Desert Island Climbs: Tapio Alhonsuo #1 Thanatos

Tapio Alhonsuo liittyy mukaan autiosaarelle matkaavaan retkikuntaan. Tapsa on ollut vuosia Suomen kärkiosaajia mitä tulee varsinkin kovaan jää- ja mikstakiipeilyyn. Ensinousujen listallehan kuuluu muun muassa yksi Suomen ehdottomasti vaikeimmista mikstalinjoista, elikkäs Kyperpunk (10-?), Käärmerakassa. Herra otti talven aikana osaa myös jääkiipeilyn maailmancuppiin hakien sieltä tietoa ja kokemusta, jotta tietää miten tulevaisuudessa noustaan podiumille. Tapsan reitit ovatkin ehkä hieman aiemmista eroavia, joten annetaanpa herralle vuoro.



Jaan Lankisen Tuomon näkemyksen siitä, että haluaisin autiolle saarelle ainoastaan reittejä, joita en ole päässyt. Sellainen lista olisikin ollut huomattavasti helpompi työstää, mähän oon käytännössä pakitellut pitkin poikin pohjoiskalottia viimeiset kymmenen vuotta.

Pitkään mietin myös sitä, että ovatko ne itselle rakkaimmat onnistumisen muistot kuitenkaan reittejä, joita voisin varauksetta suositella muille. Muistorikkaalla päivällä ja hyvällä reitillä kun nyt ei välttämättä tarvitse olla mitään tekemistä keskenään.

Omat muistot ja kokemukset sivuuttaen haluankin esitellä kolme reittiä, jotka ovat niin hyviä, että kaikkien pitäisi mun mielestä kiivetä ne. Jokainen niistä edustaa vähän eri kiipeilyn alalajia, mutta jokainen niistä on myös kokeneen aktiiviharrastajan ulottuvissa.

Ensimmäinen reitti edustaa mulle halkeamakiipeilyä kauneimmillaan. Suurinpiirtein semmoisena, etten tiedä miten se voisi olla enää aidompaa. Toinen reitti edustaa jääkiipeilyä, niin hyvässä kuin pahassakin. Kolmatta en ole vielä päättänyt, mutta se on jotain erilaista.

Tapio Alhonsuo toisessa elementissään, Jäällä.

1. Thanatos (7+), 250m

Vaikka multa tilattiinkin muistoja jää- ja mikstareiteistä, aion olla hankala ja aloittaa kalliokiipeilyreitillä.

Kirjoitin viime elokuussa Hollenderanin vuoristomajan vieraskirjaan seuraavasti:

"Climbed Thanatos today. My life is complete now."

Tottakai kirjoitin sen pilke silmäkulmassa, mutta oli siinä myös pieni totuuden siemen. Musta tuntui, että olin mahdollisesti kokenut juuri elämäni täydellisimmän kiipeilypäivän. Semmoisen, joka oli alkanut mustalla kahvilla ja päättynyt punaiseen auringonlaskuun. Niiden välissä olin jammannut siisteimmän halkeaman, mihin olin ikinä törmännyt.

Thanatoksen kiipeäminen merkitsi mulle henkilökohtaisesti valtavasti, mutta mä en nyt uppoudu siihen, koska oon sen asian purkanut paperille jo aiemmin (linkki). Koitan keskittyä itse reittiin, ja siihen, miksi voisin kirkkain silmin suositella sitä kenelle tahansa. Ja kun sanon kenelle tahansa, tarkoitan, että vaikka Peter Croft tulisi asiaa  multa tiedustelemaan, voisin sanoa sille, että mene, nauti, ja ota se minkä norjalainen graniitti sulle voi parhaimmillaan antaa.

Thanatos sijaitsee Baugen-nimisen vuoren (969m) lounaisseinällä Pohjois-Norjassa. Sen kummankin puolen menee paljon myös muita reittejä; pelkästään tällä vuorella on vajaa kolmekymmentä 150-250 metristä multipitch-halkeamaa. Viereisillä vuorilla on lisää. Vuorten ainoat pultit löytyvät Baugenin laskeutumislinjasta, ja ylipäätänsä ainut ihmisen olemassaolosta muistuttava asia on Tromssan kiipeilykerhon maja 700 metrin korkeudessa. Paikassa on raa'an raikas maku, ja juuri sellaisena olen sitä oppinut rakastamaan.

Suurin osa reiteistä on ensinoustu 70- ja 80-lukujen vaihteessa, Thanatos mukaanlukien. Sen ensinousija, Hans-Christian Doseth, oli 70-luvun lopun lupaavimpia norjalaisia kiipeilijöitä, jonka sulkina hatussa kulkivat mm. Trollveggenin vapaanousu ja iso osa laatuhalkeamien ensinousuista Etelä-Ruotsista Pohjois-Norjaan. Doseth kuoli vain 25-vuotiaana Trango Towerin onnistuneen nousun jälkeen Karakorumissa.

