Katariina Rahikainen, lempeä lähettäjä syvältä Savosta

Globetrotter -Rahikainen ennätti Suomen visiitillään löytämään aikaa kahvikupposeen ja  haastatteluun. Meidän syömishäiriöinen kissa yritti neidin varpaita syödä, mutta onnistuimme kuitenkin saamaan jonkinlaisen pintaraapaisun siitä mitä kiipeily hänelle merkitsee. Aiemman kaltaisesti joitain ajatuksia kirjoitettuna, mutta suosittelen kuuntelemaan yhden suomikiipeilyn päättäväisimmän edustajan ajatukset myös vaikkapa puhelimelta nukkumaan käydessä.




Katariina Superklassikko Eye of the Tigerillä, 8a. @Pasi Sjöman

Kuka on Katariina Rahikainen?
En ehkä enää niin nuori, 34-vuotias elämäntapakiipeilijä. Ulkomailla mua kutsutaan useasti kissamaiseen tyyliin nimellä Kat. Hyppäsin puolisen vuotta sitten oravanpyörästä pois ja lopetin työt. Tällä hetkellä teen väikkäriä ja tavoitteena on päästä kiipeämään enemmän. Keväällä oltiinkin jonkin aikaa Thaimaassa kiipeilyhommissa, mutta ihan toivotulla tavalla ei kiipeilyn lisääntyminen ole ainakaan vielä onnistunut. Mutta nyt olisi tavoite alkaa sitä lisäämään Blue Mountaisin suunnalla.

Paino, pituus ja apinaindeksi (vai sopiiko sellaista naiselta kysyä)?
Ei mua ainakaan haittaa. Pituus on 164,5cm, keskivertona mitattuna. Pisimmillään vissiin ollu 165cm. Normi paino 59kg, mutta voi vaihdella joskus parikin kiloa suuntaansa (esim. näin kun on kotona käymässä äidin notkuvien lihapatojen ääressä.) . Keväällä thaikkureissussa taisi olla jonkin verran alempi rajun vatsataudin jälkeen... Apinaindeksi on +6cm, joten se jelppaa hiukan lyhyen varren asettamiin haasteisiin.

Kissamainen Kat, toisen Katin kuvaamana Yangshoussa. @Kat Siepmann

Minkä koet merkittävimmäksi lahjakkuusominaisuudeksesi (voima, kestävyys, peräänantamattomuus...)?
Varmaan juurikin tuo periksiantamattomuus. Sekin vaihtelee aika ajoin. Merkittävä puoli varmaan myös kilpailuhenkisyys. Tämä ehkä juurikin kilpailuhenkisyytenä itseään kohtaan. Töihinkin tulee ajettua fillarilla joka kerta aikaa parantaen. Kilpailuhenkisyyden kanssa pitää kuitenkin vielä työstää itseään iän lisääntyessä.

Esikuvat kiipeilyssä?
Lynn Hill tietenkin. Pieni nainen, joka on jo aikanaan kiivennyt kovaa ja myös "Miesten reittejä". Chris Sharma myös alkuaikaan. Australiassa löytyy myös aika monta kovaa kiipeilijää, jotka tekevät hiljaisuudessa kovia juttuja. Sieltä ehkä mieleenpainuvimpana nousee mieleen nuori kova kiipeilijä nimeltään Angie Scarth-Johnson. 11-vuotiasta ei ehkä voisi pitää helposti esikuvana, mutta tämä tyttö käy. Ei kiipeilevästä perheestä tuleva tyttö, jonka perhe toimii tukevana elementtinä. Tytöllä on myös uskomaton päättäväisyys tavoitteiden saavuttamiseksi. Toki Suomesta myös heti tulee mieleen Matti A. Jokinen, joka teki aikoinaan uskomatonta työtä haaveiden saavuttamiseksi. Nykyään tulee arvostettua paljon myös kallioiden kehittäjiä.

Onko nykyään vielä kiipeilykulttuurissa esillä ajatus siitä, että naiset ei voi kiivetä kovaa? Muistelen, että esimerkiksi juuri kyseisen Angien kohdalla oli aikoinaan aika kova nillitys siitä, että hänen kiipeämänsä White Zombie 8c Rodellarissa oli hänelle helpompi pienten sormien vuoksi ja tuli vissiin käytettyä jotain väärää otettakin?
On sellaista ajattelua vielä jonkin verran. Kyseisen Angien kohdalla taas yksi merkillepantava seikka oli, että tyttö kävi tänä talvena kiipeämässä tuon reitin uudelleen ilman sitä "helppoa" otetta. Aina välillä kuulee pohdintaa siitä, että sullehan tuo on helppo, kun on pienet sormet yms.


