Dark Horse series: Markus Lehtonen

Markus Lehtonen nousee päällimmäiseksi nimeksi mieleen, jos puhutaan suomikiipeilyn mustista hevosista. Herra ei paljon tekemisistään huutele ja hämmentävän harva tietää herran tekemisistä juuri mitään. Faktathan kuitenkin kertovat, että nuorukainen on kiistatta tällä hetkellä kevyesti Suomen top-5, ellei jopa top-3 ulkokiipeilijöitä. Markuksen tikkilista on varsin vakuuttavaa luettavaa: Rich Marcus 8c Niemiselissä, Jaakobin paini 8b+ Nummessa, När Lamnen Tystnar 8b+ Niemisel… Lisäksi lukuisia 8A bouldereita, kuten Paskapäivä Affiksella ja Kellarijengi Turuus. Merkillepantavaa on myös se, että Markusta ei ole juuri kukaan saanut ikuistettua valokuvaan. Näin hienojen kuvien hankkiminen juttuun olikin vähintään 7b:n suorite.  Itseä kiehtovat myös huhut, joita eri kiipeilyn harrastajilta on kuullut hänen ulkotreeneistään eri kallioilla. Joten kilautetaan kaverille ja selvitetään lisää.



A day in life 8b, Niemisel @Jani Mäkinen



























Moi ja kiitoksia kun suostuit haastatteluun. Voisitko esitellä lyhyesti henkilön Markus Lehtonen?
Moro, moro. Vai lyhyt esittely. Markus Lehtonen, 27-vuotta. Paljasjalkainen helsinkiläinen Oulunkylästä, eli Helsingin pohjoispuolelta. Intohimoinen kiipeilyn harrastaja. Suurimpina kiinnostuksen kohteina tällä hetkellä sporttikiipeily ja boulderointi.

Paino/ Pituus/ Apinaindeksi?
178cm/ n. 66kg/ 2-3cm (aina tuntuu liian lyhyeltä)


Oletko harrastanut jotain liikuntaa/ urheilua ennen kiipeilyä aktiivisesti, vai löytyikö kapuilusta SE juttu?
Harrastin nappulana kaikkea mahdollista liikuntaa tosi paljon, mutta en ole koskaan aiemmin treenannut mitään yhtä lajia tavoitteellisesti. Pelaaminen oli enemmänkin korttelilätkää ja pihafudista. Liikunta kuului kyllä lapsuuteen käytännössä joka päivä. Kiipeilin myös juniorina kaikkiin mahdollisiin paikkoihin puista rakennuksiin.

Markus ja Sagittarius A, 8a. Mustavuori @Rami Haakana

Milloin aloitit kiipeilyharrastuksen/ missä?
Kiipeilyharrastuksen aloittaminen oli itselle rakkautta ennen ensi silmäystä. Kuten jo mainitsinkin, olin lapsena kiipeillyt joka paikkaan ja muistan pohtineeni, että jos joskus aloitan jonkun harrastuksen treenaamisen tosimielessä, niin se on kiipeily. Olin myös nähnyt joskus Tapanilassa kiipeilijöitä, kun kävin siellä salibandytreeneissä ja se näytti vaan niin siistille.

Pääsin joskus 2005, tai 2006 Tapanilan Erän kiipeilykurssille ja se olikin sitten siinä. Tajusin saman tien, että tämä on se juttu, jota haluan tehdä. Sailarannan Joonas toimi vetäjänä ja sai innostettua vielä lisää.

Kestävyystreeniä Terradetsissä. Mallorca es Funky 7c+.


Miten nopeasti siirryit ulkokiipeilyyn?
Ulos ei junnuna ollut kovin helppoa päästä, kun porukat ei harrastanu kiipeilyä. Kävimme treenaamassa köyseilyä pari-kolme kertaa viikossa Erän vuoroilla ja ulkokiipeilyt olivatkin ihan satunnaisia. Intin jälkeen vuonna 2009 varasimme kaverin kanssa reissun El Chorroon ja hurahdin ulkokiipeilyyn tosissaan. Vaikka tykkäänkin treenaamisesta, niin ulkokiipeily on vaan älyn paljon siistimpää.