Thanatoksen "se juttu" on sen kolmas ja neljäs pitchi (tai kiipeilijästä ja lähestymispitcheistä riippuen neljäs ja viides). Ne ovat yhdessä 80-metrinen yhtenäinen halkeama, joka alkaa 6+:n sisäkulmana ja päättyy 45-metriseen 7+:n käsihalkeamaan. Käsihalkeama kulkee hieman muusta vuorenseinästä irrallaan olevassa paadessa, joka päällekaatuu lievästi ja on kuin aseteltu tämän feissin kuningaspaikalle.

Mutta mistä nimi Thanatos tulee?

Hypnos ja Thanatos kantavat kuollutta

Thanatos on kreikkalaisessa mytologiassa kuoleman henkilöitymä. Hän oli Yön ja Pimeyden poika, sekä Hypnoksen, unen, kaksoisveli. Hänen kerrottiin olevan kykenemätön tuntemaan sääliä, eikä hän koskaan luovuttanut takaisin sitä, jonka kerran oli saanut käsiinsä.

Thanatos yhdistettiin kuitenkin nimenomaan kivuttomaan kuolemaan - hänen kosketuksensa kerrottiin olleen hellä. Hellä, ja kauniskasvoinen. Tarustojen mukaan hänet saattoi kuitenkin joskus voittaa oveluudessa: temppu, jota jokainen Thanatosta kesyttävä joutuu yrittämään.

Tutustuin Thanatoksen etymologiaan vasta reitin kiivettyäni, ja enpä olisi voinut kuvitella löytäväni tietosanakirjasta paremman kuvauksen reitistä kuin toposta. Sieltä löytyy toki ylistyssanoja ja maksimimäärät tähtiä,  mutta ylläoleva kuvaus ja googlen kuvahaku jotenkin kuvastivat paremmin mun mielikuvia reitistä - etenkin siinä vaiheessa, kun en ollut vielä kiivennyt sitä, vaan pystyin vain kuvittelemaan sen, mitä olisi tulossa.

Sitähän me ei voida ikinä tietää, millä perusteella Doseth reittinsä nimesi, mutta mielikuvitusta kutkuttavan hyvin se mun mielestä sille sopii. Myyttinen, pelottava hahmo jossain korkeuksissa.

Köysistö Thanatoksella. @Riku Lavia

Thanatoksen muuvien kuvaileminen on merkityksetöntä: riittää, jos sanon että se on käsikokoinen. Jos sanoisin tarkemmin, ja kertoisin esimerkiksi gearin koot, se olisi jo niille liikaa jotka suojelevat omaa saittiyrkkäänsä. Siitä nyt tuskin kukaan yllättyy, jos sanon, ettei siinä varsinaisesti yhtään vaikeaa muuvia ole. Niitä vaan riittää. Topo muotoilee asian näin: ”Slightly overhung hand-to-fist jamming of El Cap proportions that never ends!”. Sekvenssit voi katsoa alhaalta kiikarilla tai Kvaloyan topokirjan kansikuvasta.

"Lähestymispitchit", eli ne eri vaihtoehdot, joilla Thanatos-halkeaman alle pääsee, ovat itsessään jo kolmen tähden kiipeilyä. Flygende Hollenderan, joka löytyy mm. UKClimbingin "10 Multi-pitch Routes Worth Travelling For" -listalta (linkki), on yksi tapa päästä sinne. Toinen vaihtoehto on alkuperäinen versio, joka kulkee hieman rikkonaisempaa maastoa. Olen kiivennyt nämä molemmat, ja voin suositella Lentävää Hollantilaista, ellei halua pysyä alkuperäisellä linjalla historiallisista syistä. Lisäksi löytyy myös edellämainittuja plussan vaikeampi "direct", josta minulla ei ole kokemusta kuin sen alkuosalta (se muuten jatkuu ylöspäin "Krumtappenina", mahdollisesti maailman parhaana kuusplussana). Helppoa reittiä ylös ei siis ole, mutta semmoista tuskin kaipaatkaan, jos Thanatos on mielessä.

Olen jutellut kolmen ihmisen kanssa, jotka ovat kiivenneet tämän reitin. Keskustelun siirtyessä Thanatokseen puheen rytmi rauhoittuu ja silmät hakevat sanoja seiniltä.

Se on myös se syy, miksi sun pitäisi se kiivetä.

Share on Facebook Share on Twitter Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.