 |
| Sami ja Suomen hienoin kattoboulderi Hypergravity |
Laitan viestin Samille: "Jou! Wazzap duud?! Tänään kiikkuja?"
Hetken kuluttua puhelin soi ja Sami soittaa duunista.
- "Mitä, ootko Helsingissä?!"
- "Juu, kyllä oon ja kohta lähetään kiikkulle!" vastaan.
- "hmmm.. en oikeen tiiä kun oon töissä neljään asti... Mihis aattelit lähtee?"
- "No sinne vanhaan Sipooseen aateltiin.."
- "Okei... ...tai no ootas vähän.... No hei itseasiassa tuo työkaveri suostuukin tekee iltapäivähommat ja voisin lähtee aiemmin... Jos mä tuun vaikka kolmeks Pasilaan ja lähetään kiipee?"
Siitä se sitten lähti... Paria tuntia myöhemmin marssimmekin kauniissa auringonpaisteessa kohti vanhan Sipoon kiviä. Edellisenä yönä oli satanut paljon ja maasto näytti vielä semikostealta. Sami kuitenkin vakuutteli, että suurin osa Sipoon kivistä olisi kuivia. Käytiin matkalla tarkastamassa Hattori Hanzo kivellä sijaitseva Samin viime vuoden luomus "Bloody Baron" 8a. Reitti näytti hienolta ja Marko innostuikin jäämään etsiskelemään pygmibetaa kyseiseen probleemaan. Loppu porukalla päätettiin jatkaa matkaa ja hetken päästä saavuimmekin klassikkokivien äärelle.
Úllatuuus! Melkein kaikki reitit olikin kuivina! Parit alasektorin klassikoista valutteli, mutta muuten kaikki reitit oli täysin kiivettävissä. Lämmittelyjen jälkeen asetuin itse herra Nytorpin "Idefix" 8a -klassikon äärelle. Sami hävisi harjailemaan "Hypergravityn" 8b otteita ja sanoi testailevansa vähän muuveja. Syvennyin Idefixin muuveihin ja tuskailin ohuita nahkojani kunnes Hyperiltä kuuluu Samin ääni: Ei saakeli miten helpolta tuntuu! Ryntäämme Sampsan kanssa paikalle ja Sami kertoo käytännössä kävelleensä ekat muuvit! Tuomme lisää pädejä ja Sami testailee loputkin muuvit. Näyttää vahvalta.
Sami palauttelee ja menen itse tahkoamaan taas Idefixiä. Sami kertoo kiivenneensä kyseisen reitin pystylähdön aiemmin, mutta toteaa samalla ettei istumalähtöön ollut tuolloin toivoakaan. Parin muuvin linkkaus alkuun tekee tepposensa ja loppu hankaloituu. Sami tsemppailee kärsivällisesti allekirjoittaneen yrittelyjä ja hetken kuluttua vetäisee innoissaan itsekin tohvelit jalkaan. Nuori mies nappaa assiksen lähtöotteista kiinni ja muuvailee kevyesti reitin toppiin. "Jahas. Sepä tuntuikin aika paljon helpommalta kuin viimeksi!". Näyttää olevan kone taas käynnissä. Hymyilyttää.
Kun lämmittelyt on lämmitelty alkaa tunnelma tiivistyä ja on aika siirtyä pääaterian kimppuun. Sami antaa ekan yrkän ja meno näyttää jäätävän vahvalta. Neljäs muuvi kuitenkin tiputtaa miehen, mutta innostus on silmiinpistävä. "Kyl tää menee!". Palauttelujen jälkeen pari seuraavaa yrkkää menee hieman ylibuustauksen merkeissä ja Sami päättääkin ammattilaisen ottein rauhoittaa tilanteen ja ilmoittaa pitävänsä kunnon breikin. Me kuolevaiset ähellämme hetken omien reittiemme parissa taas hetken ilman sen kummempia tuloksia. Not even close but no cigar.
Sitten taas pädit Hyperille ja kamerat laulamaan. Sami nappaa lähtöotteista kiinni ja homma lähtee käyntiin vahvasti. Ilmassa on selkeesti lähetysjuhlan tuntua. Kolmas, neljäs ja viides muuvi stikkaa! Nyt ollaan lähellä! Kruksisektio selätetty ja nyt voi olla varma, että kaveri hoitaa homman toppiin kunnialla. Monet meistä voi vielä mokata helponkin toppauksen, mutta olen 100% varma, että Sami ei sitä tällä reitillä tule tekemään. Muutamat helpohkot loppumuuvit hivenen märillä otteilla ei tuota ongelmia ja kohta nuorukainen seisoo topissa ja fiilikset purkautuu! Kauden bouldertavoite nro. 1 on selätetty!
Todella vaikuttavaa jälleen kerran! Ei voi kun ihailla miten nuorella miehellä on homma hyppysissä!
Samia sponsoroi: Bouldertehdas
Kuva ja teksti: Sami Romppainen / VOEMAMEDIA
Video: Sampsa Aronen
0 kommenttia :
Lähetä kommentti