#2 Atlantis 8A, Savo |
| Atlantiksen työstelyä kesältä 2011. |
Toisena autionsaaren reittinä nappaan mukaan kompaktin kattopaukuttelun, johon sain kunnian tehdä ensinousun heinäkuussa 2011. Löydettyäni kiven kesäkuussa 2011 aloin heti työstämään tätä kiven hienointa ja loogisinta linjaa. Ekassa sessiossa tein samantien kaikki muuvit ja luulin, että nyt ollaan lähellä, mutta hommahan menikin sitten tyypillisen kaavan mukaan. Linkkaus nousi ongelmaksi. Tämä on jotenkin aika tyypillistä minulle että muuvit menee kyllä, mutta muutamankin muuvin linkkaaminen saattaa aiheuttaa 3-4 kerran työstöprosessin. Tästä henkilökohtaisesta ongelmasta kertoo myös muutamaa vuotta myöhemmin avaamani reitinnimi "The Art Of Making Enemies" (toki nokkelimmat huomaa, että fraasi on pöllitty Faith No Moren biisistä). Atlantiksen tapauksessa näin juuri kävi ja vasta neljännellä työstökerralla kaikki napsahti kohdilleen ja tämä mystisen kiven kuningaslinja näki päivänvalonsa.
Kuten edellisessä autiosaarijutussani mainitsinkin, ensinousut ovat aina tarjonneet minulle parhaimmat kiipeilykiksit. Atlantis nousi omalla listallani merkittäväksi erityisesti mukavien muistojen ansiosta, jotka reitin työstöön liittyivät. Reitin tekee erityiseksi mm. se että kivi sijaitsee käytännössä erään maatilan takapihalla. Ensimmäinen kerta menikin isännän kanssa turistessa ja lehmiä rapsutellessa. Isäntä on erittäin mukava mies ja suhtautuu myötämielisesti kiipeilyyn, mutta ei missään nimessä halua suurempaa liikennettä takapihalleen. Siksi paikka onkin hieman "salamestatyyppinen". Melkein joka työstökerralla isäntä oli mukana ihmettelemässä touhua, samoin kuin noin viisikymmenpäinen lehmälaumakin (voin muuten kertoa myös, että kaikenmaailman öttiäisiä piisasi ihan riittävästi). Koska oli kesä ja kelit olivat varsin lämpimät, kävin yleensä mestoilla alppilähtöaikataululla. Starttailin Kuopiosta viiden korvilla ja kuuden jälkeen olin jo mestoilla lämppäilemässä. Yhdeksän maita olinkin ajelemassa kotia kohti kun muu perhe oli vasta aamutoimissa. Joku voisi sanoa että tuo on järjetöntä touhua, mutta toisaalta olisipa tuokin heinäkuu jäänyt muuten hyödyntämättä sendien osalta. Niin... Eipä tätä homma olla ennenkään järjellä perusteltu. Hienoja linjoja on aina mukavaa päästä avaamaan ja jotainhan sitä on ihmisen tehtävä kuitenkin. Peace.
Atlantis from Sam1 on Vimeo.
2 kommenttia :
Siistiä, kiitos kun jaoit tämän tarinan! Pitää kyllä käydä joskus maatilan isäntää morjenstaan : ) Olikos tosta joku jalkaote sittemmin hajonnut?
Joo, kruksimuuvin (pintsiin veto) jalkkis oli jossain vaiheessa hajonnut. Uusi jalkkis on yhtä hyvä kuin vanhakin, mutta se on vähän kauempana, eli lyhkäsille voi olla nyt vähän vaikeempi (ehkä?). Mulla ei vaikuttanut vaikeeuteen kun toissa kesänä testasin... Käyhän ihmeellä sendimässä. Ei oo ees mikään kitkareitti et mennee kesäreittinäkin (ainakin alppiksella) �� Sii juu!
Lähetä kommentti