Pasi Sjöman ja Anna Bengts ottivat kesän lopussa irtioton oravanpyörästä ja lähtivät vuoden mittaiselle kiipeily-/ elämänlaaturetkelle ympäri maailmaa. Matka alkoi Norjasta ja monen mutkan kautta pariskunta on löytänyt tiensä jo Kalymnokselle saakka. Annan sormi on valitettavasti paketissa, mutta Pasi on löytänyt Nummensa Kalymnoksen hänkeiltä. Tänään tippui retken ensimmäinen 8b Rendez with Platon, joten kondis alkaa hiljalleen löytyä. Kapuilujen ja snorklailuiden välillä Pasi löysi aikaa vastailla muutamaan kysymykseenkin. Suosittelen kaikkia kanssakiipeilijöitä lukemaan ajatuksella viimeisen kappaleen. Itselle tuli hyvä mieli ja päätin olla itselleni armollinen syksyn pimeinä päivinä. Itseruoskintaan ja synkistelyyn on aikaa keväällä auringon paistaessa!
 |
| Fun de Chicunne, 8a @Mark Postle |
Moro ja onnittelut ekasta 8a saitista ”Fun de Chichunne” Grande
Grottalla, Kalymnoksella. Reittihän on muistaakseni koko luolan läpi menevä
tufaviidakko katossa. Mites saitti sujui, meinasiko jossain välissä tulla
epäusko?
Kiitos! Se on kyllä uskomaton reitti, en ole tuollaisiin muodostelmiin
törmännyt missään muualla. Stalaktiitteja, tufia ja kaiken maailman valtaviä
pölpyröitä, joista voi ottaa kiinni mistä vaan, kaikki otteet on hyviä. Paljon
polvijammeja ja jopa istumalepoja. Reitti on 40m pitkä ja menee tosiaan koko
luolan läpi, hänkkiä ja kattoa. Stalaktiitteja ja muita suuria muodostelmia
pystyy hyödyntämään usein jaloille niin, ettei kiipeily tunnu perinteiseltä
kattokiipeilyltä vaan profiili loivenee. Greidiltään se osuu vahvasti
sellaiseen ”lomakasi”-kategoriaan, ehkä samaa luokkaa Daniboyn kanssa.
Itse onnistumiseen en oikeastaan uskonut kuin vasta lopussa. Me oltiin
otettu perinteisen hidas lähtö aamupäivällä ja kello oli suht paljon kun oltiin
kalliolla. Tein pitkähköt alkulämppäjumpat ja kiipesin DNA:n siitä vierestä
lämppäriksi. Priapoksella oli muita kiipeilijöitä ja Fun oli oikeastaan ainoa
reitti, joka oli enää varjossa, joten ajattelin että menen sitten vaikka
siihen. Ajatus noin pitkän reitin projektoinnista ei oikein houkuttanut sillä hetkellä,
joten ajattelin, että olis mielenkiintoista katsoa kuinka pitkälle sitä pääsee.
Alkupätkä meni nautiskellessa ja muistan odottaneeni, että koska se
lopullinen pumppu tulee ja kun se tuli huomasin olevani kohtuullisessa
polvijammissa, jossa pystyi palauttelemaan. Samoin huomasin, että ehkä alle
kymmenen muuvin päässä on iso stalaktiitti, jossa todennäköisesti pystyisi
palautumaan lähes täysin. Keräilin itseni rippeitä vielä tovin ja lähdin vain
huomatakseni, ettei sekvenssi toimi ja pumppu palasi samantien. Onnistuin
kuitenkin palaamaan takaisin polvijammiin ja miettimään vaihtoehtoisen
lähestymistavan, joka sitten toimi ja löysin itseni umpipumpussa istumassa
stalaktiittitöppyrällä.
 |
| Stalaktiittitöppyrä & Umpipumppu @Mark Postle |
Ajattelin, että taidan jäädä siihen asumaan ja olinkin siinä varmaan
vartin. Siinä ehtii mukavasti miettiä kaikkea, syntyjä syviä, onnistumisen ja
epäonnistumisen mahdollisuuksia, eikä vähiten sitä, että kuinka kauan on
oikeastaan soveliasta halata tätä valtavaa kivistä fallosta...? Tästä
aasinsiltaa pitkin pääsee pohtimaan, että kuinka paljon tätä onnistumista nyt
oikeasti haluaa? Ajattelin, että ainakin sen verran, että voin halata sitä
fallosta sen vartin verran. Sitten päätin, että haluan sitä juuri nyt enemmän
kuin mitään muuta. Väittäisin, että tuo halu on keskeisimpiä
onnistumistekijöitä silloin kun kiivetään omalla fyysisellä rajalla, greidistä
riippumatta.
