Jyrki "Ron" Kauko on yksi kiipeilyn esikuvista itselleni vuosien varrelta, kuten veljensä Markokin. Harvoin sitä pääsee myös esikuvien kanssa harrastamaan niinkin paljon, kuin olen itse päässyt. Veljekset kuuluvat Jyväskylän "old school" -kiipeilysukupolveen, joka aloitti kiipeilyharrastuksensa Sensei Saatsin johdolla 90-luvulla. Jo harrastuksen melko alkuvaiheessa veljekset panostivat vahvasti boulderointiin, joten on luonnollista, että Inglesiaksen ensimmäinen reitti löytyy boulderpuolelta. Eikä turhaan, onhan kyseessä keskisuomalainen klassikko isolla K:lla.
1. Paddington 8A
Omia autiosaarireittejä miettiessäni lista kasvoi nopeasti
pitkäksi ja monipuoliseksi. Kuitenkin listan reiteistä ne parhaat muistot
osuvat yleensä ensinousuihin, tai tarkemmin sellaisiin jotka on tarjonnut
ensinousun aikaan jollain osa-alueella reilusti haastetta, oli haasteet sitten
teknisellä, henkisellä tai voimapuolella.
Keväällä 2008 olin kotona Jyväskylässä tekemässä normaaleita
lämmittelyjä tulevaa projektointia varten. Ensin hiukan leukoja ja
rutinoituneita roikuntoja Franklinin sormilaudassa. Ilma oli ulkona kuiva ja
kevätaurinko lämmitti juuri sopivasti. Projektilla oli käyty tiuhaan ja se oli
sylkäissyt meidät pois kerta toisensa jälkeen, ilman sen kummempaa selvää
viestiä ollaanko me edes lähellä, että vasemman käden ote pysyisi
pyöreäreunaisessa karheassa listassa jalkojen svingatessa. Itse linja ja sen
suoraviivaiset muuvit olivat kuitenkin niin hienoja, että sinne kerta toisensa
jälkeen jaksoi lähteä nöyrtymään, vaikkei kehitystä tuntunut tapahtuvan. Kiven
löysi Ila Tuunainen, niin kuin monen muunkin Keski-Suomen kivistä. Ila olikin
reitistä kovasti innoissaan ja ilmoitti että “No nyt löytyi hyvä 7C”. Aika
nopeasti kävi ilmi, että linjan suoraviivaisuus ja hyvät otteet tarjoavat
kuitenkin napakan haasteen. Työstellessä menikin tovi ennen kuin saatiin
tuntumaa kruksihypyssä listaan, ja selvisi että hyppy ei itse asiassa olekaan
kruksi, vaan sen jälkeisen svingin pitäminen.
Lämmittelyrutiinin aikana leukoja vedellessä tuli olo, että
“Hei, tänään se voi muuten mennä”. Tämä
olo, kun tuntuu energiselle, vähän vahvemmalle ja kevyemmälle, ei näyttäydy
nykyään kovinkaan usein, mutta tuo edelleen lähes poikkeuksetta tullessaan
hyvän kiipeilypäivän ja niin kävi myös tuolloin. Reitin nimeksi tuli
“Paddington”, kiveä lähellä kulkevalla tiellä olleen tuoreen karhunjäljen ja
veljeni Markon lapsuuden Karhuherra Paddington-asun mukaan.
Paddington on kasvanut vuosien saatossa yhdeksi Jyväskylän
klassikko testpieceistä, vaikka kivi on yksinäinen lohkare kaukana muista. Ei se Ila ihan kaikessa erehtynyt.
Eräs tämän ensinousemani reitin tähtihetkistä osui myös Linkosuonion
Jarkon kohdalle vuonna 2014, kun nuorukainen kiipesi jälleen 8A:n Paddingtonin
muodossa lähes 5 vuoden kiipeilytauon jälkeen. Jarkko heitti keväällä
puoliläpällä ilmaan ajatuksen siitä, että kiipeää reitin syksyllä ja lunasti
tuon lupauksen syksyn lähes viimeisenä mahdollisena kiipeilypäivänä. Tekstin
alla linkki Jarkon Paddington-matkaan.
Toimituksen lisäys:
En malta olla jatkamatta omaa muistoani tähän reittiin.
Niille kiipeilyn harrastajille, jotka tuntevat Kotkan suunnalla asuvan
kiipeilevän insinöörin tämä tarina saattaa olla jo tuttu. Kuitenkin kyseinen
suhteellisen vahva ja ikäisekseen erittäin vetreä kapuilija kävi Paddingtonia
kopaisemassa alkukeväästä 2014. Ei mennyt, mutta ei huolta. Insinöörillä on
aina taskussa mitta ja puhelimessa vatupassi. Nopeasti mitat ja kulmat haltuun
ja kotiseinälle replikaa rakentamaan. Sehän oli iisiä, sillä tuo kyseinen
kotiboard oli tuolloin sähköllä säätyvä. Replikalla loikkia ensin helpompana
versiona ja sitten tasaisesti vaikeuttaen. Seuraavassa sessiossa reitti
lankesikin väkevien sormien alla suhteellisen kivuttomasti. Arvostan!
2 kommenttia :
Hieno tarina ja mahtava reitti Jykältä! Kommentti Toimituksen lisäykseen: kävin kyllä hakkaamassa reittiä jo edellisenä vuonna, joten tokasta sessiosta ei ollut kysymys. Tämän (niinkuin yleensä muidenkin itselle vaikean reitin) kohdalla avaimena oli laittaa vähän ajatusta mukaan työstöön. -Rami
Kiitokset tarkennuksesta. Itse odottelen innolla Ramin Desert Island -reittejä, josko sieltä vaikka löytyisi meille kuolevaisillekin jonkinlaisia niksejä koviin lähetyksiin.
Lähetä kommentti