Martti Servo -kivellä taannoin itsekin käyneenä tuli hämmästeltyä kiven laatua, joka on fontsumaisella tekstuurilla varustettua graniittia. Toinen hämmästyksen aihe oli kiven kulmassa jököttävä jääkaappipakastin, joka oli tuolloin juurikin avattu "Voimasanat, 8B+". Kyseisen reitin ensinousu teki vartalon Jari Pölläsen lanseeraamalle termille "dedikoitunut". Jani itse kuvasi ensinousun prosessia seuraavasti: "This episode took about 11 days last
summer and 20 days this summer, about 160 hours, close to 1500 tries and about
13 000 km of driving until it was completed. Proposed grade 8B+, only time and
repeats will tell where it settles." Toistonousuprosessi vahvisti, että oululaisessa pohjavedessä asuu keskivartalon vahvistusproteiinien lisäksi myös jokin dedikoitumista ja kiveen pään hakkaamista vahvistava geeni... Vaikka olin seurannut OP:n tekemisiä jo pidemmän aikaa instagramissa, ei itselläni (ja monella muullakaan kiipeilyn aktiiviharrastajalla) ollut miehestä juuri minkäänlaista kuvaa. Mukavaa olikin, että herra ehti kiireiden ohella vastata muutamaan aihetta sivuavaan kysymykseen.
 |
| Voimasanat 8B+, Martti Servo. |
Moro ja
onnittelut hienosta suoritteesta!
Tänks!
Kuka on
Onni-Pekka Huumonen?
Ja vaikein
heti kärkeen :D Mie oon tämmönen 25 vuotias Rollosta Ouluun rantautunut
kiipeilijärenttu, joka elättää ittesä tekemällä leikkipoliisin hommia tuolla
paikallisessa sairaalassa.
Paino/
Pituus/ Monta leukaa?
Painoa
taitaa olla tällä hetkellä karvan verran alle 63 kiloa ja pituutta 170cm. Leukoja ei oikeestaan tuu juurikaan hirveästi
vedettyä muuta kun yhellä käellä otelaudasta. Siitä on jonkun verran aikaa ko
viimeks on tullu testattua paljonko menee virallisia leukoja, mutta 32 on
muistaakseni pohjat.
Minkä aikaa
olet kapuillut?
Aloitin
kiipeilyn vuonna 2001 isäukon ja pikkuveljen kanssa. Se harrastaminen oli toki
vähän erilaista silloin kun nykyään ja varusteet oli vähän erilaisia. Kiivettin
suorilla hakuilla ja jäätikköraudoilla jäätä ja kotikutoisilla piisseillä
trädiä. Eipä noita tainnut olla alkuun kiipeilykenkiäkään, vaan lenkkareilla
vedettiin :D Toki siinä tuli myös kiivettyä sivussa sporttia ja boulderia,
mutta vuoritouhuihin se harrastaminen taisi silloin pääsääntöisesti tähdätä.
 |
| Vuorikiipeilyn harjoittelua Korouomalla pikkuveljen kanssa. Huomio myös modifioituihin Jofa/Petzl -kypäröihin, joissa oli kuminauhalla integroidut maglitet... |
Harrastaminen
jäi teini-iässä joksikin aikaa tauolle, kun muut asiat kiinnosti enemmän, mutta
vuonna 2010 löytyi taas kipinä aloittaa uudestaan. 2011 meni armeijan leivissä
ja silloin jäi kiipeilyt melko vähille.
2012 muutin
Ouluun ja aloin ulkokiipeilyn lisäksi myös treenaamaan sisällä ja siitä asti on
sitten tullut harrastettua ja treenattua aktiivisesti.
Päätit
ilmeisimminkin keväällä ottaa työn alle jonkun napakamman nemesiksen ja siihen
kohteeksi valikoitui Voimasanat. Miksi?
Alun perin
kauden nemesikseksi valikoitui Edge of darkness Luohualta, se tuntui jotenkin
luontevalta kun viime kauden nemesis oli Fat hippo, johon tuo darknesi siis
toppaa. Toki viime kaudelta tuli viisastuttua sen verran, että tuli otettua
kylkeen toinenkin tiukempi prokkis, koska oli vielä hyvässä muistissa, että
Hippo on kitkareitti, joka vaatii sopivaa keliä. Otin kakkosprokkikseksi siis
Ladamiehen Luohualta, mutta kun se sitten taittui suhteellisen vähällä
työstöllä, oli selvä, että pitänee ottaa joku vaikeampi reitti työn alle.
