Tapio Alhonsuo on nimi, jota ei välttämättä voi liittää MTK:n Dark Horse Serieseihin. Syy nimen tuttuuteen löytyy monille lienee kovista suoritteista jäällä, mikstalla ja kalliolla. Vähintään yhtä monelle (varsinkin innokkaille kiipeilymedian seuraajille) nimi on tullut tutuksi rollomixedin mainiosta blogista. Herran kirjoittajan taidot ovatkin vähintään M10 flash-tasoa. Jos et vielä ole herran tuotoksiin tutustunut, niin suosittelen visitoimaan blogissa. Perinteitä seuraillen Tapsankin podcastista tiivistelmä alla ja rupattelua laajemmin podcast -muodossa.
Kuka on Tapio Alhonsuo?
Perusjamppa, 34-vuotias IT-alan työntekijä Rovaniemeltä. Aika innokas kiipeilyn harrastaja.
 |
Schwule
Madchen, M10-, Ueschinen Kandersteg. 2016 (c)Mira Alhonsuo
|
Paino/ Pituus/
Apinaindeksi?
Paino
heiluu 78 ja 82 kilon välillä. Nykyään talvisin paino tahtoo nousta, mutta
kesäisin pyrin olemaan hiukan kevyempi. Ihan joka kesä ei tosin enää onnistu! En
koe, että talvikiipeilyssä painon rooli on niin merkittävä, kuin kesällä
esimerkiksi boulderoinnissa (olen sitä koulukuntaa, joka kokee painon
vähenemisen vaikuttavan greidin nousuun). Pituutta on aika paljon, noin 187cm
ja apinaindeksi on suunnilleen nolla.
 |
|
Korouoma_Ruskea_Virta:
Ruskea
Virta, Korouoma. 2014 (c)Riku Lavia
|
Leuanvetohaasteet
itselle?
Olen
pyrkinyt aina syntymäpäivinä asettamaan itselleni jonkunlaisen haasteen ja
esimerkiksi tänä vuonna, kun mittariin tuli 34, päätin vetää 340 leukaa.
Tykkäsin siitä niin paljon, että vedin kuitenkin 360. Sovittiin yhden kaverin
kanssa myös, että kun täytämme yhtä aikaa keväällä 2022 40v, vedämme silloin
kumpikin 800 leukaa.
30
vuotis-synttäreillä liidasin Korouomassa 30 pitchiä jäätä vuorokauden aikana
(reilu kilsa). Siinä piti ottaa huomioon jonkin verran myös syömispuolta ja
huoltoa. Mira olikin mulla silloin varmistajana ja ei kiivennyt ihan kaikkia pitchejä
perässä, vaan keskittyi enemmän huoltopuoleen.
Onko Kyperpunk (M10ish)
vaikein mikstareitti jonka olet kiivennyt/ onko se oikeasti vaikea?
Täytyy
sanoa, että kun nyt olen päässyt todistamaan kameran linssin läpi toisten
vahvojen kiipeilijöiden toistoyrityksiä, niin olen uskaltautunut antamaan
itselle tunnustusta, että se on aika vaikean ja atleettisen näköistä kiipeilyä.
Vaikka olen kiivennyt samalla numerolla varustettuna useammankin linjan, niin
on se niistä kuitenkin vaikein. Kyperpunkin työstöä vuosien takaa alla olevassa "Playground" leffassa, alkaen kohdasta 36.00.
Ketkä kaikki sitä
on käyny kokeilemassa?
Aholan Antilla se oli aikanaan
tosi lähellä ja se olisi parhaalla yrkällä varmaan mennyt toppiin saakka, ellei
olisi onnistunut pudottamaan lipalla toista hakkua. JP on myös aktiivisesti sitä
käynyt yrkkäilemässä. Salmisen Pauli
antoi tosi hyvän flässiyrkänkin ja samalla kertaa myös Ennikin sitä yritteli. Paikallisesta uuspaikallisesta verestä Heikkilän Kuutti on antanut reitille hyviä
yrityksiä ja olinkin syksyllä jo varma, että se Kuutilta menee. Vaikka
viimeistely vielä jäi tekemättä, niin olen kuitenkin aika varma, että
viimeistään keväällä toisto on tulossa.
Jos etelästä saapuu
reittiä kokeilemaan, niin mitä reitin kiipeäminen vaatii?
