Eetu Kiviojan nimi on kauden 2016 aikana muuttunut kiipeilyn harrastajille tutummaksi ja tutummaksi. Dark Horse Seriesin tägi "Salamaseepra" nousi nimitykseksi kuitenkin siitä syystä, että itseänikin yllätti Eetun kapasiteetti köysikiipeilyyn. Mainio puoli nuorukaisessa on myös se, että hän ei sylkäise kiipeilykuppiin oli kyse boulderista, sportista tahi trädistä. Tällä lienee oma syynsä nopeaan kehitykseen aikuisessa iässä. Kuten podkastien kohdalla aiemminkin, lyhyt tiivistelmä tekstinä ja dedikoituneille harrastajille treenikuunneltavaa tunnin verran.
Kuka on Eetu
Kivioja?
Lahtelainen 25-vuotias opiskelija, tällä hetkellä aktiivisesti kiipeilevä sellainen. Tällä hetkellä
Itävallassa vaihto-opiskelijana.
Paino/ Pituus/
Apinaindeksi?
Noin 75kg/
187cm/ 9cm
+9cm?!
Totta. En
mä muuten, mutta olen vain niin pitkä.
 |
| Rien Ne Va Plus 7c+, Benchmark sellainen Niederthaissa |
Monta leukaa menee/
paljon penkki?
Kolmisenkymmentä
varmaan menee, mutta yhden käden leuka ei vielä ole mennyt. Penkkiä ei ole
tullut kyllä koiteltua ainakaan kymmeneen vuoteen.
Punkharrastus
vaihtui kiipeilyyn taannoin. Minkä vuoksi ja milloin?
Tuli nuorempana
harrasteltua punkin ohella jonkun verran muutakin, kuten korista ja punttia.
2011 menin ekaa kertaa kokeilemaan kiipeilyä ja sen jälkeen ei taukoa ole
tullutkaan pidettyä kuin viikko per vuosi. Yogarocks oli silloin ollut pystyssä
vuoden verran ja alkutaival tuli harrasteltua siellä.
 |
| Punk antaa hyvät pohjat myös kehonhallintaan baarin ohella. |
Ladeo? Nykyään
kaupallinen halli Lahdessa. Mitä se sitä oli sitä ennen?
Malisen
Visa (nykyinen Ladeo-yrittäjä) pohti tuon nimen aikoinaan. Alkuun se vissiin
kuvasi sitä meidän treenicavea, jonka ympäristöä nimi ilmeisesti kuvasi hyvin.
Jälkeenpäin selvisi, että espanjaksi tuo termi tarkoittaa ”Pystysuorasta
poikkeavaa”. Tuo vanha Ladeon cave tehtiin pienellä porukalla vastaamaan
silloista treeni-innokkuutta pihakiipeilyyn. Tarkoitus oli rakentaa jotain
samanlaista, kuin Skeyn Pasilan treenimesta. Parempihan siitä sitten kuitenkin
tuli.
Lahden
kiipeilyskeneen on liittynyt myös myytti siitä, ettei greideillä ole
kiipeilyssä väliä. Vai onko?
Lahdessa se
pitää aika hyvin paikkansa. Osasyynä varmaan tuo samainen Skeyn posse, joka ei
uusille tekeleille vaikeusasteita antanut. Omasta näkökulmasta greidillä on
toki merkitys sen puoleen, että voi peilata omaa kehittymistä. En kuitenkaan
halua lähteä etsimään seuraavaa helppoa numeroa, vaan haluan lisäksi kiivetä
hienoja reittejä.
Muistelen, että
juteltiin 2015 siitä, että vuonna 2016 köyseily tulee mukaan vahvemmin. Sehän
on pitänyt paikkaansa, kun taso on noussut 7b+/c maksimitasosta 8a/b tasolle. Teitkö
treenaamisen osalta merkittäviä muutoksia?
En
treenannut mitenkään tietoisesti köyseilyä silmällä pitäen, vaan painopiste
treeneissä oli talven kisaamista ja kevään bouldersesonkia varten. Kun nuo
tavoitteet sai keväällä tikattua, niin päätin seurata Lehtosen Markuksen
ohjetta ja kiivetä vain mahdollisimman paljon. Se toimikin aika hyvin ja kun
kondis löytyi aika mukavan nopeasti myös kestävyyden osalta, niin yritin tikata
esimerkiksi superklassikko 7c:n reittejä, jotka olivat järkevän ajomatkan päässä.
 |
| Zwergen Tod, 7b (flash) |
Kuka on Lahden
vahvin kiipeilijä?
Ehdottomasti
Aaro Rahomäki. Voiman määrää (ja olkapäitä) voi ihastella esimerkiksi herran ensinousulla
Smackheadin istumalähtöön.
Top-3 reitit
vuodelta 2016 Suomessa?
1.
Iltatyttö 7c+, Luhdissa.
Tämä on oikeasti vaikea ja siinä taitaa olla koko kauden osalta vaikein muuvi,
jonka olen köyden päässä tehnyt. Sen jälkeenkään kiipeily ei ole kävelyä, vaan
reitti pitää otteessaan tiukasti ketjulle saakka. Solidi greidissään.
2.
Wild Side 8a, Haukkavuori.
Poikkeuksellisen hienoa ja uniikkia kiipeilyä. Alun tiukahkon krimppailun ja
voimakestävyyspätkän jälkeen hyvä lepo, jonka jälkeen napakka boulderi. Tuon
jälkeen pääsee vielä nautiskelemaan loppuosan släbille. Haukkavuori on
paikkanakin erinomaisen hieno.
3.
Kiasma 7c, Halsvuoressa.
Kuten jo aiemmin keskusteltiin, niin 7c -combo (Tohtori Gaussin käyrä, Alibi ja
Kiasma) ovat kaikki erinomaisia kohteita suomalaiselle 7c-cirkuitille. Itselle
näistä Kiasma nousee kaikkein hienoimmaksi. Osana varmaan se, että se on
Suomi-reitiksi poikkeuksellisen jatkuva.
 |
| Gaston Kivioja pullistelemassa Juha Saatsi Klassikko Kiasmalla. |
Onko jotain mikä
suomalaisessa kiipeilykulttuurissa risoo?
Sukat
kiipeilykengissä. Trikoisiin en ota kantaa. Liian suuri määrä viivoja per kivi
27cragsissa (kun kivelle menee, niin siitä pääsääntöisesti erottaa kyllä
päälinjat). Myös liian matalat boulderit ovat jonnin joutavia.
Sauron 8b, tuntuiko
se oikeasti napakalta?
Kyllä se
itselle oli selkeästi vaikein reitti jota on tullut työstettyä. Kun reitillä
käytiin ekaa kertaa Pamun (Samuel Hammer) kanssa eivät yksittäiset muuvit
tuntuneet kovinkaan vaikeille, mutta olin kokonaisuuden osalta aika väärässä.
Linkkaaminen vaatikin hommia aika tavalla. Reitti on noin 30 astetta jyrkkä ja
siinä on n. 35muuvia. Mikään yksittäinen muuvi ei ole sinänsä stopperi, mutta
en myöskään pystynyt mankkaamaan reitillä kuin kerran. 9 päivää työstöä ja
lopuksi vielä betan hiontaa, jotta se taipui.
0 kommenttia :
Lähetä kommentti