Voimasanat
on ollut jonkunnäköinen haave itelle siitä asti kun Jani sen viisi vuotta
sitten aukaisi. Se oli niitä aikoja kun olin innostunut ulkokiipeilyn lisäksi
myös treenaamaan sisällä. Olin tosissaan vaikuttunut Janin sendivideosta ja se
toimi hyvänä motivaattorina treenata kovempaa ja kovempaa.
Viime
talven treenikaudella tuo reitti alkoi jollain tasolla kummittelemaan mielessä
ja oli selvä, että sitä pitää päästä kopaisemaan ja testata, että miten
mahdottomalta se tuntuu. Toukokuun puolessa välissä kun lumitilanne alkoi
pikkuhiljaa periksi myös Rollossa, sitä käytiin sitten testaamassa ja se ei
tuntunutkaan aivan mahdottomalta, sain yhtä muuvia lukuunottamatta tehtyä
kaikki yksittäiset muuvit ja se oli sillä reissulla selvä, että tästä tuleekin
sitten tämän kauden pääprokkis.
Janille
ensinousu ei tipahtanut ihan helpolla ja ajokilsoja kyseiselle kivelle taisi
tulla päälle 10000. Selvisitkö helpommalla, eli ottiko toisto paljon töitä?
Helpolla se
ei tipahatnut kyllä itellekkään, mutta selvisin vähän vähemmällä. 10 sessiota
se otti kaikenkaikkiaan ja arviolta noin 100 oikeaa yrkkää. Mulla oli Janiin
nähden se etu, että tiesin sen olevan mahdollinen ja mulla oli betavideo Janin
noususta olemassa. Vaikka en sitä lopunperin aivan samalla betalla
kiivennytkään siitä oli kuitenkin iso apu. Hatunnosto Janille ensinoususta!
Missä
vaiheessa alkoi realisoitumaan, että reitti voi antautua jo tänä vuonna?
Tehtiin
kesäkuun puolivälin tietämillä yökeikka tuonne ja sain silloin viimeisen
uupuvan muuvin tehtyä ja kaikki yksittäiset muuvit alusta loppuun siten, että
jatkoin aina siitä mistä olin tippunut. Se taisi olla kolmas sessio ja silloin
se taisi realisoitua, että tää on tehtävissä vielä tälle kaudelle, jos mitään
ihmeitä ei tapahdu.
Treenasitko
kevään ja kesän aikana kyseistä proggista varten jotenkin spesifisti?
En
oikeastaan. Ainoat asiat mitä treenissä muutin tuota reittiä ajatellen, oli
voimapyörän lisääminen useammalle päivälle viikossa, että olkapäissä ja
keskivartalossa on varmasti tarpeeksi jerkkua, ja slouppiroikuntojen
pidentäminen otelaudalla. Taisin jossain vaiheessa todeta, että kun jaksan
roikkua Beastmaker 2000:sen tiukimissa sloupeissa 45 sekunttia, niin tuo reitti
menee. Kesän treenikauden lopulla jaksoin roikkua sitten 3 x 45 sekunttia
niissä.
Muuten
tuntui, että paras treeni tuota reittiä varten on kiivetä sitä ja hakata vaan
niitä muuveja paikan päällä.
Testailitko
cavella Janin simulaattoria?
Eipä tullut
testailtua. Oikeastaan Cavella ei ole joutanut treenaamaan sen jälkeen kun otin
reitintekijän pestin vastaan OKK:lta, vaan on tullut treenattua sitten siellä. Eikä tullut
kyllä sinnekään rakennettua mitään replikaa.
Treenaatko
muutoin jonkun ohjelman mukaan, vai fiilispohjalta?
En treenaa
minkään ohjelman mukaan. Jotenkin tuntuu paremmalta treenata fiilispohjalta,
omaa kroppaa kuuntelemalla, kun noudattaa jotain tiettyä systeemiä ja kiivetä
kellon kanssa. Toki on tietyt jutut,
jotka pyrin viikoittain tekemään, eli käytännössä otelauta, campuslauta ja
coretreeni, joihin on sitten olemassa oma itetekoinen ohjelma. Muuten pyrin
treenaamaan kiipeämällä mahdollisimman paljon ja monipuolisesti.
