Kuka on
Axel Lindfors?
Espoolainen
pieni mies, joka tykkää kiipeilyn ohella musan tekemisestä (OCEILL löytyy mm.
Spotifystä) ja tietokonepeleistä. Nuo erilaiset hommat toimii aika hyvin
vastapainoina toisilleen. Leipätyönä hoidan lapsia ja teen junnuohjauksia
Kiipeilyurheilijat RY:lle Kiipeilyareenalla.
 |
| Kruisailua Mylliksellä @Lauri Tervonen |
Ikä?
Moni
varmaan arvelee, että noin 18v. Olen kuitenkin jo tuotapikaa 25 vuotias, eli
ihan aikuisen iässä.
Paino/
Pituus/ Apinaindeksi?
55-56kg/
173cm/ Apinaindeksi jonkin verran miinuksen puolella (3-5cm)
Miinuksen
puolella noin paljon? Oletko kokenut, että siitä olisi haittaa?
Joskus on
tullut ehkä oltua sitä mieltä, että reitit on morphoja, mutta kun voiman määrä
on lisääntynyt niin samalla myös sellaiset reitit on helpottuneet. Ainahan toki
löytyy sellaisia reittejä, joissa ei ole kuin jotkut tietyt jalitsut, joista
pitää tehdä kolme metriä pitkä muuvi ja omalla kohdalla se pitäisi tehdä sitten
pohkeilla ponnistamalla. Mutta ihan kaikkea ei ole pakko kiivetä ja toisaalta
on tosi siistiä löytää beta johonkin reittiin, jota on aina pitänyt morphona.
Monta
leukaa menee/ paljon penkki?
Noin 40
ristiotteella (vasen myötä ja oikea vasta). Kaveri joskus pahoitti mielensä,
kun vedin leuat tolleen rististä ja sanoi että noinhan tuo on helppoa. Kokeilin
sitten saman tien myötäotteella kolmella sormella saman homman, ei menny kuin
38 ja sormet hyytyi.
Penkkipunnerrusliikettä
olen koittanut kerran puntilla, mutta en ole koittanut maksimeja koskaan.
Uskoisin, että 30 kiloa oli sillon tangossa, että se lienee ennätys. Toisaalta
olen kyllä omasta mielestäni suhteellisen hyvä esimerkiksi mantteleissa, joten
ei kai sillä penkillä ainakaan kiipeilyyn hirveästi ole merkitystä.
Onko
klassinen Flyygeli, 7B mantteli Kärsämäellä mennyt?
Joo, se
meni aika nopeasti ja on lisäksi mainio reitti. Jostain oon kuullu, että
Turussa olisi joku ilmeisesti toistamaton Nytorpin Tomin kasin mantteli, jota
olisi kiva käydä kokeilemassa.
 |
| Myllis @ Lauri Tervonen |
Milloin ja
missä aloittelit kiipeilyhommat?
Äidin
serkku omistaa Hutungin ja siellä tuli joskus junnuna kokeiltua kiipeilyä loma-aikoina.
Lukioaikaan käytiin kaverin kanssa Pasilassa boulderoimassa joitain kertoja,
mutta silloin se ei vielä ihan sytyttänyt. 4 vuotta sitten tiesin että
Salmisaareen oli rakennettu Kiipeilyareena ja päätin aloittaa harrastamaan
kiipeilyä aktiivisemmin koska ajattelin, että voisin olla siinä ihan hyvä.
Alkuun tuli pelkästään boulderoitua pääasiassa talviaikaan sisällä, ja kesät
tuli pidettyä taukoa. Kun Salmisaaren boulder oli puolen vuoden kiipeilyn
jälkeen rempassa, tuli käytyä myös liidikurssi ja alettua myös köyseilemään
jonkin verran. Ulkokiipeily ei ole vielä ollut kuvioissa aktiivisesti kovinkaan
pitkään, mutta se on ollut tosi siistiä ja koukuttavaa.
Olitko
harrastanut aiemmin muita urheilulajeja?
Ennen
yläkouluikää harrastin kaikkea mahdollista (painia, telinevoimistelua ja jopa
hiihtoa). Hiihto on itse asiassa tosi siistiä meren jäällä. Yläkouluikäisenä
musa vei miestä ja ei tullut kuntoiltua käytännössä juuri ollenkaan. Nykyäänkin
tykkään tehdä kaikenlaista, mutta kiipeilyn ohella en mitään muuta kovinkaan
pitkäjänteisesti.
Lukijakysymys:
Meneekö oikeasti 10 leukaa yhdellä kädellä ?
Ei taida
pitää. Tämä on varmaan joku Pamun läppä, että Axel varmaan vetää 10 leukaa
yhdellä kädellä ja siihen on lyöty sitten vielä pienet Lapinlisät. Enkat on vasemmalla
6 ja oikealla 5, eli yhteensähän siitä kyllä tulee yli kymmenen. Ei tuo yhden
käden leuanvetokaan taida ihan järjettömästi kiipeilykuntoon siirtyä.
