Markus Lehtonen nousee
päällimmäiseksi nimeksi mieleen, jos puhutaan suomikiipeilyn mustista
hevosista. Herra ei paljon tekemisistään huutele ja hämmentävän harva tietää
herran tekemisistä juuri mitään. Faktathan kuitenkin kertovat, että nuorukainen
on kiistatta tällä hetkellä kevyesti Suomen top-5, ellei jopa top-3
ulkokiipeilijöitä. Markuksen tikkilista on varsin vakuuttavaa luettavaa: Rich
Marcus 8c Niemiselissä, Jaakobin paini 8b+ Nummessa, När Lamnen
Tystnar 8b+ Niemisel… Lisäksi lukuisia 8A bouldereita, kuten Paskapäivä Affiksella
ja Kellarijengi Turuus. Merkillepantavaa on myös se, että Markusta ei
ole juuri kukaan saanut ikuistettua valokuvaan. Näin hienojen kuvien hankkiminen juttuun
olikin vähintään 7b:n suorite. Itseä kiehtovat myös huhut, joita eri kiipeilyn
harrastajilta on kuullut hänen ulkotreeneistään eri kallioilla. Joten
kilautetaan kaverille ja selvitetään lisää.
 |
| A day in life 8b, Niemisel @Jani Mäkinen |
Moi ja kiitoksia kun suostuit haastatteluun. Voisitko esitellä lyhyesti henkilön Markus Lehtonen?
Moro, moro. Vai lyhyt
esittely. Markus Lehtonen, 27-vuotta. Paljasjalkainen helsinkiläinen
Oulunkylästä, eli Helsingin pohjoispuolelta. Intohimoinen kiipeilyn harrastaja.
Suurimpina kiinnostuksen kohteina tällä hetkellä sporttikiipeily ja
boulderointi.
Paino/ Pituus/
Apinaindeksi?
178cm/ n. 66kg/ 2-3cm
(aina tuntuu liian lyhyeltä)
Oletko harrastanut
jotain liikuntaa/ urheilua ennen kiipeilyä aktiivisesti, vai löytyikö
kapuilusta SE juttu?
Harrastin nappulana
kaikkea mahdollista liikuntaa tosi paljon, mutta en ole koskaan aiemmin
treenannut mitään yhtä lajia tavoitteellisesti. Pelaaminen oli enemmänkin
korttelilätkää ja pihafudista. Liikunta kuului kyllä lapsuuteen käytännössä
joka päivä. Kiipeilin myös juniorina kaikkiin mahdollisiin paikkoihin puista
rakennuksiin.
 |
| Markus ja Sagittarius A, 8a. Mustavuori @Rami Haakana |
Milloin aloitit
kiipeilyharrastuksen/ missä?
Kiipeilyharrastuksen
aloittaminen oli itselle rakkautta ennen ensi silmäystä. Kuten jo mainitsinkin,
olin lapsena kiipeillyt joka paikkaan ja muistan pohtineeni, että jos joskus
aloitan jonkun harrastuksen treenaamisen tosimielessä, niin se on kiipeily.
Olin myös nähnyt joskus Tapanilassa kiipeilijöitä, kun kävin siellä
salibandytreeneissä ja se näytti vaan niin siistille.
Pääsin joskus 2005, tai
2006 Tapanilan Erän kiipeilykurssille ja se olikin sitten siinä. Tajusin saman
tien, että tämä on se juttu, jota haluan tehdä. Sailarannan Joonas toimi
vetäjänä ja sai innostettua vielä lisää.
 |
| Kestävyystreeniä Terradetsissä. Mallorca es Funky 7c+. |
Miten nopeasti
siirryit ulkokiipeilyyn?
Ulos ei junnuna ollut
kovin helppoa päästä, kun porukat ei harrastanu kiipeilyä. Kävimme treenaamassa
köyseilyä pari-kolme kertaa viikossa Erän vuoroilla ja ulkokiipeilyt olivatkin
ihan satunnaisia. Intin jälkeen vuonna 2009 varasimme kaverin kanssa reissun El
Chorroon ja hurahdin ulkokiipeilyyn tosissaan. Vaikka tykkäänkin
treenaamisesta, niin ulkokiipeily on vaan älyn paljon siistimpää.