Sulla on kehityskäyrä ollut aika raju (2010 vuoden alussa 6b+ Haukkakalliolla ja 2015 8c Niemiselissä). Pidätkö itseäsi Superlahjakkaana? Vai lahjakkaana? Vai onko lahjakkuus kyky tehdä kovasti töitä, eli treenata?
En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisen lahjakkaana. Varmaankin sellaista keskivertolahjakasta sorttia. Lahjakkuusominaisuutena voisi varmaan pitää peräänantamattomuutta. Olen aika kova tekemään töitä, jos haluan esimerkiksi kiivetä jonkun tietyn kiipeilyreitin. Toisaalta olen aina aika ihmeissäni miten nopeasti mun voima- ja kestävyysominaisuudet menee monttuun, kun pidän taukoa. Pyrin pitämään ainakin parin-kolmen viikon totaalisen lepotauon aina loppuvuodesta. Tein saman viime joulukuussa ja en päässyt sen jälkeen Konalassa 6C:n bouldereista edes muuveja… No onneksi ne voimatasot sieltä tulee suhteellisen nopeasti takaisin ja sen tietää, kun sama juttu on aina edessä. Hyvänä puolena voisi pitää sitä, että on aika kova motivaatio taas treenata, kun haluaa päästä takaisin kuntoon.



Markus Niemiselissä @Jani Mäkinen



Treenaatko systemaattisesti, vai onko treeni pääasiassa kiipeilyä? Jos vain kiipeilyä, niin miten jaksotat treeniä boulderin ja köyden välille?
Ei mulla ole koskaan ollut mitään tiettyä treeniohjelmaa. Mietin kuitenkin treenaamista heikkouksien kautta ja painopiste talvella on boulderoinnissa/ yleensäkin voiman treenaamisessa. Teen kuitenkin talvella parin-kolmen viikon voimakestävyysjakson ja keväällä ennen reissua toisen hiukan pidemmän.


Mitä tuohon voimatreeniperiodiin kuuluu?
Pyrin kiipeämään yleensä syklillä kaksi treeniä – yksi lepopäivä. Eka päivänä boulderointiin kuuluu tiukempien reittien ja muuvien työstöä hyvillä palautuksillä ja toka päivänä enemmän määrää/ volyymiä. Aika monasti teen lähtiessä kotona napakan otelautatreenin ennen boulderia. Hyvä lämmittely ja 5-10 kovaa maksimiroikuntaa. Aiemmin tein nuo maksimiroikunnat lisäpainojen kanssa kahdella kädellä, mutta sen revittyä nahkoja aika rajusti olen ruvennut tekemään ne yhdellä kädellä (pulleyn ja apupainon kanssa, tai ilman). Pyrin myös tekemään yhden kestävyystreenin per viikko, ettei se puoli mene ihan monttuun.


Mites tuo voimakestävyysjakso?
Silloinkin pyrin pitämään voimatreenit mukana, ettei voimatasot putoa. Voimakestävyyteen kuuluu oikeastaan kaksi erillistä harjoitusta, jotka pyrin tekemään kummatkin viikoittain. 1. Valkkaan itselle sopivan vaikean reitin (esim. n. 8a ) jonka pyrin kiipeämään hyvillä palautuksilla n. 3-5 kertaa treenin aikana. 2. Tuplatreeni, jossa treenireitti on helpompi, mutta se kiivetään aina kaksi kertaa peräkkäin. Eli liidaa ylös, laskeutuu alas. Köysi alas ja saman tien uudelleen ylös. Se toistetaan myös 3-5 kertaa treenin aikana. Tämä on aika kova happotreeni ja se on helppo vetää överiksi tekemällä noita harjoitteita liian monta liian lyhyen jakson aikana.


Parhaat treenikaverit?
Köysitreeneihin ollan löydetty aika hyvä rytmi Laitisen Annan kanssa. Lisäksi paljon tulee kiivettyä Mustosen Villen ja Kankkusen Anssin kanssa. Ja toki Skey:n porukan kanssa myös.


