Pamu ja Fuego 8b!!!

Jos oli Nallen suoritus Sipoossa kova, niin voisinpa listata samalle käyrälle Espoon Powerhouse Samuel "Pamu" Hammerin lähetyksen Fuegoon 8b Massonessa Arcossa. Reitti lannistui 13-vuotiaalta kolmannessa sessiossa ja ei ottanut liidiyrkkiäkään kuin puolisen kymmentä. Käväisimme kysseisellä kalliolla jo viikonloppuna, kun Itävalta ei tarjonnut kuivaa vaihtoehtoa ja se oli ilmeisimminkin hyvä vaihtoehto. Fuego oli lannistua jo tokana päivänä, mutta silloin lähetys jäi yhdestä muuvista (ja jalan väärästä paikasta) kiinni. Tuloksena aikamoinen harmitus ja 15 metrin pannut puun latvaan. Tänään osasto Hammer läksi käväisemään 600km roadtripillä Garmichista Arcoon ja se kannatti. Tekstari kuittasi juuri reitin lannistuneen.

Omasta mielestä Massone Arcossa oli ehkä hirveintä lasittunutta suttua missä olen pitkään aikaan kiivennyt (poislukien uusi jyrkkä 7a+), jonka kiipesin Fuegon oikealta puolelta. Tuota reittiä ei vielä ollut 2009 topossa, joten sekin seikka ehtinee muuttua parissa vuodessa. Arcon toinen kallio Nago taasen oli huomattavasti parempaa settiä ja siellä koko posse saikin onnistumisen elämyksiä. Veetin suosikkilistalle nousi Mega Direttore 5b. Kreidiinsä erinomaista jyrkkää kiipeilyä mukavilla otteilla. Omaksi suosikiksi nousi Iceberg 7a+. 38m hienoa kiipeilyä erinomaisella kalkkikivellä. Tuntui itse asiassa suhteellisen napakalta...

Viikonlopun jälkeen siirryimmekin basecampille Garmichiin. Itävallan kiipeilyanti on ollut odotuksiin nähden erinomaista. Kallioita on laidasta laitaan, kalkkikivestä graniittiin. Alkuviikon paikat Sparchet ja Engelswand ovat kumpainenkin olleet mahdottoman hienoja. Varsinkin ensimmäisessä ovat reitit olleet tasaisen hienoja helpoista vaikeisiin. Itse asiassa varsinkin skaalan helpompi osasto alle kuutosen on ollut ehkä parasta antia mitä olen kiivennyt missään. Todella hyvää kiveä ja mukavat pulttivälit, jotta kiipeily on leppoisaa liidailua vielä harjoittelevallekin. Sparchetissa Veeti paukutteli vajaan kymmenen liidiä ja itse sain kiivettyä reissulle asettamani tavoitteen, eli Ende Nien 7b+. Pitkä kuin nälkävuosi, mutta hieno sellainen. Engelswand olikin retken ensimmäinen graniittimesta, joten tuttua meille suomalaisille. Tuttua ehkä siinä, että nöyryyden tunteen sai kokea joka posse. Pamukin löysi itsensä redpointtaamasta 7a:ta... Hienoja reittejä joka tapauksessa ja työ tekijäänsä kiittää.

Laitellaan kuvia Fuegosta myöhemmin, jos niiden siirtäminen onnistuu koneelle. Tänään sataa, mutta huomenna mennään ottamaan revanssi Sparchetista ja lauantaina Niederthaliin, jossa sijaitsee vallattoman hienon näköinen 7b nimeltään Miracle.
Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.

3 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä toi Engelswand oli ihan karmean huono paikka. Paskakasan vieressä olevia huonoja pystysuoria reittejä.

Onnittelut Pamulle!

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi on tainnut saada pystysuorilta reiteiltä pataansa oikein kunnolla ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä off topic mutta tuli vaan tuosta lasittumisesta mieleen että kuinka kauan kestää että joka paikka (etenkin kalkkikivinen...) alkaa olemaan kiipeilyllisen "elämäntyylin" johdosta kelvottomassa kunnossa? Kiipeily"massa"turismi ei aina ole hyvä asia, ainakaan paikallisille, jotka kärsivät pitkäaikaisista vaikutuksista...? Entäs tulevat sukupolvet? No joo, menee ehkä turhan filosofiseksi...

Onnea vaan suorituksesta, kovaa vääntöä!