Sulla on
kehityskäyrä ollut aika raju (2010 vuoden alussa 6b+ Haukkakalliolla ja 2015 8c
Niemiselissä). Pidätkö itseäsi Superlahjakkaana? Vai lahjakkaana? Vai onko
lahjakkuus kyky tehdä kovasti töitä, eli treenata?
En ole koskaan pitänyt
itseäni mitenkään erityisen lahjakkaana. Varmaankin sellaista
keskivertolahjakasta sorttia. Lahjakkuusominaisuutena voisi varmaan pitää
peräänantamattomuutta. Olen aika kova tekemään töitä, jos haluan esimerkiksi
kiivetä jonkun tietyn kiipeilyreitin. Toisaalta olen aina aika ihmeissäni miten
nopeasti mun voima- ja kestävyysominaisuudet menee monttuun, kun pidän taukoa.
Pyrin pitämään ainakin parin-kolmen viikon totaalisen lepotauon aina
loppuvuodesta. Tein saman viime joulukuussa ja en päässyt sen jälkeen Konalassa
6C:n bouldereista edes muuveja… No onneksi ne voimatasot sieltä tulee
suhteellisen nopeasti takaisin ja sen tietää, kun sama juttu on aina edessä.
Hyvänä puolena voisi pitää sitä, että on aika kova motivaatio taas treenata,
kun haluaa päästä takaisin kuntoon.
 |
| Markus Niemiselissä @Jani Mäkinen |
Treenaatko
systemaattisesti, vai onko treeni pääasiassa kiipeilyä? Jos vain kiipeilyä,
niin miten jaksotat treeniä boulderin ja köyden välille?
Ei mulla ole koskaan
ollut mitään tiettyä treeniohjelmaa. Mietin kuitenkin treenaamista heikkouksien
kautta ja painopiste talvella on boulderoinnissa/ yleensäkin voiman
treenaamisessa. Teen kuitenkin talvella parin-kolmen viikon
voimakestävyysjakson ja keväällä ennen reissua toisen hiukan pidemmän.
Mitä tuohon
voimatreeniperiodiin kuuluu?
Pyrin kiipeämään yleensä syklillä kaksi
treeniä – yksi lepopäivä. Eka päivänä boulderointiin kuuluu tiukempien reittien
ja muuvien työstöä hyvillä palautuksillä ja toka päivänä enemmän määrää/
volyymiä. Aika monasti teen lähtiessä kotona napakan otelautatreenin ennen
boulderia. Hyvä lämmittely ja 5-10 kovaa maksimiroikuntaa. Aiemmin tein nuo
maksimiroikunnat lisäpainojen kanssa kahdella kädellä, mutta sen revittyä
nahkoja aika rajusti olen ruvennut tekemään ne yhdellä kädellä (pulleyn ja
apupainon kanssa, tai ilman). Pyrin myös tekemään yhden kestävyystreenin per
viikko, ettei se puoli mene ihan monttuun.
Mites tuo
voimakestävyysjakso?
Silloinkin pyrin
pitämään voimatreenit mukana, ettei voimatasot putoa. Voimakestävyyteen kuuluu
oikeastaan kaksi erillistä harjoitusta, jotka pyrin tekemään kummatkin
viikoittain. 1. Valkkaan itselle sopivan vaikean reitin (esim. n. 8a ) jonka
pyrin kiipeämään hyvillä palautuksilla n. 3-5 kertaa treenin aikana. 2.
Tuplatreeni, jossa treenireitti on helpompi, mutta se kiivetään aina kaksi
kertaa peräkkäin. Eli liidaa ylös, laskeutuu alas. Köysi alas ja saman tien
uudelleen ylös. Se toistetaan myös 3-5 kertaa treenin aikana. Tämä on aika kova
happotreeni ja se on helppo vetää överiksi tekemällä noita harjoitteita liian
monta liian lyhyen jakson aikana.
Parhaat
treenikaverit?