Hyvien possejen kanssa lähetystyöntekijääkin naurattaa. @Rami Haakana


Harrastatko muuta urheilua kuin kiipeilyä?
Ei kyllä riitä aika, eikä oikeastaan kiinnostuskaan muuhun urheiluun. Korkeintaan johonkin palauttavaan lenkkeilyyn.

Diettaatko, vai oletko geneettisesti hoikka?
Ei ole kyllä tarvinnut dieetata. Olen luonnostaan hoikka, mutta katson kyllä mitä suuhuni laitan. Kun syö yleensä mahdollisimman järkevästi, niin voi välillä vaikka haukata pitzaakin. Talvella ehkä kertyy aina pari kiloa painoa lisää ja sitten kesällä ne haihtuu pois. En kyllä tiedä minkä vuoksi. Ehkä silloin tulee vain oltua aktiivisempi.


Siun ulkokiipeilytreeneistä kuuluu hurjia tarinoita. Mikä on ollut omasta mielestä kovin treeni esim. Nummessa tai Falkkareilla?
Vai hurjia tarinoita. No, muutama vuosi sitten tuli kiivettyä aika paljon treenimielessä ulkona, kun mulla oli sormi rikki ja ei voinut oikein treenata ainakaan boulderoimalla. Kiipesin sitten circuitteja eri ulkokallioilla. Aika nopeastihan noista reiteistä menee treenivaste, kun ne alkaa muistamaan ulkoa ja sen jälkeen tulee käytettyä paljon vähemmän voimaa.

Aika kovina treeneinä muistaisin ainakin session Tervakoskella, kun kiipesin Bruce Lee –variaation (8a+) kolme kertaa niin, että liidasin sen ylös, laskeuduin alas hyllylle ja kiipesin saman tien uudelleen yliksellä ylös. Nummessa sain joskus kiivettyä muistaakseni Sulttaanin (8a+/b) kolmasti, Shake my Treen (7c+) seitsemän kertaa ja vissiin vielä Tornadon (7c) pari kolme kertaa päälle. Mutta kuten sanoin, noista reiteistä kyllä vaikeus helpottuu huomattavasti, kun ne muistaa hyvin.


Jedi Mind Trix 8b, Niemisel @Jani Mäkinen



Omat vahvuudet kiipeilyssä?
Kai se on se päättäväisyys ja myös kestävyys tarttuu varmaankin ihan hyvin.


Onko heikkouksia?
Kyllä nuo heikkoudet liittyy tuonne boulderpuolella ja voimaan. Dynaamiset muuvit ei myöskään ole ihan ominta alaa. Olen tänä talvena tehnyt jonkin verran campustakin sen vuoksi.


Onko boulderointi treeniä köyseilyä varten, vai oletko innostunut siitäkin ihan oikeasti?
Onhan boulderointi varsinkin näin keväällä hyvillä kitkoilla tosi siistiä. Mutta kyllä köyseily kuitenkin on se juttu. Köysikiipeilyssä se kiipeeminen on vaan jatkuvampaa, kun boulderoinnissa monasti tuntuu että se loppui vähän kesken.

Salakuva Markuksesta Ahvenanmaalta (Sjuktbana 7B?) @Anssi Kankkunen



Mikä on kiipeilyssä parasta?
Kai se on se kokonaisuus. Varsinkin se itse kiipeäminen. Vaikka treenaaminenkin on ihan mukavaa, niin kyllä nuo ulkokiipeilypäivät kiipeilykavereiden kanssa on se varsinainen juttu.


Mikä ärsyttävintä?
Se kun on pidettävä välipäiviä. Ja ehkä myös, kun nahka menee rikki ja taas sit ei voi kiivetä ainakaan kunnolla.


