Jo on aikoihin eletty, kun työväen urheilijat puhuvat yksityisen yritteliäisyyden puolesta. 80-luvulla puuhattiin järjestöissä ja kaikkien kansalaisvelvollisuus oli osallistua yhdistystoimintaan. Suomi oli yhdistysten luvattu maa. 2000-luvun maailmassa niin ei taida olla. Itsekin olen jonkin verran tehnyt kiipeilyn eteen ihan vapaaehtoisesti hommia vaikkapa kirjoittelemalla kiipeilyaiheisia tekstejä ja rapsuttelemalla kallioita puhtaaksi. Joskus on tullut jopa ajeltua ympäri Suomea etsimässä uusia kiviä tai kallioita. Kun 27crags aikanaan puuhattiin pystyyn oli kunniakasta olla testailemassa sitä heti ensijoukoissa, kun sattui tuntemaan oikeita ihmisiä. Silloin se tuntui juurikin luontevalta yhteistoiminnalliselta jutulta, jossa tehdään yhdessä topoja, kiivetään välillä, istutaan iltanuotiolla ja soitetaan kitaralla gumpayaata.
 |
| Topojen evoluutio. 27crags |
Kun ensimmäisen kerran kuulin maksullisuuden ajatuksesta, meni herne jossain määrin nenään. Ei ehkä syvälle, mutta nenään kuitenkin. Ensimmäinen ajatus oli sama kuin aika monilla muillakin: "Minäkin olen tuottanut tuota sisältöä, niin miksi siitä vielä pitäisi maksaa?" Asiaa itse (ja useamman muunkin kanssa) pohtineena on mieleen noussut joitain asiaa puoltavia seikkoja.
1. Ihmiset (paitsi Teemu Ojala) ovat pääasiassa laiskoja. Luen itseni tähän samaan kastiin. Kuten Annusen Jarmo asian tiivistää mainion blogipostauksensa Case Magic Wood -osiossa, yhteisöllisesti tuotettu materiaali on yleensä varsin huonoa, tahi virheellistä. Myönnän itsekin monella kalliolla käydessäni pohtineeni topokuvien ottamista, mutta loppujen lopuksi on vain tullut merkattua reitit tikkilistaan. Sama pätee kuvien laatua ja kivien sijaintia.
 |
| Ei ihan niin laiska kiipeilyn harrastaja... |
2. Pohdin pitkään sitä, että maksullisuus olisi ok, jos cragseihin tulisi topot useammistakin Euroopan merkittävistä kiipeilypaikoista. Pohdin, että tätä varten kannattaisi vaikka maksaa jollekulle kiipeilyn harrastajalle kesäduunipalkka ja laittaa tämä puuhailija hommiin. Tämä ongelma näyttää toistaiseksi poistuneen, kun itse herra ja Hidalgo Jannunen on jalkautunut kameran kanssa ja alkanut ainakin bouldermestoja kiertää. Tämä sama suuntaus kun saadaan siirrettyä myös köysikallioille ja siihen yhdistetään paikallisten toimijoiden tekemä yhteistyö, luulisi lopputuleman olevan mainio.
3. Asioiden evoluutiossa on tärkeää, että oma takapuoli on edes jonkin verran tulessa. Harrastelijapuuhastelut voivat alkaa ja loppua silloin, kun siltä tuntuu. Valitettavan moni aika mainio juttu on lopahtanut, kun suurin into on laantunut. Samppa jaksoi pyörittää Pulteria ja Rami Slouppia aika pitkään, mutta ihan pelkkä harrasteesta saatava nautinto ei valitettavasti ihan oikeassa maailmassa kuitenkaan loputtomasti kanna. Samoin on ihan pelkille harrastepuuhasteluille valitettavasti käynyt myös maailmalla. Kun hommassa on leipä kiinni edes osaksi on varsin selvää, että löytyy intoa yrittää hiukka kovemmin.
