Tasankojen miehet Patagoniassa

Vaikka ei ehkä heti uskoisi, niin allekirjoittanut on aika fanaattinen kiipeilymedian kuluttaja. Muun muassa instagram on tullut tutuksi tässä mielessä ja suomalaisista kiipeilijöistä Lauri Hämäläinen on ansioitunut kyseisen median sisällön tuottamisessa. Talvella seurailin innolla hänen, Modeniuksen Samin ja Olli Koiso-Kanttilan edesottamuksia Patagoniassa. Koska en retkestä koskaan löytänyt tarkempaa selontekoa, päätin ottaa luuria käteen ja haastella vuorikauriin kanssa retkestä hieman.

Leppoisa lähestyminen Torre-laaksoon. @Lauri Hämäläinen

Moro Lauri! Käväisitte Sami ”Kelso” Modeniuksen ja Olli Koiso-Kanttilan kanssa talvella muutaman viikon retkellä Patagoniassa. Mikä oli reissun yhteenveto, keli oli ilmeisesti kerrankin mainio?

Moi! Joo, kyseisten herrojen kanssa käväistiin siellä viiden viikon reissulla. Keli oli tällä kertaa ehkä jopa poikkeuksellisen hyvä. Kun tavallisesti tuolla alueella odotetaan pahimmillaan viikkokausia keli-ikkunaa vuorelle, niin tällä kertaa piti lähinnä malttaa palautella itseään välillä hostellissa edellisen reitin jälkeen vaikka keli olikin loistava.

Olin käynyt siellä 2007 kuukauden aklimaatioreissun Jyrkysen Sampsan kanssa, mutta silloin taitotaso ei ehkä vielä mahdollistanut kunnolla isojen reittien kiipeämistä. 2014 oltiin paikan päällä Kivisen Matin kanssa 2 kuukauttta, mutta sääikkunoita ei sillä kertaa tullut kuin pari-kolme ja aika meni enemmänkin odotteluun. Se taisi itse asiassa olla sellainen ”normaali” Patagonia-kausi.

Oliko tämänkertainen tiimi toimiva?

Oli, itse asiassa erinomainen, vaikka emme olleet itse asiassa hirveästi aiemmin yhdessä kiivenneet. Kelson kanssa olin käynyt taannoin RCI-kurssit yhtä aikaa ja Ollin kanssa kiivennyt jonkin verran muun muassa Bohusläänissä. Isommilla reiteillä emme kuitenkaan olleet aiemmin olleet yhdessä.

Kummankin osalta tiesin toki kiipeilytaidon riittävän varmasti ja paikan päällä selkiytyi myös se, että jokainen toi ehkä köysistöön omia vahvuuksiaan. Kelsohan on vuoristo-opas, joten toiminta köysistössä ja vuorella yleensäkin on todella luontevaa ja joutuisaa. Me Ollin kanssa toimme tiimiin ehkä sitten enemmän sitä kalliokiipeilypuolta. Tärkeämmäksi osa-alueeksi nousikin porukan yhteinen hegemonia. Meillä oli reissussa aivan älyttömän hauskaa. Kanssakiipeilijät välillä vähän ihmettelikin, kun oltiin samalla reitillä ja emme kulkeneet ehkä niin keskittymisestä kulmat kurtussa, vaan kikkailimme ja heitimme huulta.

Kolmen hengen köysistö toimi myös todella hyvin. Olimme pohtineet asiaa jo aiemmin ja tulleet siihen tulokseen, että ainakin kaksi asiaa puoltaa tuota kokoonpanoa. 1. Turvallisuusnäkökulmasta varsinkin tuossa ympäristössä kahden kiipeilijän on huomattavasti helpompaa evakuoida kolmas, jos tarvetta ilmenee. 2. Kamojen raahaaminen helpottuu oleellisesti. Kolmen hengen köysistö ei tarvitse juurikaan enempää kiipeilyyn liittyvää kamaa vuorelle mukaan, kuin kaksi. Siirtymiset on kuitenkin aika raskaita, joten tämä seikka oli oleellinen. Olimme oikeastaan hiukan huolissaan vain ajankäytöstä, mutta havaitsimme aika nopeasti, että sekään ei ollut probleema. Kolmas kiipeilijä ehti huoltaa itseään aina siinä välissä, kun yksi oli kiipeämässä ja oli sen jälkeen jo tuoreena valmis jatkamaan. Myös rutiini etenemiseen löytyi kimpassa tosi nopeasti.