Oliko Buu
Glubben, 8a oikeasti sun eka ulkoköysireitti? Jos oli, niin minkä verran otti
eforttia?
Kyllä tämä
pitää paikkansa. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin eka reitti jossa pääsin
klippaamaan ankkurin. Eka ulkokiipeilyreissu oli Nummeen ja Pamu usutti mut
Alibille. Se oli aika tyly aloitus. Sen jälkeen tyly aloitus jatkui
Mustavuorella, joka on Nummen jälkeen varmaan Suomen toiseksi tylyin kallio
ekakertalaiselle. Kokeilin siellä kevyemmin Wot Gorillaa (ja jotain seiskaa
siitä vierestä). Ei mennyt sielläkään mitään, kun kämmin jotenkin tyhmästi Wot
Gorillallakin. Sen jälkeen meninkin kokeilemaan Buu Glubbenia ja päätin, että
tämä on päästävä ihan ketjuille saakka ja se menikin suhteellisen kevyesti
parissa sessiossa.
Tarina
Armottomasta?
Myllikseltä
oli tullut kiivettyä melko lailla kaikki seiskat ja peruskasit, joten oli
luonnollista siirtyä Armottomalle. Keväällä koklailin muuveja, joita löytyi
suht helpolla muutama kappale. Syksyllä kelien palattua menin kokeilemaan
reittiä taas ja se tuntui ihan yllättävänkin hyvälle. Työstely vaati
muistaakseni viitisen sessiota ja meni aika tasaisesti koko ajan eteenpäin.
Siitäkin löytyy yllättävän paljon merkittävää mikrobetaa, joka helpottaa reitin
lopullista kiipeämistä. Vaikeimmaksi yksittäiseksi muuviksi itselle koitui se
pitkä muuvi vasemmalle, mutta sekin meni loppujen lopuksi aika mukavasti.
Ja Supermariosta, suoritus näytti kävelyltä videolla?
Ekalla
sessiolla tuntu että keli ei ollut mitenkään superhyvä ja muuvit tuntuikin tosi
huonolle. Päätin kuitenkin antaa reitille toisen mahdollisuuden ja kun keli oli
aika paljon parempi, niin tein muuvit kevyesti ja oli monta yrkkää tosi
lähellä. Loppujen lopuksi varsinainen lähetys tuli kolmannessa sessiossa.
Kai ne
loppujen lopuksi näyttää videolla melkein aina aika helpolta. Muutoinhan sitä
vain pyllähtää patjoille. Ei se nyt mitenkään supervaikealle tuntunut, mutta
sai siinä kiivetä kuitenkin ihan tosissaan.
Hypergravity
8B?
Ajattelin
joskus aiemmin, etten tule ikinä kiipeemään sitä, kun se tuntuu kovin
morpholta. Mun vakioselitys kaikkeen. Tiedostan kuitenkin, että yleensä se on
kuitenkin vain voiman puutetta eikä oikeesti morpho. Kävin nyt syksyllä sitä
kuitenkin uudelleen koittamassa ja oli aika mukava yllätys, kun muuvit meni
aika sutjakkaasti. Ei varmaan ole haitannut, kun on saanut joitain onnistumisen
elämyksiä nyt pohjille. Viikonlopun ympärillä kävin sitä tyyppäilemässä kolmena
päivänä ja sunnuntaina putosinkin vikasta vaikeesta muuvista. Omat sormet
soijaa jotenkin tosi paljon ja tuossa reitissä loppuosa muuttuu yllättävän
raskaaksi, kun sormet on ihan märkänä. Tämä siitä huolimatta, että vaikeimmat muuvit
on ihan alussa. Järkeviä yrkkiä ei siitä syystä saanut otettua kuin kolme-neljä
per sessio. Tänään tiistaina se meni sitten ekalla yrkällä kevyen lämmittelyn
jälkeen. Voisin sanoa, että tuossa on hienoin reitti, jonka olen kiivennyt.
Kävit
kesällä ekaa kertaa ulkomailla kiipeilyreissussa, mitkä reitit jäi
Kalymnokselta mieleen?
Marci Marc,
7c+ oli varmaan hienoin köysireitti, jonka olen kiivennyt. Siinä on alussa aika
tiukka boulderi, jonka jälkeen on tosi hyvä lepo. Sen jälkeen se onkin sitten
tasaista kiipeilyä ketjuille saakka suhteellisen hyvillä otteilla. Just
sellaista kiipeilyä, josta itse tykkään. Lisäksi se on sen Odyssey –sektorin
hienoimpia linjoja. Muuten mieleen jäi ainakin Daniboy 8a ja Superklassikko
Aegealis 7c. Me oltiin siellä tosissaan kesällä, niin ei tullut yritettyä
mitään tosi tiukkaa.
Top-3
reitit Suomessa ja Miksi?
•
Hottentotti. Ensimmäinen 8A. Myllis on mulle paikkana tosi tärkeä,
koska siellä on tullut vietettyä niin paljon aikaa. Laitoin siihen tosi paljon
eforttia ja halusin sen ehdottomasti kiivetä. Pelkästään reittinä se nyt ei ole
vaikein, eikä myöskään esteettisesti hienoin, vaan merkkasi muutoin tosi
paljon.