Köysitreeneihin ollan
löydetty aika hyvä rytmi Laitisen Annan kanssa. Lisäksi paljon tulee
kiivettyä Mustosen Villen ja Kankkusen Anssin kanssa. Ja toki
Skey:n porukan kanssa myös.
 |
| Hyvien possejen kanssa lähetystyöntekijääkin naurattaa. @Rami Haakana |
Harrastatko muuta
urheilua kuin kiipeilyä?
Ei kyllä riitä aika,
eikä oikeastaan kiinnostuskaan muuhun urheiluun. Korkeintaan johonkin
palauttavaan lenkkeilyyn.
Diettaatko, vai
oletko geneettisesti hoikka?
Ei ole kyllä tarvinnut
dieetata. Olen luonnostaan hoikka, mutta katson kyllä mitä suuhuni laitan. Kun
syö yleensä mahdollisimman järkevästi, niin voi välillä vaikka haukata
pitzaakin. Talvella ehkä kertyy aina pari kiloa painoa lisää ja sitten kesällä
ne haihtuu pois. En kyllä tiedä minkä vuoksi. Ehkä silloin tulee vain oltua
aktiivisempi.
Siun
ulkokiipeilytreeneistä kuuluu hurjia tarinoita. Mikä on ollut omasta mielestä
kovin treeni esim. Nummessa tai Falkkareilla?
Vai hurjia tarinoita.
No, muutama vuosi sitten tuli kiivettyä aika paljon treenimielessä ulkona, kun mulla
oli sormi rikki ja ei voinut oikein treenata ainakaan boulderoimalla. Kiipesin
sitten circuitteja eri ulkokallioilla. Aika nopeastihan noista reiteistä menee
treenivaste, kun ne alkaa muistamaan ulkoa ja sen jälkeen tulee käytettyä
paljon vähemmän voimaa.
Aika kovina treeneinä
muistaisin ainakin session Tervakoskella, kun kiipesin Bruce Lee –variaation
(8a+) kolme kertaa niin, että liidasin sen ylös, laskeuduin alas hyllylle ja
kiipesin saman tien uudelleen yliksellä ylös. Nummessa sain joskus kiivettyä
muistaakseni Sulttaanin (8a+/b) kolmasti, Shake my Treen (7c+)
seitsemän kertaa ja vissiin vielä Tornadon (7c) pari kolme kertaa
päälle. Mutta kuten sanoin, noista reiteistä kyllä vaikeus helpottuu
huomattavasti, kun ne muistaa hyvin.
 |
| Jedi Mind Trix 8b, Niemisel @Jani Mäkinen |
Omat vahvuudet
kiipeilyssä?
Kai se on se
päättäväisyys ja myös kestävyys tarttuu varmaankin ihan hyvin.
Onko heikkouksia?
Kyllä nuo heikkoudet
liittyy tuonne boulderpuolella ja voimaan. Dynaamiset muuvit ei myöskään ole
ihan ominta alaa. Olen tänä talvena tehnyt jonkin verran campustakin sen
vuoksi.
Onko boulderointi
treeniä köyseilyä varten, vai oletko innostunut siitäkin ihan oikeasti?
Onhan boulderointi
varsinkin näin keväällä hyvillä kitkoilla tosi siistiä. Mutta kyllä köyseily
kuitenkin on se juttu. Köysikiipeilyssä se kiipeeminen on vaan jatkuvampaa, kun
boulderoinnissa monasti tuntuu että se loppui vähän kesken.
 |
| Salakuva Markuksesta Ahvenanmaalta (Sjuktbana 7B?) @Anssi Kankkunen |
Mikä on
kiipeilyssä parasta?
Kai se on se
kokonaisuus. Varsinkin se itse kiipeäminen. Vaikka treenaaminenkin on ihan
mukavaa, niin kyllä nuo ulkokiipeilypäivät kiipeilykavereiden kanssa on se
varsinainen juttu.
Mikä ärsyttävintä?
Se kun on pidettävä
välipäiviä. Ja ehkä myös, kun nahka menee rikki ja taas sit ei voi kiivetä
ainakaan kunnolla.
Oletko kisannut
koskaan?
En ole kisannut juuri lainkaan.