Teille sattui ilmeisesti useampikin keli-ikkuna joiden turvin pääsitte tikkaamaan joukon klassikoita (muun muassa Fitz Royn). Mitä muita reittejä saitte tikattua?

Aguja Poincenot (=huipun nimi), Whillans-Cochrane (=reitti), 550m 5+ 70° M4.

Tämä oli reissun ensimmäinen reitti, kiivettiin yhdessä päivässä leiristä leiriin. Enemmän mikstakiipeilyä ja helppoa kalliota. Jylhä huippu!

Olli Poincenointin huipulla. @Lauri Hämäläinen

Fitz Roy, Filo Noroeste (Afanassieff), 1550m 30° 6a+

Tämä oli pitkä reitti Fitzille. Uskomaton seikkailu. Päivä lähestymistä, kaksi yötä seinällä, yksi päivä rappelointia ja taas yksi päivä kävellen takaisin kylään. Isoin reitti mitä kukaan meistä oli aiemmin kiivennyt.

Olli toisena päivänä Afanassief reitillä. @Lauri Hämäläinen

Guillaumet - Mermoz traverse, kahden huipun linkkaus, kiivettävää noin 1000m, 6b. 

Tälläkin reitillä oltiin yksi yö. Hienoa hyvälaatuista graniittia!

Läheisyyttä Mermoz traverselle karsitussa yöpymisvarustuksessa @Lauri Hämäläinen

Mikä oli reiteistä hienoin ja miksi?

Kaikki oli tosi hienoja, mutta juuri tuo Fitz Roy jäi varmaan ainakin itselle päällimmäiseksi mieleen. Koko kolmikon yhteisenä tavoitteena reissuun lähtiessä oli kiivetä isoja kallioreittejä. Fitzille lähtiessä meidän oli aluksi tarkoitus kiivetä yksi helpompi/ lyhyempi reitti. Keli-ikkuna kuitenkin parani koko ajan ja loppujen lopuksi se oli siihen saumaan niin loistava, että päätettiin kiivetä Afanassief –niminen reitti, joka on tosi iso (1600 korkeuserometriä). Reitillä ollessa tuntui, kuin olisimme olleet siellä jo ikuisuuden. Topoa tarkemmin tarkastellessa hoksasimme, että metrit olikin korkeuserometrejä, joten kiivettävää tuli todella paljon (varmaan lähemmäs 2000m). Reitillä oltiin kaksi yötä, joten sekin jäi mieleen. Osa hienoudesta tuli kuitenkin kyllä selkeästi jo siitä, että olimme ylipäätään kiivenneet Fitz Royn. Siitä on tullut vuosien varrella luettua juttuja kirjoista ja lehdistä, sekä katsottua videoita. Kokonaisuutena siitä oli tullut itselle yksi Patagonia-kiipeilyn virstanpylväistä. Myös lähestyminen vuorelle on pitkä ja hankala ja laskeutuminenkin vuorelta pois oli tiedossa hankalaksi. En varmaan koskaan ole ollut niin poikki kuin vuorelta paluun jälkeen. Vaikka Kelso ei usein nillitä mistään asiasta, vaan puuskuttaa vaan tasaisesti eteenpäin, niin hänellekin tuli matkalla mieleen, että eikö tämä ikinä lopu. Kaikki osa-alueet huomioiden se on vaan ehkä merkittävimpiä kiipeilykokemuksia itselle tähän saakka.

Fitz Royn huipulla, Hymy herkässä. @Lauri Hämäläinen

Miten vaikeita/ vaarallisia nuo reitit on? Jos kruksipitchejä vertaa vaikkapa Olhiksen laatalle, niin löytyykö suunnilleen samaa vaikeutta.

Meidän kiipeämissä reiteissä vaikeimmat kp:t oli tekniseltä vaikeudeltaan noin 6b+. Löytyyhän Patagoniasta tosi vaikeaakin, mutta semmoisia me ei kiivetty. Suurin osa reittien köydenpituuksista on varmaan noin  Olhavan laatan reittien vaikeutta. Välillä jotain helpompaa, mutta suurin osa on oikeaa kalliokiipeilyä, ei siis mitään vuorikävelyä. Tokihan vaikeus tuntuu vuorella aika stiffiltä, jos vertaa niitä kotona yksittäisinä reitteinä kiivettäviin köydenpituuksiin. Osa vaikkapa 6a+ offareista tuntui tosi vaikeilta. Oman osansa vaikeuteen tuo halkeamien sisällä oleva jää ja toiset taas saattoivat olla paikka paikoin märkiä.  Ei siis saa heti huolestua, jos eteen tulee pikku ylläri. Eikä kiipeemistä helpota sekään fakta, että sulla on selässä yöpymiskamat, ruokaa pariksi päiväksi ja kovat kengät & amp; raudat.

