Adrian Pollard vei viime viikolla suomalaista bigwall-kiipeilyä aika valtavalla askeleella eteenpäin vapaanousullaan El Capitanin Freerider -reittiin. Omasta mielestäni merkittävin puoli kyseisessä suoritteessa on se, että vaikkakin Eetu on valtavan hyvä ja dedikoitunut kiipeilyn harrastaja, on hän toisaalta "normaalin" oloinen kiipeilyn harrastaja ja perheenisä. Koska kyseessä ei ollut Tomin tahi OP:n kaltainen superstara, saa tällainen toppahousu perheenisäkin valtavasti lisäpontta otelautailuun ja halkeamasimulaattorissa roikkumiseen, sekä uskoa omien tavoitteiden saavuttamiseen kunhan malttaa laittaa välillä kiipeilykengät/ lenkkarit talven aikana jalkaan.
Kuinka haaveita toteutetaan? Adrian Pollardin tapauksessa näin:
Onnittelut upean reitin kellistämisestä! Mikä on fiilis näin muutaman päivän jälkeen?
Kuinka haaveita toteutetaan? Adrian Pollardin tapauksessa näin:
 |
| Freerider kulkee Heartin vasemmalta puolelta El Cap Spirelle ja siitä halkeamasysteemiä ylös.@Adrian Pollard |
Onnittelut upean reitin kellistämisestä! Mikä on fiilis näin muutaman päivän jälkeen?
Pitkäaikainen haave toteutui!! Freerider on ollut
treenimotivaattori pitkään. Nyt lyö hyvällä tavalla tyhjää, mutta tilalle
keksitään varmasti pian jotain..
Otetaan pykälä taakse ja selvitetään, kuka on Adrian
Pollard?
Perheen, työn ja treenaamisen kanssa tasapainotteleva faija
Helsingin Kalliosta. Kiipeilyä on takana yli parikymmentä vuotta, mutta
alkuinnostus ei näytä hiipuvan ja kiipeily tuntuu edelleen olevan
nousujohteista.
Milloin sait ensikosketuksen reittiin ja Yosemiteen?
Tämä oli viides kerta laaksossa. Ensimmäinen visiitti 10
vuotta sitten oli pyhitetty El Capitanin Nose-reitin kellistämiselle tavalla
tai toisella, kuten monella muullakin trädikiipeilijällä on tavoitteena
Yosemiteen mennessään.
 |
| Nose in a day (16,5h) 2010. @Tom Evans |
Freerideria yritimme Olli Koiso-Kanttilan kanssa 2012, mutta
kyseessä oli vasta tunnustelureissu hännät koipien välissä.
Olet varmaankin tutustunut reitin historiaan suht
perusteellisesti. Saadaanko tiivistetty kuvaus reitistä Freerider?
Freerider mutkittelee Yosemiten kansallispuiston El Capitan
-seinämää ylös kohdasta, jossa on jyrkkää kiivettävää tuhat metriä. Reitti on
Alex Huberin 1998 vapaamuunnelma vaikeammasta Salathe-reitistä. Köydenpituuksia
on n.37 riippuen miten niitä yhdistää. Vaikein köydenpituus on Huber pitch aka
Boulder problem 7c+, sen voi toki välttääkin kiipeämällä kitkariippuvaista,
mutta plussan helpompaa Teflon corneria.
Ensimmäiset 10 pitchiä tunnetaan nimellä Freeblast ja se on
itsessään suosittu vapaareitti, sekä alku monelle muulle seinän reitille.
 |
| Freerider 2012. |
Kyseistä reittiä on käynyt testailemassa suhteellisen moni
tekijämies vuosien varrella (Henkka, Juha Saatsi, Joonas, Aholan Antti yms.)
Ilmeisimminkään greidi ei kerro ihan koko totuutta reitin haastavuudesta, vai
mikä on itsellä fiilis näin jälkeenpäin?
En osaa sanoa mitä edelliset nousut ovat pitäneet sisällään.
Voi olla että reittiä ei ole ollut tavoitekaan kiivetä kokonaan vapaasti. Jo El
Capin toppaaminen on kokemus itsessään ja antaa paljon. Reitti ei ole monen
mielestä paperilla kummoinen, mutta vaikeutta tulee siitä, että raskasta
kiipeilyä, offareita ja kamojen haulausta tulee alle paljon ennen kuin edes
pääsee hypistelemään vaikeimpien pitchien alkuotteita. Monet helpoiksi
greidatut pitchit ovat uuvuttavia ja ilmavia sandbägejä. Vaikeimpienkin
pitchien onsaittaajia Suomesta löytyy, mutta ehkä bigwall-kiipeilyn työläs
luonne tai oheistaitojen omaksuminen ei houkuta.
 |
| Freeriderin heikosti varmistettavia leveitä. @Tom Evans |
Valmistauduitko reissua varten jotenkin spesifillä treenillä
vai kiipeämällä ulkona mahdollisimman paljon, kuten kesän Atlantis-reissulla
Norjassa?
