Axel Lindfors: Young Stallion

Axel Lindforsin nimi putkahti minulle ekaa kertaa esiin muistaakseni Oulun boulderskabojen yhteydessä. Sen jälkeen nuorukaista on nähnyt kisoissa tasaisesti ja voimailusuoritteista on kuulunut jos jonkinlaisia legendoja. Saatoimme Veli Romppaisen kanssa jatkaa tuota legendojen kasvattamista puolihuolimattomasti myös juontaessamme Nothern Lights Challengea taannoin. Varsinainen rytinäläpimurto Axelin osalta kaiken kiipeilykansan tietoisuuteen tapahtui kuitenkin tänä syksynä, kun hän on kiivennyt melko lailla kaiken, johon on koskenut. Haastattelua ei viitsinyt millään laittaa eetteriin vielä viikonloppuna, koska Stallion oli melko lailla vakuuttunut Hypergravityn kellistymisestä tiistaina. Näin myös tapahtui.

Kuka on Axel Lindfors?

Espoolainen pieni mies, joka tykkää kiipeilyn ohella musan tekemisestä (OCEILL löytyy mm. Spotifystä) ja tietokonepeleistä. Nuo erilaiset hommat toimii aika hyvin vastapainoina toisilleen. Leipätyönä hoidan lapsia ja teen junnuohjauksia Kiipeilyurheilijat RY:lle Kiipeilyareenalla.

Kruisailua Mylliksellä @Lauri Tervonen

Ikä?

Moni varmaan arvelee, että noin 18v. Olen kuitenkin jo tuotapikaa 25 vuotias, eli ihan aikuisen iässä.

Paino/ Pituus/ Apinaindeksi?

55-56kg/ 173cm/ Apinaindeksi jonkin verran miinuksen puolella (3-5cm)

Miinuksen puolella noin paljon? Oletko kokenut, että siitä olisi haittaa?

Joskus on tullut ehkä oltua sitä mieltä, että reitit on morphoja, mutta kun voiman määrä on lisääntynyt niin samalla myös sellaiset reitit on helpottuneet. Ainahan toki löytyy sellaisia reittejä, joissa ei ole kuin jotkut tietyt jalitsut, joista pitää tehdä kolme metriä pitkä muuvi ja omalla kohdalla se pitäisi tehdä sitten pohkeilla ponnistamalla. Mutta ihan kaikkea ei ole pakko kiivetä ja toisaalta on tosi siistiä löytää beta johonkin reittiin, jota on aina pitänyt morphona.

Monta leukaa menee/ paljon penkki?

Noin 40 ristiotteella (vasen myötä ja oikea vasta). Kaveri joskus pahoitti mielensä, kun vedin leuat tolleen rististä ja sanoi että noinhan tuo on helppoa. Kokeilin sitten saman tien myötäotteella kolmella sormella saman homman, ei menny kuin 38 ja sormet hyytyi.

Penkkipunnerrusliikettä olen koittanut kerran puntilla, mutta en ole koittanut maksimeja koskaan. Uskoisin, että 30 kiloa oli sillon tangossa, että se lienee ennätys. Toisaalta olen kyllä omasta mielestäni suhteellisen hyvä esimerkiksi mantteleissa, joten ei kai sillä penkillä ainakaan kiipeilyyn hirveästi ole merkitystä.

Onko klassinen Flyygeli, 7B mantteli Kärsämäellä mennyt?

Joo, se meni aika nopeasti ja on lisäksi mainio reitti. Jostain oon kuullu, että Turussa olisi joku ilmeisesti toistamaton Nytorpin Tomin kasin mantteli, jota olisi kiva käydä kokeilemassa.

Myllis @ Lauri Tervonen

Milloin ja missä aloittelit kiipeilyhommat?