Ehkä joskus vuosia sitten saatoin osallistua johonkin Boulder Mastersseihin
Tapanilassa. Noihin Openeihin voisi vaikka osallistua, kun ne ei ole ihan niin
virallisia. En osaa oikein sanoa, miksi kisaaminen ei kiinnosta, mutta suurella
todennäköisyydellä se ei ole kyllä muuttumassakaan. Pakko myöntää myös, että
kyllä kisaaminen jonkin verran jännittääkin, joten senkään vuoksi se ei tunnu
miellyttävältä.
Monta yhden käden
leukaa menee?
Tämä piti ihan testata
;-) Vasurilla kaksi ja oikealla yksi. Itseäkin ihmetytti, kun oikean käden
sormet on kuitenkin vahvemmat.
Penkkipunnerrustulos?
;-)
Melkoisella varmuudella
oman painon verran (en ole kyllä ihan varma J)
Sagittarius A? Käytännössä 7a trädistä 8a:han (toki välissä
treenimielessä Komiat Pärjää Aina 7b+). Oliko toistonousu helppo/ minkä verran
otti eforttia?
Ulkokiipeilyä
aloitellessa tuli kyllä kiivettyä jonkin verran trädiä, muttei mitään
vaikeampaa. Sagittarius A on uskomattoman siisti reitti. Suhteellisen
nopeasti se meni, muistaakseni kolmessa päivässä. Siitä voi kyllä antaa propsit
Johannekselle (Puranen), kun oli jo ensinousun jäljiltä betat selvillä.
Reittihän pitää sisällään tiukan kruksin puolivälissä ja jos en olisi tiennyt
Jossun kiivenneen sitä kyseisellä jammibetalla, en olisi sitä varmaan ruvennut
käyttämään. Kruksijammi on tosi huono käsi- ja nyrkkijammin yhdistlmä
flarettavaan halkemaan. Tuota jammia käyttäen pitää tehdä pitkä muuviseuraavaan
parempaan halkeamaan. Kun kiipesin reittiä, loppui jammikädestä veto kesken ja
jouduin nappaamaan ranteesta kiinni ja avittamaan hiukka lisävauhtia pitkään
muuviin siitä. En olisi kyllä varmaan sitä jamia edes tullut käyttäneeksi, jos
en olisi tiennyt Johanneksen sitä nousussaan käyttäneen. Se on tosi huono ja
vaikka sitä miten leipoo ei se paremmaksi muutu. Superhieno klassikko ja
Mustavuoren osalta se on se kallion Reitti. Ihme, ettei sitä kiivetä enemmän?
Rich Marcus 8c
Niemiselissä?
Tästä reitistä on pakko
sanoa, etten ole varma onko se tuota 8c:tä. Sitä ei ole kiivetty hirveän monen kiipeilijän
toimesta (toimituksen huomiona tähän voi vaikuttaa reitin vaikeus…).
Rich Marcus on kombinaatio kolmesta eri reitistä, joten se on link-up. Joka
tapauksessa erinomainen pitkä ja jatkuva linja yhdellä Euroopan hienoimmista
kallioista. Vaikein reitti jonka olen kiivennyt.
 |
| Lähetystyöntekijä Lehtonen juhlimassa Rich Markuksen lähetystä @ Anssi Kankkunen |
Onko Niemiselissä
vielä tikattavaa?
Valitettavasti omalta
osalta Niemiselin reitit alkaa olla kiivettynä. Oikean laidan matalalla osalla
on ehkä vielä pari itselle kiipeämätöntä reittiä, mutta ne eivät ole kyllä
mitään helmiä. Sinänsä harmi, sillä kallio on kyllä erinomainen.
Syncro, oletko
testaillut?
Tyyppäsin Syncroa
syksyllä pariin otteeseen ja sainkin muuvit siitä tehtyä. Kyseinen reitti onkin
ehkä itselle merkittävin projekti tulevaa silmällä pitäen. Kokonaisuus on kuitenkin
niin intensiivinen ja jatkuva, että varsinkin boulderkunnon pitää olla aika
tavalla kovempi, jotta varsinainen lähetys olisi ajankohtainen. Mikään muuvi ei
ole itsessään supervaikea, mutta kaikki muuvit ovat tasaisen vaikeita. Tämän
kaltainen voimakestävyyssetti ei ole omien vahvuuksien sisällä, joten siinäkin
mielessä sen työstely on kiinnostavaa.
