Jarkko Linkosuonio on ilo toivottaa mukaan jakamaan omat autiosaarireittinsä ja tarinat niiden takana. Jarkon viimeiset vuodet ovat olleet eräänlaista vuoristorataa terveydellisten haasteiden kanssa ja viime vuonna olikin aivan huippua, kun nuorukainen pääsi taas mukaan lähetysjunaan. Toivotaan, että tuo juna vie tänäkin vuonna. Mutta annetaanpa Herralle itselleen vuoro esitellä Riverbed 8B.
"Reitin hienous koostuu yleensä mooveista, linjan selkeydestä sekä ulkonäöstä. Itselle kuitenkin yksi merkittävimpiä asioita on koko työstöprosessi ja oma suhde reittiin. Omasta mielestäni reitti usein vaan hienonee, kun siitä tulee tarpeeksi henkilökohtainen. ...ainakin sitten kun se pääsee.
"Reitin hienous koostuu yleensä mooveista, linjan selkeydestä sekä ulkonäöstä. Itselle kuitenkin yksi merkittävimpiä asioita on koko työstöprosessi ja oma suhde reittiin. Omasta mielestäni reitti usein vaan hienonee, kun siitä tulee tarpeeksi henkilökohtainen. ...ainakin sitten kun se pääsee.
Henkilökohtaisella tarkoitan sitä, kun olet
mätkähtänyt pari kertaa kruxin jälkeen alas, tai movet on muuten vaan paketissa
ja pahimmassa tapauksessa aika hengittää niskaan (esim. sää, reissun vika
päivä, talvi yms). Itsellä reitit menee ainakin todella syvälle tunteisiin. Kun
on projekti, niin siitä tulee ykkösprioriteetti elämässä. Lepopäivinä mietit
vaan reittiä, kattelet säätiedotuksia ja hinkkaat betavideoita. Nukkumaan mennessä
movet pyörii päässä ja mietit typeriä virheitä, kuinka feilasit topista jne. Reitille
on pakko päästä takaisin heti kun on palautunut, tai sää on hyvää. Projektointi
on henkisesti todella raskasta, mutta samalla se on myös parasta kiipeilyssä.
Ja se fiilis, kun reitin lopulta pääsee, on varmaan monelle syy miksi tätä
tekee.
Itse ajattelin kirjoittaa nyt ensimmäisenä tästä megaklassikosta,
jota pidetään varmasti yhtenä maailman hienoimmista reiteistä. En sano, että
reitti olisi hienoin jonka olen omasta mielestä kiivennyt. Itseasiassa se
poikkeaa aika paljonkin mun mukavuusalueelta, mutta kyseessä on silti tosi
hieno reitti! Reitti on esteettisesti hieno, linjana täydellinen, kivenlaatu
mahtavaa, sekä todella hienot movet. Kaiken lisäksi se sijaitsee kauniin
kirkkaan joen varressa. Kyseessä siis tottakai ”The Riverbed” ja se sijaitsee missäs muuallakaan, kun Sveitsin
upeassa Magic Woodissa.
 |
| Jarkko huukkailemassa Riverbedillä. |
Itselle reitti on siinä mielessä jo henkilökohtainen,
että kyseessä on mun ensimmäinen 8B:n boulderi. Taisi olla myös ensimmäinen ja
ainoa 8B, jota olin tohon mennessä koittanut. Reitti on Dave Grahamin ensinousema ja sitä olikin tullut fiilesteltyä Dosage
3:sta. Reitti on pitkä kattokantti, jossa on noin 25 movea + jalan siirrot ja
toppaus.
Oli kesä 2009, kun saavuttiin meidän puolen vuoden
reissun ensimmäiseen kohteeseen, eli Magic Woodiin. Tätä aikaa olin 18-vuotias
pojankloppi. Sillon katselin Riverbediä vaan kaukaa, enkä ikinä edes uskonut,
että mulla olisi mitään mahkuja. Reitti on kaikkea muuta, kuin mun tyylinen.
Pitkä ja paljon hookkeja, sekä lopussa vielä kruxi. Omia vahvuuksia on
kuitenkin muutaman moven reitit ja todella vaikeat movet. Hookata en osaa
lainkaan ja kestävyyskin on aika heikko.
Kesäkuussa en koskenutkaan Riverbediin ja heinäkuu
oltiin Ranskassa köysittelemässä. Elokuussa palattiin Magiciin. Muutaman
kiipeilypäivän päätteeksi käytiin vähän hiplailemassa Riverbedin yksittäisiä
mooveja. Aluksi loppukruxi tuntui tosi vaikealta, mutta jossain vaiheessa se
vaan loksahti paikoilleen. Kyseessä tosi nihkeä toehookki move, joka on ihan
rehellinen coremove. Keskikruxissa (swingin otto) ei ollu mitään ongelmaa.