4. On tullut tutustuttua varsin moniin vastaavaa yrittäviin palveluihin ja ne ovat valitettavan huonoja.
5. Sähköisessä palvelussa ei eteen nouse probleemaa painoksen loppumisen johdosta. Vuoden sisällä olen henkilökohtaisesti törmännyt tähän kahdenkin kiipeilykohteen osalta (Chulilla ja Kvaloya). Kumpaisessakin painos on ollut loppu jo ilmeisesti jonkin aikaa ja uudesta ei kellään ole tietoa. Chulillan osalta paikallisesta tupakkikaupasta voi ostaa kopiokoneella tulostetun version, joka ei ihan alkuperäistä vastaa...
Toki näiden edellämainittujen seikkojen lisäksi on myös hyvä muistaa, että maksussa ei nyt puhuta pelkästään maksullisten laatutopojen ostamisesta, vaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että onko kyseisessä verkkopalvelulla tulevaisuutta. Jos palkokasvi pyörähti nokkaan siitä, että "minunkin tuottamasta sisällöstä aletaan nyt periä maksua", niin menisiköhän se myös sitten jos koko palvelu suljetaan lopullisesti ja kaikki vaivalla tuotettu materiaali valuisi hukkaan? Yksinkertaistahan se on. Vaikka yrittäjät ovatkin riistäjiä, niin ei niitäkään taida kiinnostaa loputtomiin upottaa harrastukseen järjettömiä määriä rahaa ja aikaa. Vai olenko väärässä?
Toki näiden edellämainittujen seikkojen lisäksi on myös hyvä muistaa, että maksussa ei nyt puhuta pelkästään maksullisten laatutopojen ostamisesta, vaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että onko kyseisessä verkkopalvelulla tulevaisuutta. Jos palkokasvi pyörähti nokkaan siitä, että "minunkin tuottamasta sisällöstä aletaan nyt periä maksua", niin menisiköhän se myös sitten jos koko palvelu suljetaan lopullisesti ja kaikki vaivalla tuotettu materiaali valuisi hukkaan? Yksinkertaistahan se on. Vaikka yrittäjät ovatkin riistäjiä, niin ei niitäkään taida kiinnostaa loputtomiin upottaa harrastukseen järjettömiä määriä rahaa ja aikaa. Vai olenko väärässä?
Entäpä onko homma tällä selvä, vai löytyisikö "Kräksiin" vielä jotain kehitettävää?
1. Sivun kiinnostavuuden lisääminen? Kiipeilymedian suurkuluttajana olen jo vuosia toivonut 27:n kehittyvän laajempaan suuntaan. Kansainvälinen laadukas kiipeilyuutisten välittäminen voisi olla aika iso kakku haukattavaksi, mutta sillä näkyvyyden lisääminen olisi aika merkittävä juttu.
Facebook-keskustelussa on noussut esille Suomen kiipeilyliitto ja sen rooli tässä kokonaisuudessa. Skil on järjestöjen kattojärjestönä ehkä hiukan kankea organisaatio muuttumaan 2017 vuoden mahdollisuuksiin. Kuten nykyinen (ilmeisimminkin) puheenjohtaja Jyrkynen aiheeseen liittyneessä keskustelussa mainitsi, heidän mielestään suurin osa reiteistä on edelleen vanhoissa topokirjoissa. Itse pohdin kiipeilymedian roolia tässä kokonaisuudessa hieman laajemminkin. Kiipeilylehti on vanha virstanpylväs, josta pidetään kiinni kynsin ja hampain. Mietinkin, että minkälainen kokonaisuus saataisiin hankittua siihen käytettävällä rahamäärällä (joitakin kymmeniä tuhansia), jos sillä ostettaisiin palveluna uudenlaisen median tuottaminen vaikkapa 27cragsista? Onko painetun lehden aika jo ohi?