Kun reittiä
itse aikanaan työstelin, niin yksittäiset muuvitkin tuntui aika sikavaikeille ja
isoille, koska ei oikeastaan tiennyt mitä kaikkea hakuilla voi tehdä. Tyypit
jotka nyt ovat reittiä käyneet kokeilemassa ovat tottuneet sisälläkin isojen
muuvien tekemiseen, joten niiden isous ei ole se merkittävin juttu. Muuvit ovat
kuitenkin tosi tarkkoja ja betan pitää olla aika hyvin hanskassa, jotta tietää
mihin pitää vetää. Loppuosassa myös keskivartalon voimasta on hyötyä, jotta
jalat pysyy seinässä ja jaksaa punnertaa viimeiset lukot lipan ylityksessä.
 |
| Muurlan Katto, M9. (c)Mira Alhonsuo |
Menikö Muurlan
katto M9 pari viikkoa sitten saittina?
Ei se
saittina mennyt. Olin käynyt jo varmaan 10 vuotta sitten siellä Jomppis-vainaan
kanssa joskus syksyllä. Punkkailtiin vesisateessa siinä pellolla, mutta ei
silloin kiipeilystä tullut kyllä mitään. Tällä kertaa oli mukavaa, kun saatiin
kerralla se kiivettyä koko porukalla (minä, Mira ja Enni).
Jos se
Muurlan kallio olisi 200km säteellä, niin siinä olisi varmaan 20 reittiä
nykyisen muutaman sijaan. Jos reittejä ei ilmesty, niin minä tulen sinne
pulttaamaan ensi syksynä ;-).
 |
| X-Ray. (c) Pauli Salminen |
Suomesta jääkiipeilyn
Maailmancup-kierrokselle lähtee sinun ja Miran lisäksi Pauli Salminen ja Enni
Bertling. Miten kiertue teidän porukan osalta etenee?
Durangoon, Jenkkeihin
lähtevät Pauli ja Enni (tämä haastattelu ei kyllä luultavasti ennätä ennen sitä
ulos). Kiinaan (Peking) lähdetään
minä ja Enni ja me jatketaan myös siitä suoraan Koreaan. Nuo Aasian
osakilpailut ovat tammikuun alkupuolella. Siitä jatketaan Helsingin kautta Sas Feehen Sveitsiin jonne lähtevät myös
Mira ja Pauli ja koko porukalla jatketaan siitä vielä Rabensteiniin.
Toivottavasti päästään myös helmikuun alussa MM-kilpailuihin. Ainakin minä ja
Enni mennään sinne, jos vain päästään.
Onko jääkiipeily
vaarallista?
On.
Oikeastaan kaikki toiminta jota tehdään vuorilla, on jollain tapaa vaarallista.
Jos kuitenkin ajattelee ihan perus putousjääkiipeilyä, niin jos siihen ei liity
mitään objektiivisia vaaroja on se mahdollista pitää suhteellisen turvallisena,
jos niin haluaa. Tehokkuuden nimissä on kuitenkin mahdollista alkaa hiukan
oikomaan. Jääruuvit on aika hitaita laittaa ja varmistusten väli saattaa alkaa
kasvamaan mukavalle tuntuessa aika pitkäksi. Jää on kuitenkin aika
jokeri-elementti ja se voi tuoda vaaratilanteita.
 |
Pelaren,
Stora Sjofallet. 2015 (c)Mira Alhonsuo
|
Oletko pudonnut
koskaan jääruuviin jäätä kiivetessä?
En ole
putousjääkiipeilyssä pudonnut ruuviin, eikä ole kyllä aikomustakaan pudota.
Mikstaa kiivetessä olen pudonnut ruuviin, mutta se on hiukan eri asia kun
tietää, että se on turvallista. Putousjäätä kiivetessä pitää kyllä asioiden
mennä aika pahasti metsään, että siinä putoaa. Toivoisinkin, että ihmiset olisivat
sitä kiivetessä oikeasti varovaisia.
Amerikan Alpine Journalin viimetalvisessa
onnettomuusraportissa dokumentoitiin erään kiipeilijän putousjäätippumisesta
liidissä, jossa kyseinen henkilö kuoli. Mitään ei irronnut, vaikkakin pannut
olivat kyllä aika pitkät. Sen verran iso pommi, että se kuoli siihen paikkaan.
