanssa liian läheisiä ja mun oli liian helppoa vajota ihan pikkutytöksi ja alkaa kitisemään ja nillittämään sille jonnin joutavista asioista. Päätettiinkin sitten yhdessä, että lopetetaan se valmennussuhde. Kyselen edelleen Kuutilta toki vinkkejä treenaamisen suhteen ja näin meidän valmennuksellinenkin suhde on toiminut huomattavasti paremmin. Nykyään teen treenaamisen suhteen suunnittelun itse ja korkeintaan Kuutin vaimo Eija antaa mulle äidillisiä vinkkejä, milloin pitää esimerkiksi ottaa vähän chillimmin. Eija onkin meidän ylivalkku ;-) ja mahtava ystävä.

Treeniohjelma, miten vuosi jaksottuu? Mielitreenit?

En seuraa mitään selkeää treeniohjelmaa, vaan treenaan fiiliksen ja oman kropan tuntemusten mukaan. Merkittävintä treenaamisen osalta on se, että mulla on ihan fantastisia treenikavereita, kuten köysittelyssä Bertlingin Enni ja coretreeneissä Paalasen Hanna. Kaverin kanssa överikovat treenitkin saa vedettyä läpi hyvällä fiiliksellä. Monasti me vaan nauretaan ihan katketakseen, vaikka ollaan ihan katki jo treenistäkin. Ennin fysiikka on niin järkyttävä, että mulla on työ ja tuska pysyä sen perässä.

Tämän talven aikana on tullut keskityttyä köysitreeniin, kun kesällä ois tarkoitus lähteä pidemmälle köysireissulle. Tähän astihan mä olen vain boulderoinut ja sitten lähtenyt reissuun ilman kestävyystreeniä. Jonkun verran tuli toki tehtyä bouldertreenejä ennen kisoja, jotta sai räjähtävyyttä ja terävyyttä takaisin.

Joogan osuus treenissä, vai harrastatko sitä vielä? Vai jumppaatko liikkuvuusominaisuuksia jotenkin muutoin?

Joogailua Balilla Part1.

Joogaa olen tehnyt viime aikoina tosi paljon vähemmän kun on koko ajan niin kova kiire. Sen takia onkin tosi siistiä lähteä äidin kanssa Sri Lankaan joogaleirille nyt keväällä. Venyttelen kuitenkin joka päivä, joten liikkuvuusominaisuudet pysyy varmaan yllä sen myötä. Liikkuvuuteen tuli varmaan jonkinlainen pohja yläasteaikaan, kun skabailin kaverin kanssa spagaateissa. Eihän mun liikkuvuus toki ole mitään Annaan ja Mariian verrattuna, mutta kiipeilyyn varmaankin ihan riittävää.

Joogailua Balilla Part II.

Sulla on ollut sponsorina lisäravinnevalmistajia, mikä on lisäravinteiden (palautusjuomat...) sun harjoittelun tukena.

Äiti on ollut itse asiassa lisäravinnepuolessa sponssina. Pyrin nykyään saamaan tarvittavat ravinteet mahdollisimman hyvin terveellisestä ja monipuolisesta normiruoasta.  Jos kuitenkin tiedän, etten ehdi treenin jälkeen syömään järkevään aikaan, niin otan mukaan palkkarin. Tällä hetkellä palautusjuomana on Voimaruoka 360. Palautusjuoman ideahan on toimia palautumisen käynnistäjänä, eikä ravinnon korvikkeena.

Miten merkittävänä näet esim. diettaamisen roolin vaikkapa kisoihin, tai reissuihin valmistautuessa?

Olen aiemmin ollut vaikka millaisella pussikeittodieetillä, mutta en enää nykyään. Mulla on ollut haastetta kilpirauhasen toiminnan kanssa jo 16-vuotiaasta saakka ja nykyisen lääkärini diagnoosin mukaan mun kilpirauhanen ei itse asiassa toimi käytännössä lainkaan. Sehän on hormonaalinen häiriö, johon vaikuttaa moni seikka kehossa (stressi yms.) Tästä syystä pelkkä täsmälääkityshoito ei toimi kovinkaan hyvin varsinkaan mun kohdalla ja viimeisen vuoden olen ollut aika tarkkaan suunnitellulla ruokavaliolla. Se on käytännössä gluteeniton ja pyrin lisäksi välttämään maitotuotteita. Aiemmin söin muutoinkin varsin epäterveellisesti, joten ruokavalion muutos on auttanut voimaan kokonaisuudessaan tosi paljon paremmin.