Silti ajatus loppukruxista 20 moven jälkeen tuntui mahdottomalta. Koitin
kiivetä reitin ekasta tai tokasta kanttimovesta loppuun ja se menikin ekalla.
Siltikään ei tullut mieleen koittaa reittiä alusta... Ajattelin vaan, että se on
kuitenkin niin pumppaava...
 |
| Riverbed |
Elokuussa en palannut enään Riverbedille ja syyskuu
köysiteltiinkin Espanjassa.
Lokakuussa palattiin taas Magiciin. Sää oli kuitenkin
niin huonoa, että aika nopeasti vaihdettiin maisema Ticinoon ja jäätiin sinne
asustelemaan. Tässä vaiheessa (vasta) aloin kuitenkin miettimään, että
olisikohan se Riverbed sittenkin mahollinen? En ollut kokeillut sitä alkua
ollenkaan, joten en osannut sanoa kuinka vaikea se on. Sää Magicissa näytti
huonolta, mutta päätin uhrata yhden päivän heti, kun sää näytti mahdolliselta.
Yhtenä marraskuisena päivänä sääikkuna aukesi ja
lähdettiin Huhtikorven Kuutin kanssa
katsomaan olisiko Magicissa kuivaa, kun Kuutillakin oli toinen projekti
mielessä. Kyseessä oli yksi reissun viimeisimmistä päivistä ja säätiedotuksen
mukaan myös viimeinen mahdollisesti kiivettävä päivä Magcicissa, koska illaksi
oli luvattu lumisadetta.
Kun päästiin perille ilma oli kuivaa ja kylmää. Lämpöä
ehkä +2- +5 astetta ja aurinko paistoi mukavasti. Sää oli kuin morsian. Kaiken
lisäksi reitti oli täysin kuiva!
Mentiin suoraan Riverbedille ja lämppäsin sen
mooveilla. Nyt koitin alkua myös ekaa kertaa. Kävi ilmi, että kyseessä oli vaan
6C-7A:n linkuppi siihen kohtaan, josta olin kiivennyt sen kesällä loppuun.
Hohho, olisi varmaan sillon pitänyt kiivetä se pois. Sillä sekunnilla tiesin,
että täähän menee. Mutta siitähän ne paineet alkoikin, nimittäin meneekö
tänään? Kyseessä oli kuitenkin reissun vika tsäänssi kiivetä Magicissa, sekä
edessä maaginen eka 8B.
Ekalla yrkällä tipuin reitin puolivälissä jo ennen
kruxeja, kun sekoilin betan kanssa ja tulin alas. Reitissä on niin paljon
mooveja ja erilaisia jalan siirtoja, että siinä on paljon muistettavaa, eikä
ole varaa tehdä virheitä. Seuraava yrkkä oli lähellä, aivan liian lähellä.
Pääsin molempien kruxien ohi ja tipuin reitin toka vikasta movesta!! Olin aika
pumpussa, enkä tuntenut sormia, kun ne oli niin jäässä.
Tässä vaiheessa otin pitemmän breikin ja mentiin
Kuutin projektille Deepthroatille,
joka olisi myös Kuutin eka 8B. Hetken työstämisen jälkeen Kuutti sai kiivetty
ensimmäisen 8B:nsä! Woah!
Sitten palattiin Riverbedille. Olin aika hermona,
koska tiesin, että en varmaan jaksaisi enään uutta yrkkää tämän jälkeen. Reitti
on kuitenkin niin pitkä ja väsyttävä. Otin kolmannen yrkän, mutta heel hookki
lipesi jo ennen kruxeja. Pidin pikku breikin ja otin neljännen yrkän alusta ja
sain kuin sainkin pidettyä paketin kasassa ja kiivettyä ensimmäisen 8B:n!
Yllättävän helposti se menikin.
Tän jälkeen mentiin vielä hetkeksi Pura Vidalle, joka
oli silloin vielä 8B, nykyään vissiin 8A+. En ollut sitä aikasemmin koittanut
ja olin aika lähellä kiivetä senkin samalla, mutta mokasin yhden jalan siirron
pari kertaa ja olin liian väsynyt. Takaisin autolle käveltäessä oli aika
onnekas olo, kun mentiin Riverbedin ohi ja se oli aivan märkä! Topissa olleet
lumet oli alkanut sulaa ja kastelleet reitin."
Huikee päivä! 2 jätkää ja 2 ekaa 8B:tä.
Jarkkoa sponsoroivat:
Herra kirjoittelee myös suosittua blogia osoitteessa: http://jarkkolinkosuonio.blogspot.fi
0 kommenttia :
Lähetä kommentti