No, siinä pohdiskellessa palauduin pumpusta sen verran, että pääsin
muutamat tarvittavat muuvit vielä parempaan lepoon. Siitä oli jotakuinkin yhtä
vaikea irtautua kuin edellisestä, koska ei ollut tietoa kuinka vaikeita muuveja
lopussa vielä joutuisi tekemään. Loppu sujui kuitenkin mallikkaasti ja ankkuri
kilahti n. 45 minuutin seinälläoloajan jälkeen...
 |
| Falloksen halailun jälkeen voi nautiskella maisemista. @Mark Postle |
Alkaako oikutteleva sormi olla sinun osalta jo voitetulla kannalla?
Sormi on nyt kunnossa, Frankenjurassa vielä oli hieman ylimääräisiä
tuntemuksia, mutta kahden viikon surffikuuri toi tarvittavan levon ja pääsin
omista sormiongelmistani toistaiseksi eroon.
Olette olleet roundtripillä jo heinä-elokuun taitteesta. Matka alkoi
muistaakseni Norjasta, josta olette lasketelleet koko Euroopan läpi
Kalymnokselle saakka. Millaisia highlighteja on reissun varrella sattunut
seuraavissa pysähdyspaikoissa:
Norja (Lofootit & Flatanger):
Auringonlaskut, maisemat, yötön yö ja Mes-juusto, eli se norjalainen
ruskea ja makea herajuusto, ostin sitä vielä kilon itelleni tuliaiseksi kun
lähdettiin Norjasta. Norjalainen kivenlaatu toki ansaitsee kunniamaininnan.
Unohtumattomia elämyksiä koettiin myös kalavesillä, kun sain saaliiksi neljä
makrillia yhdellä vedolla, aseena toimi paikallisesta marketista ostettu
jonkinlainen pilkkihärpäke eli Fiskeharpe.
 |
| Iltapalaa kohtuullisissa maisemissa. @Pasi Sjöman |
Lofoottien lisäksi täytyy tietty mainita Baugen ja yksi Kvaloyan
sporttipaikoista eli Gullknausen. Se on aivan maaginen mesta. Sporttimittaista
kiipeilyä, mutta se on ison pystysuoran jyrkänteen päällä, joten fiilis on
vähän kuin kiipeisi pitkän multipitsin viimeistä kp:ta. Varmistajalle löytyy
silti iso hylly, jossa seisoskella.
Flatangerista on varmaan ylisanoja kuultu ennenkin ja olihan se niiden
arvoinen. Loistavaa kiveä ja hyviä reittejä, suurin osa toki aika vaikeita.
Reittisuosituksia: Vestpillaren, kiivettiin se direct versio 7a,
Vårkåt 6c+, Smutthullet 7a, Dosethrisset 6c+ (vaikka onkin eliminaatti),
Ninjarisset 7a, Golden Shower 7b+, Flikflakk 6c, Eventyrblandin 7c, Tungt
Möblement 7a+, Espen Askeladd Söker Lycken 7a+ ja Påltergeist 7c+
 |
| Anna Vestpillarenin Directillä 7a versiolla @Pasi Sjöman |
Saksa-Itävalta mäkiviikko:
Se kun näki kavereita Frankenjurassa pitkästä aikaa. Reissulla tapaa
paljon uusia ihmisiä, mutta kyllä niitä kotipuolen tuttuja vähän kaipaa.
Itävallan alppijuustot oli loistavia, kinkut Suomeen verrattuna
edullisia ja Itävaltallasta tulee parempia punkkuja, kuin saattaisi äkkiseltään
aavistaa, Suomessahan se näyttäytyy enimmäkseen valkkarimaana.
Kiipeilyllisesti Itävallasta muistuu erityisesti mieleen Piburger See
ja Niederthai, Aschbachissa reittejä oli vähän, mutta ne olivat todella
laadukkaita.
Reiteistä: Hexentanz 7c, Ötztal Szene 8a, Titty Twister 7c+, Rien ne
va plus 7c+, Flying Circus 7a/+ ja Single 7a, Michael Jackson 6b. Kiitoksia
vaan Pamulle hyvistä reittisuosituksista!
Frankenjuran kiipeilyihin sytyttiin vähän hitaammin, vasta toisella
käynnillä. Kohokohtina Wolfgang Güllichin mankkajälkien seuraaminen ja valtava
reittien määrä pienellä alueella. Hyvät reitit on tosi hyviä, mutta reittien
suhteen pitää olla kuitenkin todella valikoiva.
Reiteistä parhaimmistoa oli ehkä: Das Geschenk 7c, Trial und error 7c+
ja Fränkischer Granit 8a.