Alkuun ruokavalion muutos tuntui tosi vaikealle, mutta kun sai iskostettua itselleen, ettei kyseessä ole luopuminen vaan muutos, se helpotti aika tavalla. Esimerkiksi mun aamut alkoi aikaisemmin aina parilla voilla voidellulla ruispalalla ja kahvilla. Ajatus muutoksesta tuntui kamalalle. Testailin kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja ja löysin banaanipannarit ja niistä tuli mun aamujen pelastus: Banaani muussattuna pariin munaan ja tämä pannulle pannareiksi, päälle mustikoita ja mansikoita. Huippuhyviä.

Itsellä onkin nykyään treenaamisen ja syömisen suhteenajatuksena se, että haluan voida kokonaisvaltaisesti paremmin.

Olet aika näyttävästi sponsoroitu (Halti, La Sportiva, Äiti) onko sulla manageri, joka hoitaa sponssikuviot, vai miten ne menee? Onko sponssit lähestyneet sinua, vai sinä heitä?

Manageri mulla on ollut vuodesta 2010 (Ville Iivonen). Ville hoitaa sponsorointikuviot ja ollaan siis lähestytty sponsseja. Olen sponsoreihin erittäin tyytyväinen tällä hetkellä. Haltin puolelta tulee vaatteet/ varusteet reissuihin ja La Sportivalta maailman parhaat tossut. Äiti jeesii sitten kaikessa muussa :-).

Sponsoroidun Atleetin pitää osata myös tarvittaessa keimailla. @Eija Huhtikorpi

Olet ollut aika lailla mediassa näkyvillä. Onko se siistiä, vai tuleeko välillä eteen "ei ihan niin mukavia juttuja"?

Musta on tehty aika monta juttua mediaan ja usein niissä on tullut asia virheitä tai väärin ymmärryksiä, kun juttua ei ole mun kautta tarkastettu. Yhden kerran pidin Haltilla lehdistötilaisuuden, jossa kerroin itsestäni ja kiipeilystä yms. Mua jännitti aivan järkyttävän paljon, kun en ole paljon esiintynyt yleisölle ,paitsi koulussa luokalle ja sekin oli ihan hirveetä. En todellakaan tykkää olla huomion keskipisteenä. Rehellisesti en muista yhtään mitään mitä sanoin, koska olin niin paniikissa, sanat meni solmuun ja keskityin siihen etten pyörtyisi. Myöhemmin on hävettäny ja naurattanut miten yksinkertaisista ja päivänselvistä asioista on saatu mut kuulostamaan aivan amatööriltä :D 

Tällä hetkellä olet duunissa BK:lla (Boulderkeskus). Näetkö itsesi työskentelemässä kiipeilyn parissa tulevaisuudessakin, vai onko äidin haave kirjanpitäjän urasta kaukoputken päässä?

En ole kyllä kirjanpitäjähommiin menossa. Näen itseni tekemässä työtä jossa pääsee tekemään, menemään ja kommunikoimaan ihmisten kanssa. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen työhöni ja tiedän olevani siinä hyvä. Olen mielestäni hyvä varsinkin asiakaspalvelussa, mutta kiipeilyhallin työhön kuuluu kaikki muukin ja pystyn noihin  kaikkiin työtehtäviin. Markon kanssa meillä on melkein erikoislaatuisen hyvä symbioosi työparina ja en oikein osaa edes pohtia miten sitä voisi vielä parantaa. BK:n sukupuolenvaihdos varmaan jännitti kaikkia työntekijöitä, mutta olen ollut siihenkin muutokseen tosi tyytyväinen.

Kalymnos dreaming with dream team. @Eija Huhtikorpi

"Taito" on useimmiten määritelmä, joka nousee esille kun sinusta puhuu kanssakiipeilijöiden kanssa. Pidätkö itse itseäsi ennemmin taitavana, vai vahvana kiipeilijänä?

En osaa sanoa. Yksi osa taitoa on varmaan se, että omasta mielestäni pystyn esimerkiksi lukemaan reittejä hyvin ja toisaalta reitillä myös intuitiivisesti muuttamaan betaa tarvittaessa. Reitinlukuun varmaan vaikuttaa myös se, että olen kiivennyt aika pitkään (parikymmentä vuotta), joten muuvipankkia eri tilanteisiin on ehtinyt karttua aika hyvin.