Onko
keskivartalon voimaominaisuudet lahjakkuusominaisuus, vai kovan työn tulos
(viite: yhden käden voimapyörärullailu)?
Siihen en
osaa ottaa kantaa, että miten paljon siinä on lahjakkuutta pohjalla, mutta sen
mie tiiän, että kovasti oon pyrkiny tekemään töitä keskivartalon
vahvistamiseksi. Mun mielestä coren vahvuudella on aika iso merkitys oikeasti
tiukassa kiipeilyssä, ja sen treenaamisen merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Vahvuudet/
Heikkoudet kiipeilyssä?
Loivilla
muodoilla ja pienillä otteilla muuvittelu ja meinaa olla välillä vähän myrkkyä
mulle, ja oon siinä selvästi huonompi kun esimerkiksi jyrkillä hänkeillä ja
slouppaavilla otteilla. Pyrin kuitenkin treenaamaan siltä pohjalta, että aina
kun löytyy joku asia, joka tuntuu vaikealta tai joka tuntuu olevan mun
epämukavuusalueella, pyrin keskittymään siihen ja vahvistamaan sitä
osa-aluetta.
Jonkinmoisena
heikkoutena vois myös ehkä heittää sen, että varressa ei ole hirviästi mittaa
ja apinaindeksi on aikalailla nolla, joten pitkät muuvit meinaa tuottaa välillä
aika paljon päänvaivaa. Toisaalta mie näen sen kuitenkin haasteena ja pyrin
siihen, että en kovin helposti ala itkemään, että joku muuvi on morpho, vaan
jos joku muuvi ei mee sen takia, että se on pitkä, niin mie oon ite sillon
liian heikko ja pyrin treenaamaan itteni sen verran vahvaksi, että pystyn sen
tekemään. Pituuteen ei ite pysty vaikuttaa, mutta voimatasoihin onneksi pystyy.
Siitä päästäänki sitten siihen mun ehottomaan vahvuuteen, joka on kyky hakata
päätä seinään tarpeeksi pitkään ja tietynlainen periksi antamattomuus.
 |
| Ihan joka päivä kiipeily ei ole vain kasa epäonnistumisen kokemuksia... |
Kävitkö kesällä
köyden päässä, vai onko boulderointi ainut oikea juttu?
Tulihan
tuota jonkun kerran käytyä itkemässä köydenjatkona Niemiselissä, mutta stamina
meinaa olla vähän hakusessa, kun meinaa olla sen verran boulderikuosissa, että
tahtoo puristaa ehkä vähän liikaa hyvistäkin otteista. Pakko sanoa, että kivaa
vaihtelua se kuitenkin oli ja kyllä sitä tulee varmasti harrastettua
jatkossakin.
Tavoitteita
tulevaisuuteen? King of Sting?
Haha, ei
nyt ainakaan ekana oo tuo King of Sting mielessä. Se voi olla, että se on
jossain kohtaa eessä, mutta sen aika näyttää. Se vaatiiki sitten ihan
omanlaisen valmistautumisen.
Seuraavaksi
pitänee ottaa se Edge of darkness tosissaan työn alle, nyt kun kitkaki alkaa
olla pikkuhiljaa sen puolella.
 |
| Edge of Darknesin työstöä. @Jaakko Saarenpää |
Ens
kaudelle ois ehottomasti tavotteena kiivetä enempi köyttä ja käydä nyt ainaki
kiipeemässä Diablo pois Niemiselistä ko se meinas jäädä vähän turhan lähelle
viime reissulla.
Jonkinmoista
reissua vähän etelämmäskin pitää jossain kohtaan varmaan suunnitella myös, kun
kuulemma kiivettävää löytyis sieltäkin suunnalta.
****
Tarinan lopuksi on vielä PAKKO liittää tuo tekstissäkin mainittu Jani Lehtolan legendaarinen videotallenne reitin ensinoususta. Syksy tulee, etsikää omat Voimasananne!
0 kommenttia :
Lähetä kommentti