Atlantis Blåmannenilla palautti hyvin mieleen, mitä pitää ja
saa olla mukana haulbägissä, ja millaista on kiivetä omaa maksimia, kun on
ilmaa alla ja voi ranittaa.
En ehtinyt kiivetä ulkona niin paljon kuin halusin (harvapa
ehtii). Onneksi trädikamojen kanssa kikkailu on taitona hieman samanlainen kuin
pyörällä ajo. Tärkeämpää on periksiantamaton ”yläkautta pois”-mielentila ja
riittävä boulder- ja sporttikunto, jossa greidit eivät olisi mahdottomia
ainakaan yksittäisissä pitcheissä tarkasteltuina.
Voiko tällaisia isoja seiniä varten yleensäkään treenata
spesiaalisti, vai onko tason tasainen nosto kiipeilyn kaikissa osa-alueissa?
Puhtaasti fyysistä puolta voi treenata sisällä tai
kallioilla kiipeämällä kerralla reittejä niin monta, että saadaan tavoitereitin
kaltaisia metrimääriä täyteen.
Vastaavasti taitoihin sopiva strategia ja köysitekninen
puoli on tärkeä. Homma voi todella helposti kaatua huonoon valmistautumiseen ja
tilanteiden muuttuessa houkutus alkaa vetää kamoista onkin yhtäkkiä erittäin
houkutteleva vaihtoehto.
Paljonko tarvitsen vettä, monta tuntia/päivää olen reitillä?
Hallitsenko haulauksen, jumaroimisen, loweroutit ym. kikkailut haulbägin
kanssa. Mitä jos tulee myrsky, otanko varusteita vai pakit? Osaanko pakittaa?
Miten estän hiiriä syömästä safkojani? Mitä jos tulee kakkahätä? Ehkä olisi
helpompaa mennä boulderoimaan?
 |
| Rennompaa Bigwallia. Pitsalähetti toimittamassa tuotetta tiimille Salethella. @Olli Koiso-Kanttila |
Miten varsinainen lähetys sujui? Kiipesitte ilmeisimminkin
perinteiseen alppityyliin ground up, ettekä olleet käyneet viemässä esimerkiksi
vesiä jemmaan ledgeille?
Yosemitessa näyttää olevan yleisesti hyväksyttyä laskeutua
reitti, jolloin viedään jemmavesiä, yöpymiskamoja ja harjoitellaan pitchejä.
Strategia kävi kieltämättä itselläkin mielessä kotoa lähdettäessä, mutta kun
reitin ruuhkaisuus ilmeni, oli kohteliainta olla pudottelematta
laskeutumisköysiä kiipeävien tiimien päälle ja asettua kiltisti jonoon
alhaalta. Erään slovakin moraalisaarna ground up -nousun arvosta Camp 4
leirintäalueella vei viimeisetkin laskeutumishalut.
Teimme kuitenkin palveluksen Freeblastia kiipeäville ja
haulasimme muiden tavoin haulbägin fiksattuja linjoja pitkin erillisenä päivänä
Freeblastin yläpuolelle odottamaan meitä.
Huber pitch ja Enduro corner vaativat ilmeisesti hiukan
työstelyäkin. Joutuiko muissa pitcheissä miten koville (esim. monelle harmaita
hiuksia herättäneellä Monsterilla)?
Lähetysten suhteen kaikki kolme Monster, Huber ja Enduro
menivät seuraavaan aamuun.
Saavuimme Monster offariin toisen päivän iltana, aurinko oli
lämmittänyt seinää koko päivän ja tuuli oli aivan olematon. Parilla
saksalaisella oli kova into (tai arviointikyvyn vienyt nestehukka), joten
päästimme heidät ohi kokeilemaan onneaan 40m offariin iltapäiväauringossa.
Monster söi jäbän melkein elävältä ja päätimme jättää pitchin seuraavaan
aamuun. Se oli peliliike ja raikkaassa aamussa nousevan auringon osuminen
ilmavaan offariin oli siisteimpiä hetkiä reitillä.
 |
| Saksalainen Dario Monster-offarissa @Adrian Pollard |
Toisena päivänä kiipesimme Monsterin jälkeen vielä 4 pitchiä
El Cap Spiren ohi Huber pitchin alkuun. Iloksemme huomasimme että kruksi oli
jyrkkä släbi! Työstimme alun muuvit illan lämmössä, mutta se lopun potku... (Se
näytti Honnoldin staattisesti tekemänä videolla niin helvetin triviaalilta?!).