Nykyään olen myös parempi epäonnistumaan ja oppimaan sen kautta. Tämä pätee kiipeilyssä, että muutoinkin. Esimerkkinä vaikkapa käsilläseisonta, jota en osannut pari kuukautta sitten vielä lainkaan. Päätin alkaa sitä treenaamaan ja kuukauden intensiivisen treenin jälkeen se pikku hiljaa alkoi aukeamaan. Kiipeilyn osalta olen treenannut esim. slouppereita, joissa olen ollut tosi huono.

Jälkeenpäin sitä tietysti harmittelee, että junnuna tuli välteltyä kiipeilyssä niitä juttuja joissa ajatteli, tai tiedosti olevansa huono.

Velipoika Kuutti on Haapakosken ja Kimmon jälkeen ehkä Suomen väkevimmän näköinen kiipeilijä. Tarttuuko voima sinuun yhtä helposti kuin veljokseen?

Kyllä voima tarttuu aika helposti. Porukka tulee monasti kyselemään, että miten paljon käyn puntilla, kun mulle on jonkin verran siunaantunut harteita. Moni aina ihmetteleekin kun totean, etten koskaan. Varsinkin aiemmin kaikki treeni oli kiipeilyä ja vain kiipeilyä. Kuten jo mainitsin syömisenkin suhteen, olen pyrkinyt laajentamaan näkemystä myös treenissä ja pyrin tekemään nykyään mahdollisimman monipuolista treeniä (jalkoja, coretreeniä, lenkkiä...) jotta voisin kokonaisvaltaisesti paremmin.

Voimaa kartuttamassa Rokokalliolla. @Eija Huhtikorpi

Mikä on turhauttavinta kiipeilyssä?

Se kun loukkaantuu ja ei pääse kiipee.

Minkä takia taasen sitä harrastat?

Se on mun elämäntapa. Tai itseasiassa tapa elää. Se on tosi iso osa koko mun identiteettiä ja en osaa edes ajatella elämää ilman kiipeilyä.

Ketkä on sun esikuvia kiipeilyssä ja miksi?

Alex Puccio, Anna Stöhr ja Shauna Coxey on kaikki tosi inspiroivia. Ne ei ehkä ole niinkään idoleita vaan ennemminkin motivaattoreita. Jos on yhtään motivaatiomonttua niin tulee katsottua noiden tyttöjen videoita ja suurella todennäköisyydellä motivaatio palaa kohisten. Tulee aina ajateltua, että mäkin haluan olla yhtä hyvä kun ne.

Onko kiipeily yhteisöllinen laji?

On aivan mahtava. Tämä meidän yhteisö on  ihan huippu ja varsinkin tapahtumissa ja reissuissa on niin siistiä, kun porukka jakaa toisilleen positiivista energiaa ja hyvää mieltä. 




Suosikkikallio Suomessa?

Lappnor. Koko se metsä kivineen on maaginen. Lisäksi kiven laatu on suurimmaksi osaksi huippua ja linjat kiipee hyvin.




Suosikkialue ulkomailla?

Kalymnos, Ceuse, Margalef ja Macig Wood. Ehkä noi on merkittävimmät.

Nautiskelua Kalymnoksella.




Top-3 reitit Suomessa?

1. Kompressöör stand, 7B+.  Uusi Sipoo. Seisomalähtö meni muutamalla yrityksellä, kun keli oli aika hyvä. Ei sitten tullut yrkättyä istumalähtöä samalla kertaa ja parilla seuraavalla sessiolla keli oli tosi surkea tai sit vika oli mussa. Istumalähdön haluan kiivetä sen takia, että joudun tekee siinä pituuden puolesta aika nihkeän jalannoston joka ei ole välttämättä ihan omantyylinen juttu. Koko linja on mahtava!

2. Block Work, 7A+. Lappnor. Hienot muuvit ja otteet.

3. Kun Jari Koskee, 7A. Uusi Sipoo. Ensisijaisesti nimen puolesta :-).  Lisäksi jouduin tekemään sen kanssa aika kovasti töitä. Ei todellakaan ollut mun tyylinen reitti.



Top-3 reitit Ulkomailla?