Äidin serkku omistaa Hutungin ja siellä tuli joskus junnuna kokeiltua kiipeilyä loma-aikoina. Lukioaikaan käytiin kaverin kanssa Pasilassa boulderoimassa joitain kertoja, mutta silloin se ei vielä ihan sytyttänyt. 4 vuotta sitten tiesin että Salmisaareen oli rakennettu Kiipeilyareena ja päätin aloittaa harrastamaan kiipeilyä aktiivisemmin koska ajattelin, että voisin olla siinä ihan hyvä. Alkuun tuli pelkästään boulderoitua pääasiassa talviaikaan sisällä, ja kesät tuli pidettyä taukoa. Kun Salmisaaren boulder oli puolen vuoden kiipeilyn jälkeen rempassa, tuli käytyä myös liidikurssi ja alettua myös köyseilemään jonkin verran. Ulkokiipeily ei ole vielä ollut kuvioissa aktiivisesti kovinkaan pitkään, mutta se on ollut tosi siistiä ja koukuttavaa.

Olitko harrastanut aiemmin muita urheilulajeja?

Ennen yläkouluikää harrastin kaikkea mahdollista (painia, telinevoimistelua ja jopa hiihtoa). Hiihto on itse asiassa tosi siistiä meren jäällä. Yläkouluikäisenä musa vei miestä ja ei tullut kuntoiltua käytännössä juuri ollenkaan. Nykyäänkin tykkään tehdä kaikenlaista, mutta kiipeilyn ohella en mitään muuta kovinkaan pitkäjänteisesti.

Lukijakysymys: Meneekö oikeasti 10 leukaa yhdellä kädellä ?

Ei taida pitää. Tämä on varmaan joku Pamun läppä, että Axel varmaan vetää 10 leukaa yhdellä kädellä ja siihen on lyöty sitten vielä pienet Lapinlisät. Enkat on vasemmalla 6 ja oikealla 5, eli yhteensähän siitä kyllä tulee yli kymmenen. Ei tuo yhden käden leuanvetokaan taida ihan järjettömästi kiipeilykuntoon siirtyä.

Oliko Buu Glubben, 8a oikeasti sun eka ulkoköysireitti? Jos oli, niin minkä verran otti eforttia?

Kyllä tämä pitää paikkansa. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin eka reitti jossa pääsin klippaamaan ankkurin. Eka ulkokiipeilyreissu oli Nummeen ja Pamu usutti mut Alibille. Se oli aika tyly aloitus. Sen jälkeen tyly aloitus jatkui Mustavuorella, joka on Nummen jälkeen varmaan Suomen toiseksi tylyin kallio ekakertalaiselle. Kokeilin siellä kevyemmin Wot Gorillaa (ja jotain seiskaa siitä vierestä). Ei mennyt sielläkään mitään, kun kämmin jotenkin tyhmästi Wot Gorillallakin. Sen jälkeen meninkin kokeilemaan Buu Glubbenia ja päätin, että tämä on päästävä ihan ketjuille saakka ja se menikin suhteellisen kevyesti parissa sessiossa.

Tarina Armottomasta?

Myllikseltä oli tullut kiivettyä melko lailla kaikki seiskat ja peruskasit, joten oli luonnollista siirtyä Armottomalle. Keväällä koklailin muuveja, joita löytyi suht helpolla muutama kappale. Syksyllä kelien palattua menin kokeilemaan reittiä taas ja se tuntui ihan yllättävänkin hyvälle. Työstely vaati muistaakseni viitisen sessiota ja meni aika tasaisesti koko ajan eteenpäin. Siitäkin löytyy yllättävän paljon merkittävää mikrobetaa, joka helpottaa reitin lopullista kiipeämistä. Vaikeimmaksi yksittäiseksi muuviksi itselle koitui se pitkä muuvi vasemmalle, mutta sekin meni loppujen lopuksi aika mukavasti.

Ja Supermariosta, suoritus näytti kävelyltä videolla?