Oli hienoa huomata pystyvänsä kasin tuntumassa oleviin suorituksiin
Frankenjuran boulderikkailla reitellä, alkureissu kun oli mennyt sormea
varoessa ja suhteellisen pitkiä sporttireittejä kiivetessä. Frankenjuran kuuri
toimi tavallaan pienenä voimatreenijaksona :) Annalla alkoi sormi vaivata
pahemmin juuri Frankenjuran poketeilla ja kiipeilyt jäivät harmillisesti
todella vähiin.
 |
| Fränkische Granit, 8a. @Nalle Isomaa |
Espanja, Rodellar:
Suussasulava Ibericosalami ja naapurikylien juustot. Kalandrakan
bilispöytä ja lasagne. Rodellarin ilmapiiri. Nyt oli toki melko hiljainen aika,
mutta paikka on jotenkin todella rauhoittava ja ihmiset avoimia ja mukavia.
Reiteistä jäi mieleen: A Crabita 8a, oli melkoinen tappelu, olin niin
pumpussa, että jouduin pudottamaan köyden kolme kertaa kädestäni ennen kuin
sain ankkurin klipattua. Vieilles glories 7c+, Sopas de ajo 7b+.
Kalymnos:
Aegean Tavernin kanelilla maustetut hunajamunkit, skootterilla
hurjastelu sekä ihmiselle sopiva ilmasto. Kiipeilystä pidin todella paljon,
jotenkin kiehtoo tämä 3d kiipeily isolla hänkillä ja se on alkanut
kohtalaisesti sujuakin, vaikkei perinteisesti kuulu omiin vahvuuksiin.
Reittien parhaimmistoa: Marci Mark 7c+, Icare 7a+, Syrtaki lesson 7c+,
Takopoulos 8a, No remorse 8a+ ja luonnolliseti Fun de Chichunne. Listaan pitää
vielä lisätä tämän päivän reitit eli Rendez with Platon 8b (by Kalymnian standards)
ja Aegialis 7c (tähän ei enää rahkeet riittäneet vaan tipuin onsightissa
ankkurilta. Reitille kuitenkin lämmin suositus).
Pääsittekö muuten Kalymnokselle pakulla, vai jätittekö sen jonnekin
lomailemaan?
Paku jätettiin Barcelonan lentokenttäparkkiin. Paria päivää vajaa
kuukauden säilytys maksoi 95€. Parkki on muutaman kilsan päässä kentästä ja
bussikuljetus sisältyy hintaan. Kalymnoksella pakussa majailu tai wild camping
ei ole suotavaa. Ulkomaisissa rekkareissa on jokunen auto näkynyt, eli kyllä tänne
kuitenkin taitaa autolla päästä. Majoitukset ovat hyvin edukkaita, oltiin
kahdessa eri paikassa ja molemmissa maksettiin 10€ per naama yöstä.
Miten pitkään olette vielä reissua jatkamassa ja onko seuraavat
pysähdyspaikat jo bongattu?
Työt alkaa 1.7.2017, joten sinne asti on aikaa reissata, varsinaista
paluupäivää ei olla päätetty. Me ollaan aika huonoja tekemään suunnitelmia ja
jos jotain tehdäänkin niin ne tuntuu muuttuvan fiiliksen mukaan. Seuraavaksi
varman otetaan taas surffijakso ja johdolla olevana lokaationa tuntuu tällä
hetkellä olevan Marokko, siellä pitäis olla kausi nyt parhaimmillaan. Joulun
aika ollaan Mijasissa ja vietetään perhejoulua siellä. Ensi vuoden puolella
luultavasti vaihdetaan mannerta, ehkä Jenkkeihin.
 |
| Anna highsteppailee Single Aschbachilla. @Pasi Sjöman |
Miten pitkään tuollaista pitkää retkeä piti suunnitella ja mitä
huomioita suunnitteluvaiheessa pitäisi ottaa huomioon? Onko teillä ideana
yhdistää reissuun myös jotain muita kokonaisuuksia (opiskelu…)?
Työnantajan kanssa taisin ottaa asian puheeksi jo lokakuun tienoilla
viime vuonna, samoin Anna. Intensiivisempää suunnittelua tehtiin sitten
keväällä. Tai kovin tarkkaa suunnitelmaa ei tehty, lähinnä listattiin paikkoja
missä haluaisi käydä ja mietittiin budjettia. Vakuutusten vertailuun on hyvä
käyttää vähän aikaa, me päädyttiin Fenniaan, jonka toimivuutta ei vielä ole
onneksi tarvinut testata. Jenkkiviisumin hakuprosessi kannattaa myös aloittaa
ajoissa, jos siellä haluaa olla yli 3 kk. Pakuun Anna teki isänsä avustuksella
jotain viimeisiä modifikaatioita juuri ennen reissua. Pakuun hankittiin
aurinkopaneeli, hupiakku ja jääkaappi, jotta saadaa mun biffit ja Annan
fetasalatit pysymään freesinä. Sitä suunnittelua ehtii kyllä tehdä aika paljon
myös matkan aikana.
