Desert Island Climbs: Juha Olli #1 Luckymies

Juha Olli liittyy mukaan autiosaarireitteihin eräällä Imatralla sijaitsevan kotikivensä klassikolla. Harvemmalla meistä on ihan niin hienoa kotikiveä alle puolen kilometrin päässä kotipihasta ja toisaalta ei myöskään niin paljon tietoa kiipeilyn ja yleensäkin voimailun harjoittelusta, kuin Jollilla. Herra on tehnyt valmennuspuolen ohjelmia monille koville ja vielä kovemmille kapuilijoille, kuten vaikkapa Anton Johanssonille. Jolli tarjoaa valmennuspuolen palveluita myös normaaleille toppahousuille. Lisätietoa linkistä Voit myös ottaa herraan yhteyttä suoraan: jto.valmennus@gmail.com

1. LUCKYMIES  7A, Huhtanen. Imatra

Juha kokeilemassa onneaan kotikiven Luckymiehellä.

Aloitin kiipeilyn joskus vuonna 2000 ollessani hentoinen, enää 110kg punttimölli ja iältäni reilu 30-vuotias nulikka. Alkuun homma meni yläköydessä venkoillessa tai kaverin kanssa yhteisomistuksessa olleilla neljällä kiilalla hyvin kyseenalaisilla varmistuksilla liidaillenkin. Suurin osa vammoista oli kuitenkin ”vain” henkisiä. Meillä ei ollut vertaistukea käytännössä lainkaan, joten VHS-videoita kateltiin ja ihmeteltiin, että rastakos tässä pitää nyt sitten itelleen laittaa, että lähtee kulkeen. Trikoot kuitenkin hommattiin melko pian. Vähänpäs tiedettiin, että pian farkut olivat ne ainoat oikeat kiipeilijän pöksyt. Pipoa ei kiivetessä ollut. Paitsi jos oli kylmä.

Virstanpylväät ovat tärkeitä. Aina sitä on kehittyä halunnut ja lahjattomuudesta huolimatta yritystä on löytynyt. Joka ainoa plussa tikkilistaan on pitänyt vääntää älyttömällä työllä ja tuskalla. Paska laji. Köydellä kiipesin kaiken sen pyörän uudelleen keksimisen jälkeen ensimmäisen seiskani 2005, mutta jotenkin eka boulder-seiska oli kokemuksena sykähdyttävämpi. Kaikki kunnia Havukallion Rockpastorin pienille krimpeille kuitenkin. Läheinen kehokokemus, etten paremmin sanoisi.


Jolli hakemassa läheistä kehokokemusta Luckymieheltä.


No… Tämä sykähdyttävä boulderi on Nuutisen Lassen suurin piirtein 2003 avaama Luckymies noin 300m päässä kotoani Huhtasen huikealla highballilla. Lasse oli siihen aikaan Lappeenrannassa lakimiehenä ja saattoi reitin nimi liittyä myös jotenkin vastakkaiseen sukupuoleenkin.
Projektoin mokomaa tasarahaa neljänä vuonna ja aina kun viimein sain jotenkin sen ensimmäisen muuvin pinchin/saiderin otettua nätisti, että vois linkitellä alusta asti…siitä lähti pala! Juu niin voi käydä, mutta KOLMEEN KERTAAN!?!? Syöhän se miestä ja ”voi voi”, sanois Törmän Jukka. Mutta viimein se meni sitten armon vuonna 2007 ja tasan 7 vuotta ennen poikani syntymäpäivää. Lucky me.
Reitti lähtee liikkeellä hyvin selkeistä lähtökahvoista ja eka muuvi on ristiinveto oikealla siihen kauniiseen saideripinchiin. Siitä sitten vedetään piiiiitkä veto pieneen nybylään ja jatketaan suht hyvillä krimpeillä ja monenlaisilla vartalovenkoiluilla toppiin. Alkuperäinen beta vei multa 12 muuvia ja myöhemmin oon saanu mokoman huidottua viidellä, treeniksi. Alku menee hänkillä ja oli painavan takapuoleni ja yhteistyökyvyttömän keskivartaloni suurin haaste. Silloin jo paino kuitenkin alkoi kasilla ja hieman tekemistä helpotti ja homma eteni. Lisäksi reitti on jatkuva ja olen saanut todistaa viime aikoinakin muutaman toppi miinus –yrityksen siitä huolimatta, että viimeiset 3-4 otetta ovat kahvoja. Ai sitä voimasanoista kaikuvaa suomalaista metsää…


Reitti kuivuu aikaisin ja on usein ollut myös kevään ensimmäisiä kiveen kosketteluja itsellä. Luckymies on hyvin laadukas ja jatkuva reitti ja mikä hienointa, samassa kivessä on julmettu määrä muitakin hienoja reittejä. Pikaisesti laskin, että jos sittikset erotellaan omiksi reiteikseen, kertyy kiveen 21 kappaletta 7A – 8Cish reittiä ilman kummallisia eliminointeja. Kutosiakin kymmenisen kipaletta. Kiva kivi siis.


Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.

0 kommenttia :