2. Mobiiliapsin kehittäminen. Pienet kankeudet mobiilipalveluissa varmaankin paranevat pikku hiljaa samalla kun maksavia käyttäjiä on tarpeeksi ja kehittämiseen on mahdollista käyttää likviditeettiä. Myös karttabugien poistaminen varmaankin on työn alla koko ajan.
3. Jos ja kun käyttäjät valitsevat maksullisen palvelun niin uusia, ammattimaisesti tuotettuja kallioita ja boulderalueita tulee käyttöön tasaista tahtia.
...ja vielä hieman pohdintaa
Henkilökohtaisesti toivon, että merkittävimmät köysikalliot ja boulderalueet kuvattaisiin ja tuotettaisiin premium-palveluun jo vaikka kiipeilykauden 2017 aikana ja sen jälkeen niiden käyttö tulisi tuota kautta. Toive tulevaisuudessa toki olisi, että Euroopan pääkaltsit (Frankenjura, Ceuse, Espanjan mestat...) löytyisivät samasta paikasta laadukkaina versioina. Toki tulevaisuudessa tulen vastikään ostamaan painetunkin topon, koska tykkään siitä käyttöliittymänä (ja se näyttää kivalta hyllyssä). Yhdessä niiden käyttö on vain aika tavalla jouhevampaa.
Itselle on jäänyt hiukan epäselväksi se, miten premium topojen tulot tullaan tulevaisuudessa jyvittämään? Toivottavasti tulevaisuuden toposysteemi ei tarkoita sitä, että joka topo maksaa erikseen? Jos siis nyt premium-versioiden tekijöitä on 5 ja tulevaisuudessa 50, jaetaanko tulot kaikille tasan? Ja jos toinen tekee topon Koivusaaren kivestä ja toinen vaikkapa Ateenan alueesta, onko korvaus sama? Itsellehän asialla ei ole juurikaan väliä, mutta ihan vaan mielenkiinnosta tässä pähkäilen...
Lopputulemana siis todettakoon, että maailman muutosten myllerryksessä myös vanha kunnon työväki on (tässä tapauksessa) taipuvainen kannattamaan yksityisyrittäjää ja suositteleekin sijoittamaan kyseisen maltillisen summan (37,20€ / vuodessa) 27 cragsin Premium-palveluun, jotta saamme turvattua palvelun jatkuvuuden myös tulevaisuudessa.
Tutustu palveluun täältä!
Lopputulemana siis todettakoon, että maailman muutosten myllerryksessä myös vanha kunnon työväki on (tässä tapauksessa) taipuvainen kannattamaan yksityisyrittäjää ja suositteleekin sijoittamaan kyseisen maltillisen summan (37,20€ / vuodessa) 27 cragsin Premium-palveluun, jotta saamme turvattua palvelun jatkuvuuden myös tulevaisuudessa.
Tutustu palveluun täältä!
3 kommenttia :
Kvaloyan topoja oli vielä vino pino Tromssalaisessa kirjakaupassa. Baugenillahan tuo topo on hyllyssä ja siellä on myös kansio mistä voit lainata päivän ajaksi kopiota tietystä reitistä.
Huippua! Kuka vielä sanoo, että ei kannata kirjoitella internettiin :-)
Hei,
Kun kommenttiini viitataan, haluaisin tarkentaa, että kommenttini on ollut huonosti muotoiltu, jos se on tulkittu tuolla tapaa.
Tarkoitukseni oli sanoa, että tietoa on paljon kirjallisessa muodossa ja toisaalta 27 cragsin tietokanta on heidän immateriaaliomaisuuttaan, joten liittokaan ei voi lähteä sitä suoraan kopioimaan ja julkaisemaan. Jos palvelu menisi jostain syystä nurin (mitä en todellakaan toivo), tietokanta on yrityksen arvokkain osa ja varmastikin realisoidaan jollekin taholle.
27 cragsistä pitää myös ymmärtää, että se on kansainvalinen toimija ja SKIL kansallinen. SKIL:n toimialaa ovat vain suomalaiset topot.
Terveisin,
Sampsa
Lähetä kommentti