Oletko kisannut koskaan?
En ole kisannut juuri lainkaan. Ehkä joskus vuosia sitten saatoin osallistua johonkin Boulder Mastersseihin Tapanilassa. Noihin Openeihin voisi vaikka osallistua, kun ne ei ole ihan niin virallisia. En osaa oikein sanoa, miksi kisaaminen ei kiinnosta, mutta suurella todennäköisyydellä se ei ole kyllä muuttumassakaan. Pakko myöntää myös, että kyllä kisaaminen jonkin verran jännittääkin, joten senkään vuoksi se ei tunnu miellyttävältä.


Monta yhden käden leukaa menee?
Tämä piti ihan testata ;-) Vasurilla kaksi ja oikealla yksi. Itseäkin ihmetytti, kun oikean käden sormet on kuitenkin vahvemmat.


Penkkipunnerrustulos? ;-)
Melkoisella varmuudella oman painon verran (en ole kyllä ihan varma J)


Sagittarius A? Käytännössä 7a trädistä 8a:han (toki välissä treenimielessä Komiat Pärjää Aina 7b+). Oliko toistonousu helppo/ minkä verran otti eforttia?
Ulkokiipeilyä aloitellessa tuli kyllä kiivettyä jonkin verran trädiä, muttei mitään vaikeampaa. Sagittarius A on uskomattoman siisti reitti. Suhteellisen nopeasti se meni, muistaakseni kolmessa päivässä. Siitä voi kyllä antaa propsit Johannekselle (Puranen), kun oli jo ensinousun jäljiltä betat selvillä. Reittihän pitää sisällään tiukan kruksin puolivälissä ja jos en olisi tiennyt Jossun kiivenneen sitä kyseisellä jammibetalla, en olisi sitä varmaan ruvennut käyttämään. Kruksijammi on tosi huono käsi- ja nyrkkijammin yhdistlmä flarettavaan halkemaan. Tuota jammia käyttäen pitää tehdä pitkä muuviseuraavaan parempaan halkeamaan. Kun kiipesin reittiä, loppui jammikädestä veto kesken ja jouduin nappaamaan ranteesta kiinni ja avittamaan hiukka lisävauhtia pitkään muuviin siitä. En olisi kyllä varmaan sitä jamia edes tullut käyttäneeksi, jos en olisi tiennyt Johanneksen sitä nousussaan käyttäneen. Se on tosi huono ja vaikka sitä miten leipoo ei se paremmaksi muutu. Superhieno klassikko ja Mustavuoren osalta se on se kallion Reitti. Ihme, ettei sitä kiivetä enemmän?

Rich Marcus 8c Niemiselissä?
Tästä reitistä on pakko sanoa, etten ole varma onko se tuota 8c:tä. Sitä ei ole kiivetty hirveän monen kiipeilijän toimesta (toimituksen huomiona tähän voi vaikuttaa reitin vaikeus…). Rich Marcus on kombinaatio kolmesta eri reitistä, joten se on link-up. Joka tapauksessa erinomainen pitkä ja jatkuva linja yhdellä Euroopan hienoimmista kallioista. Vaikein reitti jonka olen kiivennyt.

Lähetystyöntekijä Lehtonen juhlimassa Rich Markuksen lähetystä @ Anssi Kankkunen



Onko Niemiselissä vielä tikattavaa?
Valitettavasti omalta osalta Niemiselin reitit alkaa olla kiivettynä. Oikean laidan matalalla osalla on ehkä vielä pari itselle kiipeämätöntä reittiä, mutta ne eivät ole kyllä mitään helmiä. Sinänsä harmi, sillä kallio on kyllä erinomainen.

Syncro, oletko testaillut?
Tyyppäsin Syncroa syksyllä pariin otteeseen ja sainkin muuvit siitä tehtyä. Kyseinen reitti onkin ehkä itselle merkittävin projekti tulevaa silmällä pitäen. Kokonaisuus on kuitenkin niin intensiivinen ja jatkuva, että varsinkin boulderkunnon pitää olla aika tavalla kovempi, jotta varsinainen lähetys olisi ajankohtainen. Mikään muuvi ei ole itsessään supervaikea, mutta kaikki muuvit ovat tasaisen vaikeita. Tämän kaltainen voimakestävyyssetti ei ole omien vahvuuksien sisällä, joten siinäkin mielessä sen työstely on kiinnostavaa.