"Ei ihan niin hyvin varmistettava kp" Vikoja pitchejä Fitzhillä. @Lauri Hämäläinen

Suuri osa kiipeilystä on hyvin varmistettavaa, mutta toki sekin vaihtelee jopa saman reitin aikana. Kivenlaatu saattaa olla alkuun aivan loistavaa kompaktia kiveä (Patagonian kultainen graniitti) ja seuraavassa hetkessä löydät itsesi ihan hirveästä louhikosta, jossa näkee kauhukuvia siitä, että pudottaa joko kavereiden tai köyden päälle kuplavolkkarin kokoisen järkäleen. Välillä reiteille ei myöskään saa kovinkaan kummoisia varmistuksia ja sen kanssa on vain kyettävä tulemaan juttuun. Merkittävää onkin, että on sinut oman kiipeilynsä kanssa ja tietenkin arvioitava reitit sen mukaan, että pysyttäisiin oman taitotason sisällä.

Tämä on sitä oikeaa "Patagonian kultaista graniittia" @Lauri Hämäläinen

Mitä rojua tuollaiselle isolle reitille keskimäärin tarvii mukaan? Onko topossa yleensä arvio tarvittavasta räkistä, vai menittekö fiilispohjalla?

Perus leiriytymiskamat. Meillä oli aluksi kaikille mukana makuupussit, mutta muutettiin sitä kokoonpanoa niin, että otettiin vain yksi makuupussi ja yksi kahden hengen teltta mukaan majoitteeksi. Jo välttämätön, eli ruoat ja kiipeilykamat painaa niin paljon, että muun osalta on tehtävä kompromisseja. Sellaiset majoituskamat, että niillä selviää, mutta mukavuudesta voi hiukka tinkiä. Toki jos olisi ihan supervahva, niin voisihan sinne kantaa mitä vaan.

Kiipeilykamojen osalta tuplaräkki camuja (0.3-3). Topossa oli yleensä mainittu, jos reitillä on leveitä halkeamia, joihin tarvitsee poikkeuksellisen isoa kamaa. Lisäksi pari settiä kiiloja ja pari hakaa, jos olisi pitänyt ottaa pakkeja. Laskeutumisreiteilläkään ei ole pääasiassa ankkureita, vaan ne on rakennettu kiiloja ja hakoja käyttäen. Vahvisteltiinkin niitä tarvittaessa, jottei tullut haaveria laskeutumisen aikana. Toisilla köysistöillä näytti olevan vähemmän kamaa ja toiset taas kantoi mukana vaikka mitä. Me oltiin kuitenkin ihan tyytyväisiä tuohon kokonaisuuteen.

Ruokapuolena käytettiin reiteillä pääasiassa pakastekuivattuja aterioita, joihin lisätään vain lämmintä vettä. Kylästä ei oikein saa sellaisia, joten ne tuotiin mukaan Suomesta. Kylästä ostettiin lähestymisiin jäätiköille pussimakaroonia ja tonnikalaa. Pähkinöitä, suklaata, kuivahedelmiä yms. reitille mukaan. Sellaista nopeaa sapuskaa, josta saa paljon kaloreita

Jäikö joku reitti vielä hampaankoloon?

Ennemminkin koko paikka on vielä hampaankolossa, kun niitä reittejä on vaan niin paljon. Tämä reissu antoi osviittaa siihen, että millaisia reittejä voisi tulevaisuudessa kiivetä. Hiukka vaikeampaa ja haastavampaa. Cerro Torre olisi joskus hieno kiivetä, se on upeimpia vuoria mitä olen ikinä nähnyt. Siinä pitäisi kyetä kiipeämään jäätäkin, joten tällä reissulla se piti jättää väliin, kun keli oli liika lämmin. Sinne pitää tulevaisuudessa ainakin päästä ottaa pakkeja ;-). Kyseinen vuori on vaan niin uskomattoman hienon näköinen, että sen päälle olisi päästävä seisomaan. Jonain päivänä…

Kuten sanottu, Fitziltä laskeutuminenkin keski koko päivän. @Lauri Hämäläinen

Miten tollaista Patagonian retkeä varten treenataan? Olen stalkkaillut sun instagramia (joka on mainio) ja poiminut sieltä ainakin tuollaisia ”mileage” treenejä Olhiksella ja tasaista tason nostoa sportissa. Jumppaatko jotain muutakin?