•
Köydellä en oo kiivenny paljoo mutta kyllä Nummisuutari 8a ja sen
variaatiot ansaitsee maininnan itelle. Ne kiipee kaikki tosi hyvin.
•
Hypergravity on kyllä hienoin reitti mitä oon koittanu tai kiivenny.
Useinhan niistä tulee paljon hienompia kun ne kiipee, mutta tuskin minkään muun
boulderin kiipeemistä olen odottanut niin paljon ku tämän.
Miten
treenaat ja jaksotatko treenejä?
Mulle ei
oikein koskaan ole kukaan kertonut miten pitäisi treenata, joten kiipeän vaan.
Yritän kuunnella aika tarkkaan kroppaa ja kiipeillä sen mukaan. Jos jotain
paikkaa kolottaa, niin pyrin välttämään sellaisia muuveja, jotka voisivat aiheuttaa
lisäkuormaa. Treenit teen käytännössä aina Salmisaaressa.
En
oikeastaan tee lisäharjoitteita (campusta tai otelautaa). Saatan campustella
joskus 45 asteisella seinällä jotain bouldereita, sillä se tuntuu itselle
toimivammalta ja enemmän lajinomaiselle. Voimatreeninä se toimii itsellä tosi
hyvin. Kaikille varmaan toimii erilaiset jutut ja olen toki miettinyt, että
systemaattisemman treenaamisen voisi jossain välissä aloittaa. Kehitystä
tapahtuu kuitenkin edelleen aika mukavasti, joten vielä ei ehkä tarvitse
muuttaa mitään.
 |
| Fiilistelyä ennen kallion tyhjennystä @ Lauri Tervonen |
Kuin paljon
kisaaminen jännittää?
Tykkään
kisaamisesta ja olen aika kilpailuhenkinenkin. Ei kisaamisessa varmaan voi
tulla kovin hyväksi jos siitä ei tykkää. Itse kisatilanne kyllä jännittää,
mutta oma kokemus on että se on sellaista tervettä lisämaustetta, eikä ainakaan
hankaloita suoritusta.
Kiipeilyesikuvat?
Kaikki
lyhyet jätkät. Esim. Nalle joka on aika lailla lyhyt ja sylivälikään ei ole
mikään hirveä on helppo valita. Anton Johanson oli ensimmäinen järkyttävän
vahva mies, jonka olen nähnyt ja se kyllä teki vaikutuksen aikanaan.
Tavoitteita?
Kun Hypergravitykin nyt meni, niin Globalisti olisi tosi kiva kiivetä.
Viikonloppuna on SM-kisat, mutta onneksi ensi viikolla keli näyttäisi pysyvän
hyvänä. Cirkus Elephant Syndromea
käytiin koittamassa Ilen kanssa viime viikolla, mutta siitä en vissiin saanut
tehtyä kuin pari muuvia. Takuulla Suomen vaikein boulder.
Lisäksi
Nummessa olisi kiva kiivetä Jaakobin paini ja Sulttaani. Amen Break Mustiksella
on myös tosi kiinnostavan näköinen ja koko kallio on muutenkin tosi upea. Ja yhdellä hienolla 8a:lla on jatkot vielä tällä hetkellä roikkumassa ja se pitäs käydä kiipeemässä.
 |
| Nummisuutari 8a @Axel Lindfors |
Mikä on
kiipeilyssä siisteintä?
Tunne
kontrollista, eli että oman kehon liike on täysin hallinnassa. Kiipeilyssä myös
kehittymisen huomaa tosi selkeästi. Vaikkei voima kasvaisi, niin huomaa pieniä
asioita joissa kehittyy esimerkiksi tekniikan eri osa-alueilla. Se on vaan tosi
koukuttavaa.
Vahvuuksia/
heikkouksia kiipeilyssä.
Pienet
otteet tuntuu olevan selkeästi oma heikkous.
SKEYllä on kuulemma tosi pieniä otteita, joten pitäisi mennä sinne
varmaan treenaamaan. Myös pitkät hypyt on mulle aika hankalia.
Campus ja
voimailu yleensäkin on vahvuuksia. Manttelit on myös itselle sopivia.
Olen
yrittänyt kiivetä kaikenlaisia reittejä kaikilla profiileilla, jotta kehittyisi
tasaisesti.
Parhaat
kiipeilykaverit?
Hattivatit,
eli Pamu (Samuel Hammer) ja Koposen Sami. Kummankin kanssa oppii sekä kiipeilystä, että itsestä
paljon. Jokainen treeni ja kiipeilykerta poikien kanssa tuntuu siltä, että
itsestäkin saa kaivettua vielä pikkuisen lisää, kun ne on sellaisia
energiapakkauksia.
Tyttöystävä
kyllä tappaa mut jos en sano, että se on paras, eli kai se on varmin vastaus.
Vahvat sormet ovat joskus myös aika näppärät...
0 kommenttia :
Lähetä kommentti