Desert Island Climbs, Old School: Jyrki Kauko #1 Paddington

Jyrki "Ron" Kauko on yksi kiipeilyn esikuvista itselleni vuosien varrelta, kuten veljensä Markokin.  Harvoin sitä pääsee myös esikuvien kanssa harrastamaan niinkin paljon, kuin olen itse päässyt. Veljekset kuuluvat Jyväskylän "old school" -kiipeilysukupolveen, joka aloitti kiipeilyharrastuksensa Sensei Saatsin johdolla 90-luvulla. Jo harrastuksen melko alkuvaiheessa veljekset panostivat vahvasti boulderointiin, joten on luonnollista, että Inglesiaksen ensimmäinen reitti löytyy boulderpuolelta. Eikä turhaan, onhan kyseessä keskisuomalainen klassikko isolla K:lla.


Jyrki painimassa Paddington-Bearin kanssa @Marko kauko


1. Paddington 8A

Omia autiosaarireittejä miettiessäni lista kasvoi nopeasti pitkäksi ja monipuoliseksi. Kuitenkin listan reiteistä ne parhaat muistot osuvat yleensä ensinousuihin, tai tarkemmin sellaisiin jotka on tarjonnut ensinousun aikaan jollain osa-alueella reilusti haastetta, oli haasteet sitten teknisellä, henkisellä tai voimapuolella.

Keväällä 2008 olin kotona Jyväskylässä tekemässä normaaleita lämmittelyjä tulevaa projektointia varten. Ensin hiukan leukoja ja rutinoituneita roikuntoja Franklinin sormilaudassa. Ilma oli ulkona kuiva ja kevätaurinko lämmitti juuri sopivasti. Projektilla oli käyty tiuhaan ja se oli sylkäissyt meidät pois kerta toisensa jälkeen, ilman sen kummempaa selvää viestiä ollaanko me edes lähellä, että vasemman käden ote pysyisi pyöreäreunaisessa karheassa listassa jalkojen svingatessa. Itse linja ja sen suoraviivaiset muuvit olivat kuitenkin niin hienoja, että sinne kerta toisensa jälkeen jaksoi lähteä nöyrtymään, vaikkei kehitystä tuntunut tapahtuvan. Kiven löysi Ila Tuunainen, niin kuin monen muunkin Keski-Suomen kivistä. Ila olikin reitistä kovasti innoissaan ja ilmoitti että “No nyt löytyi hyvä 7C”. Aika nopeasti kävi ilmi, että linjan suoraviivaisuus ja hyvät otteet tarjoavat kuitenkin napakan haasteen. Työstellessä menikin tovi ennen kuin saatiin tuntumaa kruksihypyssä listaan, ja selvisi että hyppy ei itse asiassa olekaan kruksi, vaan sen jälkeisen svingin pitäminen.

Lämmittelyrutiinin aikana leukoja vedellessä tuli olo, että “Hei, tänään se voi muuten mennä”.  Tämä olo, kun tuntuu energiselle, vähän vahvemmalle ja kevyemmälle, ei näyttäydy nykyään kovinkaan usein, mutta tuo edelleen lähes poikkeuksetta tullessaan hyvän kiipeilypäivän ja niin kävi myös tuolloin. Reitin nimeksi tuli “Paddington”, kiveä lähellä kulkevalla tiellä olleen tuoreen karhunjäljen ja veljeni Markon lapsuuden Karhuherra Paddington-asun mukaan.

Paddington on kasvanut vuosien saatossa yhdeksi Jyväskylän klassikko testpieceistä, vaikka kivi on yksinäinen lohkare kaukana muista.  Ei se Ila ihan kaikessa erehtynyt.

Eräs tämän ensinousemani reitin tähtihetkistä osui myös Linkosuonion Jarkon kohdalle vuonna 2014, kun nuorukainen kiipesi jälleen 8A:n Paddingtonin muodossa lähes 5 vuoden kiipeilytauon jälkeen. Jarkko heitti keväällä puoliläpällä ilmaan ajatuksen siitä, että kiipeää reitin syksyllä ja lunasti tuon lupauksen syksyn lähes viimeisenä mahdollisena kiipeilypäivänä. Tekstin alla linkki Jarkon Paddington-matkaan.

Toimituksen lisäys:

En malta olla jatkamatta omaa muistoani tähän reittiin. Niille kiipeilyn harrastajille, jotka tuntevat Kotkan suunnalla asuvan kiipeilevän insinöörin tämä tarina saattaa olla jo tuttu. Kuitenkin kyseinen suhteellisen vahva ja ikäisekseen erittäin vetreä kapuilija kävi Paddingtonia kopaisemassa alkukeväästä 2014. Ei mennyt, mutta ei huolta. Insinöörillä on aina taskussa mitta ja puhelimessa vatupassi. Nopeasti mitat ja kulmat haltuun ja kotiseinälle replikaa rakentamaan. Sehän oli iisiä, sillä tuo kyseinen kotiboard oli tuolloin sähköllä säätyvä. Replikalla loikkia ensin helpompana versiona ja sitten tasaisesti vaikeuttaen. Seuraavassa sessiossa reitti lankesikin väkevien sormien alla suhteellisen kivuttomasti. Arvostan!


Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.

2 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tarina ja mahtava reitti Jykältä! Kommentti Toimituksen lisäykseen: kävin kyllä hakkaamassa reittiä jo edellisenä vuonna, joten tokasta sessiosta ei ollut kysymys. Tämän (niinkuin yleensä muidenkin itselle vaikean reitin) kohdalla avaimena oli laittaa vähän ajatusta mukaan työstöön. -Rami

minaattori kirjoitti...

Kiitokset tarkennuksesta. Itse odottelen innolla Ramin Desert Island -reittejä, josko sieltä vaikka löytyisi meille kuolevaisillekin jonkinlaisia niksejä koviin lähetyksiin.