Ekalla sessiolla tuntu että keli ei ollut mitenkään superhyvä ja muuvit tuntuikin tosi huonolle. Päätin kuitenkin antaa reitille toisen mahdollisuuden ja kun keli oli aika paljon parempi, niin tein muuvit kevyesti ja oli monta yrkkää tosi lähellä. Loppujen lopuksi varsinainen lähetys tuli kolmannessa sessiossa.

Kai ne loppujen lopuksi näyttää videolla melkein aina aika helpolta. Muutoinhan sitä vain pyllähtää patjoille. Ei se nyt mitenkään supervaikealle tuntunut, mutta sai siinä kiivetä kuitenkin ihan tosissaan.

Hypergravity 8B?

Ajattelin joskus aiemmin, etten tule ikinä kiipeemään sitä, kun se tuntuu kovin morpholta. Mun vakioselitys kaikkeen. Tiedostan kuitenkin, että yleensä se on kuitenkin vain voiman puutetta eikä oikeesti morpho. Kävin nyt syksyllä sitä kuitenkin uudelleen koittamassa ja oli aika mukava yllätys, kun muuvit meni aika sutjakkaasti. Ei varmaan ole haitannut, kun on saanut joitain onnistumisen elämyksiä nyt pohjille. Viikonlopun ympärillä kävin sitä tyyppäilemässä kolmena päivänä ja sunnuntaina putosinkin vikasta vaikeesta muuvista. Omat sormet soijaa jotenkin tosi paljon ja tuossa reitissä loppuosa muuttuu yllättävän raskaaksi, kun sormet on ihan märkänä. Tämä siitä huolimatta, että vaikeimmat muuvit on ihan alussa. Järkeviä yrkkiä ei siitä syystä saanut otettua kuin kolme-neljä per sessio. Tänään tiistaina se meni sitten ekalla yrkällä kevyen lämmittelyn jälkeen. Voisin sanoa, että tuossa on hienoin reitti, jonka olen kiivennyt.

Kävit kesällä ekaa kertaa ulkomailla kiipeilyreissussa, mitkä reitit jäi Kalymnokselta mieleen?

Marci Marc, 7c+ oli varmaan hienoin köysireitti, jonka olen kiivennyt. Siinä on alussa aika tiukka boulderi, jonka jälkeen on tosi hyvä lepo. Sen jälkeen se onkin sitten tasaista kiipeilyä ketjuille saakka suhteellisen hyvillä otteilla. Just sellaista kiipeilyä, josta itse tykkään. Lisäksi se on sen Odyssey –sektorin hienoimpia linjoja. Muuten mieleen jäi ainakin Daniboy 8a ja Superklassikko Aegealis 7c. Me oltiin siellä tosissaan kesällä, niin ei tullut yritettyä mitään tosi tiukkaa.

Top-3 reitit Suomessa ja Miksi?

•      Hottentotti. Ensimmäinen 8A. Myllis on mulle paikkana tosi tärkeä, koska siellä on tullut vietettyä niin paljon aikaa. Laitoin siihen tosi paljon eforttia ja halusin sen ehdottomasti kiivetä. Pelkästään reittinä se nyt ei ole vaikein, eikä myöskään esteettisesti hienoin, vaan merkkasi muutoin tosi paljon.

•      Köydellä en oo kiivenny paljoo mutta kyllä Nummisuutari 8a ja sen variaatiot ansaitsee maininnan itelle. Ne kiipee kaikki tosi hyvin.

•      Hypergravity on kyllä hienoin reitti mitä oon koittanu tai kiivenny. Useinhan niistä tulee paljon hienompia kun ne kiipee, mutta tuskin minkään muun boulderin kiipeemistä olen odottanut niin paljon ku tämän.

Miten treenaat ja jaksotatko treenejä?

Mulle ei oikein koskaan ole kukaan kertonut miten pitäisi treenata, joten kiipeän vaan. Yritän kuunnella aika tarkkaan kroppaa ja kiipeillä sen mukaan. Jos jotain paikkaa kolottaa, niin pyrin välttämään sellaisia muuveja, jotka voisivat aiheuttaa lisäkuormaa. Treenit teen käytännössä aina Salmisaaressa.

