Viimeisenä autiosaarelle lähtevänä reittinään herra Bouldersaimaa, Tuomo Lankinen esittelee Jyväskyläläisen superklassikon, Marvin 8A. Merkittäväksi allekirjoittaneen mielestä tekee se, että ensinousun teki herra superlahjakkuus Jussi Remonen. Jussi piti muistaakseni tuolloinkin pitkän tauon koko kiipeilytouhusta, treenasi taas joitain kuukausia ja ensinousi 8A:n silloin, kun se oli kovinta limiittiä.
3. Marvin 8A. Keljonkangas/ Jyväskylä.
3. Marvin 8A. Keljonkangas/ Jyväskylä.
Reitti
on pala suomalaista kiipeilyhistoriaa, joka kiipeilynoviisille edusti
harrastukseni alkuhetkistä asti ns. isojen poikien kiipeilyä. Remosen Jussin ensinousu, joka muistaakseni
oli Jyväskylän ensimmäinen 8A. Taisi olla myös ensimmäinen maaginen 8A
vaikeusasteen reitti, jonka ikinä näin livenä. Oli iso uutinen kiipeilypiireissä
kun eräs kiipeilyesikuvistani Marko Kauko kiipesi reitin kun itse olin
harrastukseni alkuvaiheessa.
 |
| Thomas työstelemässä Marvinin polvelle hubaa nykytyyliä. @Marko Kauko |
Asuin tuohon aikaan Jyväskylässä ja vaikka oma kiipeily
kehittyi, meni silti tosi pitkään ennen kuin tähän tohti patjansa alle laittaa.
Ensimmäiset varovaiset yritykset tapailin syksyllä 2010, jolloin reitin ensimmäinen
lukkomuuvi tuntui aivan käsittämättömän pitkälle ja ensimmäinen ote todella
pienelle. Suoraan sanottuna minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia ensimmäisen
muuvin tekemiseen, joten reitti ikään kuin unohtui mahdottomuuttaan.
Tuleva talvi oli sitkeän harjoittelun aikaa maaliskuulle
sovitun Fontainebleaun retken vuoksi. Keväällä pariviikkoinen menikin erittäin
lussakasti Ranskassa kiipeilyä harjoitellessa ja kunto tuntui olevan kohenemaan
päin.
Ranskan reissun jälkeen myös kotikylän ensimmäiset kiipeilyt
kulkivat kivasti. Yhtenä kevätpäivänä päätettiin tehdä retki Keljonkankaalle
Ilarin kanssa. Päivän ajatuksena oli muistaakseni kiipeillä circuittia ja ottaa
tuntumaa kotimaiseen graniittiin pitkän sisäkauden ja Fontsun hiekkakiven
jälkeen.
Lämpät ja pari reittiä ehdittiin siinä kiivetä, kun
tuumailin, että koetan onko lukkovoimaa tullut talviharjoittelussa yhtään
lisää. Tuoreessa muistissa oli edelleen syksyinen rimpuilu, joten hyvästä
kunnosta huolimatta odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Tarkoituksena oli
lähinnä mitata joko sitä pääsisi alle 20cm päähän otteesta. Hatusta vedetyn
kaniinin koko oli jopa itse taikurille yllätys, kun vasen käsi napsahti
otteelle leikiten. Mitä ihmettä?! Siinä yllättyneenä pari kolme sekuntia
roikuttuani totesin, että ehkä kannattaa laittaa jalat maahan kun ei ole mitään
käsitystä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Ilari oli kiven toisella puolella ja autuaan tietämätön tästä
retken yllättävästä käänteestä. Siinä patjalla istuillessani mies palasi kulman
takaa ja huomatessaan minun istuvan Marvinin alla alkoi kaivaa kameraa esiin. Tuossa
vaiheessa olin jo kuitenkin omassa maailmassani, joten kuvaaja jäi tällä kertaa
huomioimatta. Päätettyäni miten seuraava muuvi tehdään, mankkasin lapaset ja
kiipesin reitin helposti seuraavalla yrityksellä. Topissa epäuskoiset ajatukset
pyörivät kehää: ”kiipesinkö alusta, tuliko däpi, oliko reitti oikea, olenko
unessa, kiipesinkö alusta jne…”. Nopea suoritus oli yllätys myös kuvaajalle,
joten fotonit suorituksesta jäivät sillä kertaa tallentamatta.
Marvin 8a from Sam1 on Vimeo.
Marvin 8a from Sam1 on Vimeo.
Reitti edustaa itselle tavallaan boulderointia
pelkistetyimmillään. Intensiivinen parin muuvin juttu, jossa ei juuri ole teknisiä
hienouksia. Itse kiipesin reitin samalla betalla kuin Sami videolla, eli pitkä
lukkomuuvi vasurilla listaan ja siitä heitto oikealla parempaan listaan. Tällä
betalla ensimmäinen muuvi on melko pitkä, eikä sitä voi roiskaista vauhdilla
koska vasemman käden ote on ikään kuin pienen halkeaman sisällä. Siksi
lukottaminen oli ainut vaihtoehto. Kiipeilijältä joko löytyy tarvittava voima
kahden ensimmäisen muuvin tekemiseen tai sitten ei. Tulos tai ulos ja sillä
selvä. Talven kova harjoittelu oli tehonnut ja se vappu sujui poikkeuksellisen
mukavissa tunnelmissa.
0 kommenttia :
Lähetä kommentti