Tuo Olhava toimii juurikin tuollaisena jumppatreeninä loistavasti. Kaverin kanssa esimerkiksi tullut joskus kiivettyä semmoisia parinkymmenen reitin päiviä, joilla saa mukavasti rutiinia. Viime aikoina olen kuitenkin käynyt viettämässä seillä sellaisia soolopäiviä, että olen kiivennyt laatalla minitraxionilla varmistaen mahdollisimman pitkiä päiviä. Olhava on itselle paikkanakin niin hieno, että siellä on mukava viettää aikaa ja samalla pääsee myös treenaamaan.

Myös lähestymisiä piti treenata jonkin verran, koska lähestymiset on tuolla monesti useiden tuntien haikkeja. Matkat on helposti yli 15km ja loppumatkasta jäätikölle saavuttaessa muuttuu myös muutoin hankalammaksi. Keli-ikkunoiden lyhyys tuo myös lisähaastetta. Lähestyminen jäätikölle vie usein suurimman osan päivästä. Tämän jälkeen sulla on iltapäivä aikaa levätä ja nukkua. Herätykset oli monesti jo kahdelta yöllä jotta varsinaisen reitin juurelle pääsisi aamunkoiton aikoihin. Aikaa lepäämiselle ei siis jää paljoa. Jalat ei saisi hirveästi väsyä tästä prosessista, vaikka repun kanssa kävelläänkin. Juoksulenkkien ohella Pispalan portaat tulikin repun kanssa itselle aika tutuksi. Aika spesifiä treeniä siinä mielessä.

Jos pystyy kiipeämään suht vauhdilla 6b halkeamia, niin kondis riittää kiipeilyn osalta monelle reitille. Oleellista onkin, että kunto riittää kokonaisuutena myös lähestymiseen ja laskeutumiseen vuorelta pois. Toki kokonaisuuteen pitää laskea myös se, että mennään ehkä hiukan niukoilla sapuskoilla ja huonoilla unilla.

Kovan treenin päätteeksi voi löytää itsensä vaikkapa Mermozin huipulta. @Lauri Hämäläinen

Paljon tuollaisen reissun budjetti suunnilleen on?

Ehkä noin 2500-3000€ per pää. Lennot n. 1000€ edes takaisin. Argentiinan peson inflaatio vaikutti siihen, että tämä reissu oli kalliimpi, kuin Matin kanssa tekemämme 2kk reissu. Joka tapauksessa ei ihan älyttömän arvokasta, jos vertaa moneen muuhun vuoriretkeen. Vuorilla oleminen ei itsessään ole kallista, mutta kylässä toki tulee käytyä syömässä ja bissellä yms. Me säästettiin aika tavalla tekemällä ruokia itse hostellissa ja välttämällä ulkona syömistä.

Onko vuoripuuhiin esikuvia?

Ei erityisesti. Paljon tulee kyllä luettua kiipeilyuutisia kallioihin ja vuoriin liittyen. Jos joku kovista pojista nousee muista esille, niin Nicolas Favresse ja sen kaveriporukka. Ne tekee aika kovia juttuja eri puolilla maailmaa ja varmaan puolet tämäntyylisistä kovista nousuista viime aikoina onkin heidän tekemiään. Kyseiset kaverit ovat kiivenneet Patagoniassakin aika kovia juttuja. Favressen tausta tulee kovasta sporttikiipeilystä, joka on varmasti antanut aika merkittävän pohjan myös näihin touhuihin.

Olli lähestymisellä Fitz Roylle. @Lauri Hämäläinen

Millaisia suunnitelmia kaudelle 2016/17?

Ensi kesälle merkittävin suunnitelma olisi käydä kiipeemässä joku Blåmannenin reiteistä vapaasti. Se on sellainen 400m korkea jyrkkä feissi, jota käytiin jo viime kesänä tyyppaamassa. Silloin ei ihan kaikki pitsit menneet vapaasti, jospa tänä kesänä sitten…

Pidän kuitenkin optioita mielellään auki ja jos tulee joku hyvä idea, niin muutetaan sitä sitten siihen.

Acuja Poincenot ja Cerro Fitz Roy. @Lauri Hämäläinen

Laurin mainio  instagram

Share on Facebook Share on Twitter Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.