Avoimessa yliopistossa olen tehnyt johtamisen ja psykologian kursseja,
mutta kyllä reissun pääpaino on elämänkoulussa, rentoutumisessa ja
harrastamisessa.
 |
| Nautiskelua Gullknausenilla. |
Oletteko reissun aikana treenanneet jossain sisämestoissa, vai onko
kiipeily ulkona toiminut treeninä? Jos jälkimmäinen, niin oletteko yrittäneet
jaksottaa kiipeilyä jotenkin (volyymin kiipeäminen/ projektointi)?
Kaksi kertaa on tullut käytyä sisällä boulderoimassa, muuten ollaan
kiivetty vain ulkona. Ulkokiipeilyssä perusperiaatteena on ollut kiivetä kaksi
päivää ja pitää yksi päivä lepoa. Tarpeen mukaan ollaan sitten pidetty
lisälepopäiviä, mutta kahta päivää enempää ei olla kiivetty putkeen.
Alunperin ajatuksena oli vaihdella muutaman kuukauden boulder- ja
köysijaksoja, mutta Annan sormivaivat muuttivat suunnitelmia ja boulderointi
jäi syksyltä väliin. Fiiliksen mukaan ollaan siis menty, Frankenjurasta
lähtiessä jopa niin, että ensimmäisenä ajopäivänä tapahtuneen ajatustyöpajan
aikana kurssi vaihtui Fontsusta Hossegorin surffeihin. Frankenjuran pätkää
ajattelin vähän niinkuin voima- tai voimakestävyystreeninä, mutta senkin
ajankohta määrittyi siten, että kun kaverit oli siellä käymässä niin
ajateltiin, että olis kiva olla siellä samaan aikaan.
Norjan trädimultipitsit toimi tavallaan kuntoutusjaksona ja oli hyvä
aloitus reissulle. Tuli kiivettyä helpompaa greidiä ja pidempiä reittejä, se
toimi hyvin.
 |
| Anna peruskuntojumpalla Baugenilla. @Pasi Sjöman |
Onko kondis noussut tasaisesti reissussa ollessa?
On noussut, mutta reissulle ei tosiaan lähdetty mistään
kuntopiikkitilanteesta. Koko kevät meni kiipeilyn suhteen aika rauhallisesti.
Viime syksynä ja alkuvuodesta oli vähän ongelmia haukkarin kanssa ja se vaihtui
alkukeväällä sormiongelmaksi, jonkinlainen tulehdus... Kumpikaan niistä ei
estänyt kiipeilyä kokonaan, mikä oli psykologisesti mukavaa, mutta toisaalta
saattoi pidentää ongelmia kun ei tullut pidettyä kunnon taukoa. Mene ja
tiedä...
 |
| Sormijumppaa Dorethrissetillä Lofooteilla |
Oletko joutunut reissuna aikana vielä ottamaan käyttöön painiajoilta
tuttuja painonpudotusmetodeja, vai oletko vielä kiivennyt mukavuusalueella?
Kyllä tässä ollaan ihan lisäpainojen kanssa menty. Mä en oikein pidä
siitä ajatuksesta, että reissulla pitäis
miettiä syömisiä ja itseasiassa en oikeastaan pidä siitä muutenkaan.
Herkullinen ateria ja riittävä määrä
ruokaa takaa iloisen mielen ja parantaa elämänlaatua.
Musta tuntuu, että kiipeilijät on monesti ehkä vähän turhan ankaria
itselleen syömisen suhteen ja vaikka sitten syötäisiinkin hyvin niin se
kuorrutetaan jonkinlaisella itseruoskinnalla siitä, että taas tuli syötyä liian
hyvin. Itseruoskinta kuluttaa ihmisen psyykkisiä voimavaroja, niitä kalliita
viimeisiä psyykkisen energian pisaroita, joita tarvitaan äärimmäisen pumpun
hetkillä viimeiseen täyteen puristukseen, pidemmän rannarin kiipeämiseen
rennosti tai viimeiseen kriittiseen minuuttiin, jotka pitää sinnitellä
kivuliaassa ja epämukavassa lepoasennossa. Joten ei muuta kuin pulla huuleen ja
menoksi!
 |
| Lähetyskondiksen viimeisiä pisaroita hakemassa sianjalan ja savuoluen voimin. Kanssakiipeilijät, älkää olko liian ankaria itsellenne. |
0 kommenttia :
Lähetä kommentti