Lajina se
on kuitenkin tosi hieno ja sitä on mahdollista tehdä turvallisesti, jos suinkin
vain haluaa.
Jos pitäis valita
joku kiipeilyn alalajeista, mitä tekisi loppuelämän, mikä se olisi (esim.
sportti/halkeamat/boulderi/jää/etc)?
Jos on
pakko valita kiipeilyn alalajeista vain yksi, niin se olisi halkeamakiipeily.
Jos siis olisi rajaton määrä hienoja halkeamia kiivettäväksi. Toki pidän
kuitenkin vuodenajoista ja tykkään tosi paljon myös mikstasta ja
jääkiipeilystä.
Itselle
sopivin (helpoin) halkeama on yllättäen omalle kädelle juuri sopiva ykkösen ja
kakkosen camalotin väliin sattuva käsihalkeama. Kai se on se helpoin kaikille…
Toisaalta p…in olen melko lailla kaikissa käsikokoa isommissa ränneissä.
Löytyykö sulle
kiipeilyssä viehätys kokovartalopainityylisessä kiipeilyssä (miksta,
punnerrushalkeamat, jää…), vai kiinnostaako välillä myös hintsu släbihiipiminen?
Ei todellakaan
kiinnosta! Mulla on vaimo niitä hommia varten. Ei sillä, että niitä itse
pääsisinkään. Tykkään, että kiipeily on fyysistä. Ennemminkin fyysistä, kuin
henkistä. Ainakaan viime vuosina ei kuumottava kiipeily ole kiinnostanut
yhtään, vaan trädittelykin on parhaimmillaan, kun camua voi uittaa yläpuolella
ja kiivetä yläköydellä koko reitin.
Pitää
tietenkin muistaa, että toisen ihmisen lähestyminen on toisen ihmisen soolo.
Itselle vaikeaa kiipeilyä ei tee mieli soolota. Saan kiipeilystä ihan tarpeeksi
sen muista aspekteista.
 |
|
Menossa
beilaamaan, Lyngen. 2016 (c)Samuli Pekkanen
|
Mikä pitää edelleen
kiinni kiipeilyssä esimerkiksi laskemisen sijaan?
Olosuhteet
varmaan ovat yksi merkittävä seikka. Jos olisin asunut koko ikäni hyvän
laskemisen äärellä, ei kiipeilystä olisi välttämättä tullut koskaan näin isoa
osaa elämässä. Toisaalta kiipeilyyn on nykyään paljon syvempi suhde, kuin
hiihtoon. Kiipeily on niin paljon vi…maisempaa kuin laskeminen. Laskeminen on
vain kivaa ja siistiä, mutta kiipeilystä oikeasti opit asioita.
 |
|
Beilaamassa,
Lyngen. 2016 (c)Samuli Pekkanen
|
Tikkilistaa:
Miksta:
Kyberpunk, M10, Ylitornio (FA)
Schwule Madchen, M10-, Kandersteg
Iseo, D9+ flash, Italia
Suentassu, M9+, Sotkamo
Shantaram, M9 (trad), Posio (FA)
Fission, M9, Rjukan
Muurlan katto, M9, Salo
Lucky Luke, M8 WI5R, 75m (2kp.) (FA)
Vaikeimmat kiipeilymuistot mulla liittyy kyllä
silti ihan johonkin muuhun kuin yllämainittuihin. Suurinta osaa niistä kuvaavat
hankalat lumiolosuhteet, pitkät lähestymiset, vaikea reitinluku ja puolet
pienempi greidi.
 |
|
Suentassu,
Sotkamo, kymmenen vuotta sitten. 2006 (c)Aki Hämäläinen
|
Sportti: 8a (Nuorena)
Boulder: 7C (Nuorena)
Trädi: En oo kiivenny
yhtään vaikeeta halkeamaa, mutta oon kiivenny monta halkeamaa vaikeesti
Sponsorit?
Iso kiitos
Krukonogi:lle maailman parhaista hakunteristä ja La Sportiva Finlandille
tuesta! Lisäksi SKIL ja Etelä-Korean North Face auttavat tämän vuoden kisojen
kustannuksissa, lämmin kiitos myös heille. Kitka Climbing on myös järkännyt
meille ihan kosmisen kestäviä mikroja hakkuotteiksi, grazie mille jäbät!!
 |
|
Stora
Sarektraversen, Sarek. 2014
|
0 kommenttia :
Lähetä kommentti