TOP 3 reitit Suomessa?

1. Sagittarius A, 8a. Mustavuori/ Mäntyharju. Tätä reittiä tulikin jo hehkuteltua aiemmin. Aivan mahtava sekä kiipeilyllisesti, että linjana. Linjana mahdollisesti Suomen hienoin. Suora alku kiinnostaa myös, sitä pitää varmaan kesällä alkaa testailemaan.

2. Malo, 8a. Haukkavuori/ Simpele. Aution Tatun masterpiece. Loistava ja poikkeuksellisen pitkä suomireitti (25m). Kiipeää hienosti ja alun hyppylähtökin on aika uniikki. Propsit Tatulle ensinoususta ja kovasta työstä jota herra on jaksanut Haukkavuorella tehdä ensinousujen muodossa.

3. Kärä Dagbok, 8b. Siuntio. Toisen ensinoususpecialistin, elikkäs Martin Nugentin taidonnäyte. Ei välttämättä linjana ole ihan super, mutta kiipeää älyttömän hienosti. Itselle bonuksena vielä se, että kyseessä on voimakestävyysreitti, joka ei ole oma vahvuus. Kun aloitin työstämään reittiä, en ollut todellakaan 8b:n kiipeilijä, mutta työstön myötä kondiskin kehittyi. Oma lisänsä tuli myös siitä, että tipuin vika muuvista 13 kertaa. Jollain sessiolla taisin tipahtaa siitä 4 kertaa J.


Nautiskelua yhdellä Euroopan hienoimmista sektoreista, Niemisel @Jani Mäkinen

TOP 3 reitit Ulkomailla?

1. La couleur du vent, 8a. Ceuse/ Ranska. Uskomattoman hieno ja supertasainen pumppureitti. Ekasta muuvista ihan ankkurille asti saa kiivetä ja olla tarkkana. Tämä olisi fantastinen treenireitti, jos se löytyisi jostain lähempää.

2. Femme Blanche, 8a+. Ceuse/ Ranska. Edellistä reittiä mukaellen, uskomattoman hieno ja jatkuva reitti tämäkin. Loppuosan vatsanpohjaa kutkuttava släbi pitkine rannareineen saa aikaan vielä oman säväyksensä, jonka takia reitti varmaan osaltaan muistuu usein mieleen. Pulttien väli yläosassa on varmaan 5-6m ja vaikka kiipeily ei itsessään siellä enää ole hirveän vaikeaa, olen nähnyt porukan ottavan sieltä pakkeja jättäen jälkeensä sulkkareita pultteihin.

3. A Day in Life, 8b. Niemisel/ Ruotsi. Tätä paremmaksi ei graniittireitti voi hirveämmin muuttua. Pitkä, hienot otteet ja muuvit yhdellä Euroopan hienoimmista sektoreista, joilla olen käynyt. Kun vielä älyää mennä Niemiseliin esim. elokuun puolivälin tienoilla, niin suurin osa hienoista reiteistä on kiipeilykunnossa. Toki silloinkin pitää kiivetä joko aamusta ennen aurinkoa, tai sitten kuuden jälkeen, kun kallio menee taas varjoon. Tämä yökiipeily tuo hommaan oman säväyksensä.

Esikuvat kiipeilyssä?
Ei mulla ole erityisesti ketään esikuvaa kiipeilyssä. Arvostan kuitenkin todella paljon kaikkia niitä tyyppejä, jotka jaksavat tehdä kovaa työtä kallioiden etsimisessä ja reittien avaamisessa ympäri metsiä.


Mitä suunnitelmia keväälle ja kesälle 2016?
Kesäkuussa meillä on Mustosen Villen ja hänen tyttöystävänsä kanssa suunnitteilla kolmen viikon retki Ceuseen. Se on hienoin kiipeilykallio missä olen käynyt ja vetää aina vaan uudelleen puoleensa. Toki sitten kesemmällä ja syksyllä on tarkoitus alkaa työstämään Syncroa suht tosissaan.


Sponsorit?

Ei ole.


Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.

0 kommenttia :