TOP 3 reitit
Suomessa?
1. Sagittarius A,
8a. Mustavuori/ Mäntyharju. Tätä reittiä tulikin jo hehkuteltua aiemmin. Aivan
mahtava sekä kiipeilyllisesti, että linjana. Linjana mahdollisesti Suomen
hienoin. Suora alku kiinnostaa myös, sitä pitää varmaan kesällä alkaa
testailemaan.
2. Malo, 8a.
Haukkavuori/ Simpele. Aution Tatun masterpiece. Loistava ja poikkeuksellisen
pitkä suomireitti (25m). Kiipeää hienosti ja alun hyppylähtökin on aika
uniikki. Propsit Tatulle ensinoususta ja kovasta työstä jota herra on jaksanut
Haukkavuorella tehdä ensinousujen muodossa.
3. Kärä Dagbok,
8b. Siuntio. Toisen ensinoususpecialistin, elikkäs Martin Nugentin taidonnäyte.
Ei välttämättä linjana ole ihan super, mutta kiipeää älyttömän hienosti.
Itselle bonuksena vielä se, että kyseessä on voimakestävyysreitti, joka ei ole
oma vahvuus. Kun aloitin työstämään reittiä, en ollut todellakaan 8b:n
kiipeilijä, mutta työstön myötä kondiskin kehittyi. Oma lisänsä tuli myös
siitä, että tipuin vika muuvista 13 kertaa. Jollain sessiolla taisin tipahtaa
siitä 4 kertaa J.
 |
| Nautiskelua yhdellä Euroopan hienoimmista sektoreista, Niemisel @Jani Mäkinen |
TOP 3 reitit
Ulkomailla?
1. La couleur du vent, 8a. Ceuse/ Ranska. Uskomattoman hieno ja supertasainen pumppureitti. Ekasta muuvista ihan
ankkurille asti saa kiivetä ja olla tarkkana. Tämä olisi fantastinen treenireitti, jos se löytyisi jostain lähempää.
2. Femme Blanche,
8a+. Ceuse/ Ranska. Edellistä reittiä mukaellen, uskomattoman hieno ja jatkuva
reitti tämäkin. Loppuosan vatsanpohjaa kutkuttava släbi pitkine rannareineen
saa aikaan vielä oman säväyksensä, jonka takia reitti varmaan osaltaan muistuu
usein mieleen. Pulttien väli yläosassa on varmaan 5-6m ja vaikka kiipeily ei
itsessään siellä enää ole hirveän vaikeaa, olen nähnyt porukan ottavan sieltä
pakkeja jättäen jälkeensä sulkkareita pultteihin.
3. A Day in Life, 8b.
Niemisel/ Ruotsi. Tätä paremmaksi ei graniittireitti voi hirveämmin muuttua.
Pitkä, hienot otteet ja muuvit yhdellä Euroopan hienoimmista sektoreista, joilla
olen käynyt. Kun vielä älyää mennä Niemiseliin esim. elokuun puolivälin
tienoilla, niin suurin osa hienoista reiteistä on kiipeilykunnossa. Toki
silloinkin pitää kiivetä joko aamusta ennen aurinkoa, tai sitten kuuden
jälkeen, kun kallio menee taas varjoon. Tämä yökiipeily tuo hommaan oman
säväyksensä.
Esikuvat kiipeilyssä?
Ei mulla ole erityisesti
ketään esikuvaa kiipeilyssä. Arvostan kuitenkin todella paljon kaikkia niitä
tyyppejä, jotka jaksavat tehdä kovaa työtä kallioiden etsimisessä ja reittien
avaamisessa ympäri metsiä.
Mitä suunnitelmia
keväälle ja kesälle 2016?
Kesäkuussa meillä on
Mustosen Villen ja hänen tyttöystävänsä kanssa suunnitteilla kolmen viikon
retki Ceuseen. Se on hienoin kiipeilykallio missä olen käynyt ja vetää aina
vaan uudelleen puoleensa. Toki sitten kesemmällä ja syksyllä on tarkoitus alkaa
työstämään Syncroa suht tosissaan.
Sponsorit?
Ei ole.
0 kommenttia :
Lähetä kommentti