En oikeastaan tee lisäharjoitteita (campusta tai otelautaa). Saatan campustella joskus 45 asteisella seinällä jotain bouldereita, sillä se tuntuu itselle toimivammalta ja enemmän lajinomaiselle. Voimatreeninä se toimii itsellä tosi hyvin. Kaikille varmaan toimii erilaiset jutut ja olen toki miettinyt, että systemaattisemman treenaamisen voisi jossain välissä aloittaa. Kehitystä tapahtuu kuitenkin edelleen aika mukavasti, joten vielä ei ehkä tarvitse muuttaa mitään.

Fiilistelyä ennen kallion tyhjennystä @ Lauri Tervonen

Kuin paljon kisaaminen jännittää?

Tykkään kisaamisesta ja olen aika kilpailuhenkinenkin. Ei kisaamisessa varmaan voi tulla kovin hyväksi jos siitä ei tykkää. Itse kisatilanne kyllä jännittää, mutta oma kokemus on että se on sellaista tervettä lisämaustetta, eikä ainakaan hankaloita suoritusta.

Kiipeilyesikuvat?

Kaikki lyhyet jätkät. Esim. Nalle joka on aika lailla lyhyt ja sylivälikään ei ole mikään hirveä on helppo valita. Anton Johanson oli ensimmäinen järkyttävän vahva mies, jonka olen nähnyt ja se kyllä teki vaikutuksen aikanaan.

Tavoitteita?

Kun Hypergravitykin nyt meni, niin Globalisti olisi tosi kiva kiivetä. Viikonloppuna on SM-kisat, mutta onneksi ensi viikolla keli näyttäisi pysyvän hyvänä. Cirkus Elephant Syndromea käytiin koittamassa Ilen kanssa viime viikolla, mutta siitä en vissiin saanut tehtyä kuin pari muuvia. Takuulla Suomen vaikein boulder.

Lisäksi Nummessa olisi kiva kiivetä Jaakobin paini ja Sulttaani. Amen Break Mustiksella on myös tosi kiinnostavan näköinen ja koko kallio on muutenkin tosi upea. Ja yhdellä hienolla 8a:lla on jatkot vielä tällä hetkellä roikkumassa ja se pitäs käydä kiipeemässä.

Nummisuutari 8a @Axel Lindfors

Mikä on kiipeilyssä siisteintä?

Tunne kontrollista, eli että oman kehon liike on täysin hallinnassa. Kiipeilyssä myös kehittymisen huomaa tosi selkeästi. Vaikkei voima kasvaisi, niin huomaa pieniä asioita joissa kehittyy esimerkiksi tekniikan eri osa-alueilla. Se on vaan tosi koukuttavaa.

Vahvuuksia/ heikkouksia kiipeilyssä.

Pienet otteet tuntuu olevan selkeästi oma heikkous.  SKEYllä on kuulemma tosi pieniä otteita, joten pitäisi mennä sinne varmaan treenaamaan. Myös pitkät hypyt on mulle aika hankalia.

Campus ja voimailu yleensäkin on vahvuuksia. Manttelit on myös itselle sopivia.

Olen yrittänyt kiivetä kaikenlaisia reittejä kaikilla profiileilla, jotta kehittyisi tasaisesti.

Parhaat kiipeilykaverit?

Hattivatit, eli Pamu (Samuel Hammer) ja Koposen Sami. Kummankin kanssa oppii sekä kiipeilystä, että itsestä paljon. Jokainen treeni ja kiipeilykerta poikien kanssa tuntuu siltä, että itsestäkin saa kaivettua vielä pikkuisen lisää, kun ne on sellaisia energiapakkauksia.

Tyttöystävä kyllä tappaa mut jos en sano, että se on paras, eli kai se on varmin vastaus.

Vahvat sormet ovat joskus myös aika näppärät...

Share on Facebook Share on Twitter Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.