Kolmannen aamun viileässä kelissä asento löytyi ja koko
pätkä meni lopulta kolmannella ja seinä raikui. Tässä vaiheessa saksalaiset
lähtivät kamoista vetäen toppiin, perään taidettiin vielä huutaa Es geht Boys! Ilo kruksin kaatamisesta ei kestänyt pitkään – ylempänä
odotteleva Enduro corner loi ikävän varjon päivään. Nestehukka ja jännitys
mahdollisesta onnistumisesta ei auttanut unensaantia kaltevalla, kuselta
haisevalla Blockilla ja unta kertyi ehkä 4h...
 |
| Enduro Cornerin jälkeen mahdollisuus lähettää Freerider alkoi tuntua mahdolliselta. @Olli Koiso-Kanttila |
Neljäntenä aamuna pitchi meni onneksi tutulla kaavalla.
Edellisenä iltana muuvit ja piissit haltuun pimeässä otsalamppukuplassa ja
aamulla lähetys viileillä aamukitkoilla. Seuraava pätkä oli Salathen katon alla
kulkeva sporttinen poikkari, joka päättyi ilmavaan heiluriin 5 vuotta sitten.
Jäljellä oli vielä hänkkäävä halkeama ohutta kättä ja Scotty Burke offari.
Pitchit menivät rimaa hipoen ja SB offari oli Monsterin rikkomalla iholla
reitin kuluttavin. Vesi oli loppu, mutta mitä väliä, siinä vaiheessa seistiin
Freeriderin topissa!
Varmaan väsyttävä kysymys, mutta nyt kun on omakohtainen
kokemus vapaakiipeilysuoritteesta, niin mille tuntuisi ajatus reitin
sooloamisesta ☺?
Jäätävä ajatus, mutta soolo oli Honnoldille vain ajan
kysymys.
Luulen että jammi- offari- ja otepitchit eivät paljoa
jännittäneet. Muutamiiin kohtiin Honnold loi helpottavia kiertoteitä.
Variaatioita ei voi varmistaa, mutta niillä hän sai vältettyä epävarmoja kohtia
reitistä (5.11+ muuvi Heartin jälkeen ja aikaisempi poikkari Monsteriin).
Sooloa on hidastanut Huber pitch ja alun släbit Freeblastilla, jotka vaativat
hiiviskelyä osittain kiillottuneilla otteilla, joissa otteet ovat niin pieniä
että käsillä on huono estää lipeämistä.
Enduro cornerista tulee soolona ihan muhkea ilman mahdollisuutta
roikkuständeihin, mutta kondis oli tuskin ongelma. Lisää henkisiä haasteita
tuli todennäköisesti soolon historiallisesta merkityksestä, julkisuudesta - oli
lopputulos mikä tahansa, reitin pituuden vaatimasta keskittymisestä… huh
huh....
Kysyin Honnoldilta 2012 Faceliftissä koska näemme soolon
Freeriderilla, mutta silloin ei ilmeisesti ollut vielä pää tai muuvit kasassa
ja vastaus oli: “ooh you suck, do you know how insecure that thing is??”.
Onko paukut käytetty tälle retkelle, vai onko vielä työstää
jotain tiukkista?
Kävimme Yosemiten jälkeen vielä “lomalla” Joshua Treen
kiipeilyfestareilla. Vaikka olimme aivan finaalissa, tikkasimme väkisin
muutaman kiipeilykaupan antaman single pitch suosituksen.
Lienee tauko paikallaan… Nyt istumme jo lentokoneessa kotimatkalla.
Top-3 reitit Suomessa/ Miksi?
Tämä taitaa olla vaikein näistä.. Tähän ei ole mitään
erityistä top listaa antaa. En kuitenkaan sano etteikö Suomessa olisi hienoja
reittejä.
Top-3 reitit Ulkomailla/ Miksi?
Moonlight buttress Zionissa, Atlantis Norjassa ja
tietysti Freerider ovat olleet haastavia reittejä, jotka edelleen herättävät
juurelta tähyillessä tietynlaista kunnioitusta. Kai viehätys tulee erilaisten
aiheellisten ja aiheettomien pelkojen ja epätietoisuuden voittamisesta.
 |
| Olli Moonlight Buttressin kruksikp:llä vuonna 2016 @Adrian Pollard |
Tavoitteet/ Haaveet tulevaisuudessa?
Work in progress...
 |
| 5 päivää tunteiden vuoristoradassa. Ollille kiitokset tuesta ja psyykkaamisesta! |
0 kommenttia :
Lähetä kommentti