1. Bon Viatge, 8a. Terradets.  Santeri Turkulainen sanoi, että koita sitä, kun se sopii mulle ihan varmasti. Koitin kerran läpällä, koska ajattelin, etten todellakaan ole 8a:n kunnossa. Muuvit meni kuitenkin aika mukavasti. Tokalla yrkällä pääsinkin jo erittäin lähelle toppia, josta lipsautin jalan ja putosin. Tipuinkin sitten kolme kertaa samasta muuvista jalan lipsahtamiseen, ennen kuin suostuin testaamaan Ilen betaa. Tein reitillä myös klassisen "Rami Lappalais-klipin", eli klippasin tossun sormilenkin jatkoon. En edes tajunnut sitä, ennen kuin yritin kiivetä ylöspäin ja ihmettelin menetinkö voimat kokonaan, kun en pääse etenemään. Kun tajusin, että tossu on kiinni jatkossa downclimbbailin alaspäin aika surkeilla otteilla ja jouduin turaamaan jatkoa irti aika surkeassa slouppaavassa otteessa roikkuen. Eihän se meninannu lähteä ollenkaan, vaan vääntyi vaan pahemmin. Kun viimein sain itseni irti, ajattelin että kiipeen toppiin joka tapauksessa. En kiivennyt. Samaisesta muuvista alas mistä ennenkin jalan lipsahtaessa. Roikuin köydessä ja vaan nauroin laskeutuessani alas. Muuta porukkaa ei paljon naurattanu, vaan porukka oli sitä mieltä että se näytti aika pelottavalta. Seuraavalla yrkällä reitti sit menikin.

2. La Fuente, 7C. Albaracin. Kolme muuvia, joista eka on vaikea ja toka vielä vaikeampi. Pojat oli vähän ihmeissään, kun sain tehtyä ekan muuvin lähes heti. Tokakin meni saman tien, mutta mulle tulikin vikasta helposta muuvista nemesis. Tipuin vikasta muuvista varmaan kymmenen kertaa putkeen miten sattuu. Välillä lipsahti jalka ja välillä joku muu. Pojat (Sami, Elias ja Andy) otti jo hermot, että voitko nyt oikeesti kiivetä sen. No, saman tien topin päällä oleva lumi alkoi sulaa  ja otteet kastuivat. Katottiin illalla Andyn kanssa kämpillä meitsin failureita ja rätkätettiin, ettei tuo ole edes todellista. Onneksi se meni seuraavalla kerralla aika kivuttomasti.

La Fuente, 7C. Albaracin. @Andy Day, Kiellgram

3. Supernova, 7C. Macig Wood. Ei yhtään mun tyylinen slouppicompressioramppi. Vaikka se onkin nykyään aika lasittunut, niin linja on vaan uskomattoman hieno ja superhienossa paikassa. Olin hakkuuttanut reittiä parina päivänä ja vasemman jalan pohje oli huukkaamisesta jo ihan ruvella. Pidin siitä tauon ja kiipesin kaikkea muuta. Yhtenä päivänä olin kiivenny koko päivän kaikkea, muistaakseni pari 7C:täkin ja päätin antaa Supernovalle vielä yrkän. Sit se olikin yhtäkkiä iha paperia ;-).


3. Sabina, 7c+. Secret Garden/ Kalymnos.  Tämän reitin haluan vielä mainita reitin ja sektorin hienouden sekä ihan koko tuon reissun fiiliksen takia. 

Haavereitti, jonka haluaisit lähettää?

Joka paikassa jossa olen käynyt ainakin pari :-)




Parhaat kiipeilykaverit reissuun?

Maria on hulvattominta ja arvaamattominta reissuseuraa. Paita ja peppu. Upea tyyppi, jonka kanssa ei haittaa vaikka telttakepit unohtuu. Toki sillä reissulla jeesi aika paljon se, että Jarmo tuli Pelastuspartioksi...ja Haapakoski lopuksi niiden keppien kanssa...

Frendie Maria kanssa.

Haapakoski on aina hyvällä fiiliksellä ja sen kanssa tulee naurettua paljon! Yksittäisenä muistona mieleen on jäänyt meidän lämppäilysessio Ceusessa tiiliä ja kiviä nostellen ja voimaillen. Paikalliset oli ehkä ihan hiukkasen ihmeissään...

Andy, Kuutti, Eija, Koponen, Elias... Ketä kaikkia meitä onkaan.




Kummasta tulee Yhdysvaltain presidentti: Trumpista vai Clintonista?

Seuraan vain kiipeilyuutisia ;-)




Dystopian työstöä. @Juha Immonen

Vapaa sana lukijoille?

Iha Paperrrii!


Sponsorit:

Halti

La Sportiva

Äiti.

Share on Facebook Share on Twitter Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.