Kata treenaamassa pituutta boulderoiden. Palkeenkieli 6C+, Ihastjärvi. @Antti Liukkonen

Miten siistiä oli, kun Anna (Laitinen) nosti tason lähelle maailman kärkeä?
Tosi siistiä! Olin kyllä jo pidempään odottanut sitä, sillä Annan potentiaali on ollut niin ilmeistä pitkään.  Varmaan merkittävää oli, kun Anna pääsi kovaan porukkaan kiipeemään ja myös saanut mahdollisuuden reissata huomattavasti enemmän.

Greidaus, onko tärkeää vai ei?
Tärkeää siinä mielessä, että ei ainakaan lähde tappamaan itseään jollekin trädireitille. Myös oman tason seuraamisessa sillä lienee merkitystä. Siinäkin ehkä oleellisinta miettiä tason nostoa pyramidimallilla tasaisesti. Olisi lienee hyvä, että voisi kiivetä sitä samaa vaikeutta mahdollisimman laajalla skaalalla. On ja ei. Olihan se aikoinaan tosi siistiä, kun pääsi joskus ekan 8a:n, kun sitä oli kiipeilyä aloittaessa haaveillut.

Masserbeit 7b+, Frankenjura. @Susanne Vuori

Kisakiipeily?
Voin ehkä käydä kerran vuodessa. Odottelu on aika turhauttavaa. Toki jos keli on huono, niin silloin se vielä menee. Tykkään eniten sellaisista boulderkisoista, joissa on joitain tunteja aikaa kiivetä esimerkiksi kahdeksaa reittiä. Sellaisen kisan jälkeen on seuraavana päivänä vaan niin hakattu olo.

Treeniä...


Hienoja reittejä Suomessa?
Yksi reitti, jonka haluisin kiivetä on ehdottomasti Eklipsi Olhavalla. Kokeilin sitä eka kertaa yliksella ehkä vuonna 2006 huhtikuussa. Jäät oli järvessä, joten sinne reitin alle ei voinu mennä. Mut laskettiin siihen reitille yläköydessä. Sain siinä kruksissa elämäni ihan ensimmäisen paniikkikohtauksen, kun en tiennyt miten sieltä selviän. Lammen jäälle ei voinut laskea ja tuntui, ettei sieltä pääse millään pois. Ylös ei voinut vetää, kun oli vaan yksi varmistaja. Hyperventiloinnin jälkeen pääsin jotenkin pois. Seuraavana kesänä mentiin uudelleen Olhikselle ja menin reitille heti uudelleen. En panikoinut niin pahasti, kun järveen olisi voinut tarvittaessa laskeutua. Viimeisin kerta on neljän vuoden takaa, kun vein elämänkumppanini Benin Olhavalle ja kokeilimme Eklipsiä taasen kerran. Nyt se menikin yliksellä ja tuli olo, että joskus tämä on liidattava. Ben kokeili reittiä myös ja pohti, että mihin Helvettiin sinä minut oikein toit. Ojalan Teemusta näin kuvia, kun se oli reitin kiivenny ja ajattelin, että tuo on kiivettävä ihan aikuisten oikeasti.

Renesanssi Falkkareilla oli kanssa ihan huippu.

Midnight Express Mustavuorella on myös tosi siisti. Kun kokeilin sitä vuosia sitten muistaakseni Ikosen Paavon kanssa, en ollut sellaisessa voimakestävyyskondiksessa ,että olisi ollut reittiä mahdollisuus kiivetä. Sain sen loppubulgen kuitenkin jotenkin ihme jammeilla doggailtua märkänä, mutta totesin, että joku muu kerta. Sitten parin vuoden jälkeen se menikin aika mukavasti.

Kachoong 21, kotona Australiassa. @Ben Markham

Juttelimme Katan kanssa myös muun muassa treenaamisesta ja sponsoroinnista, mutta niistä voitte kuunnella lisää alla olevasta linkistä.

Katan omat sponsorit Camu ja Kailas tarjoavat atleettinsa kautta innokkaille kiipeilyn harrastajille etuja, jotka löytyvät suoraan hänen facebook-sivunsa kautta. KATARIINA RAHIKAINEN

Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.

0 kommenttia :