Sisumasters 2016

SISUMASTERS 2016

Mistä tässä oli kyse? Viime kerrasta poiketen, tänä vuonna areenan valtasivat vain miehet. Ideana se, että lavalle saadaan kovimmat ikinä kiipeilykisan finaalissa kiivetyt reitit. Kuusi kovaa possea kahdelta mantereelta.

Team USA: Jimmy Webb, Daniel Woods, Dave Graham.

Team Finland: Ilari Kelloniemi, Anthony Gullsten, Nalle Hukkataival

Ennakko-odotukset

Osallistujien line-up oli paljastettaessa varsin kova. Omista suosikeista lavalle olisi voinut ehkä vielä nousta Alex Megos, mutta hänen aikansa voinee tulla vielä tulevaisuudessa. Ennakkoon porukkaa analysoidessa oli itsestään selvää, että Webb, Woods ja Nalle ovat kovia tällaisessa kisassa. Webb ei kuitenkaan ollut kisaa edeltävänä viikonloppuna Climbing Worksin kisassa mitenkään hirveissä liekeissä, joten hänkin oli hiukan kysymysmerkki. Myös Woodsin ja Grahamin boulderkunto oli epäselvä, kun miehet tulivat Helsinkiin suoraan Espanjasta, jossa he olivat olleet köyseilemässä puolisentoista kuukautta. Toki on selvää, että yhdeksännen vaikeusasteen reitit pitävät sisällään myös vaikeita muuveja. Nallen osalta oli ehkä selvintä, että ainakin krimppikunto on varmasti kohdillaan, kun on taas Lappnor-sesongin aika.

Suomiposseista Andy on kartuttanut jo isommista kisoista (kuten edellisistä Sisuista) kokemusta, mutta Ilelle nämä karkelot olivat ekat isommat ja takuuvarmasti reiteiltään vaikeimmat. Pakko myöntää, että Ilen osalta olin ehkä eniten huolissani statistin roolista. Voisin kuvitella, että olisi varsin epämiellyttävä fiilis olla TV-kameroiden ja satojen katsojien edessä niin vaikeilla reiteillä, ettei oikein saa tehtyä muuviakaan. Toisaalta Sisujen kisamuoto palvelee myös sitä näkökulmaa, että yhden kiipeilijän ei tarvitse olla hieromassa ekaa muuvia joka reitillä kuutta minuuttia pääsemättä edes tokaan otteeseen. Olin itse kuitenkin superhyvilläni siitä, että Ile pääsi kisaan mukaan, sillä olen kuullut nuorukaisen kovasta motivaatiosta ja tinkimättömästä treenaamisesta niin paljon hyvää.

Nalle Jimmyn reitillä

Juttelin ennen kisaa Henkan kanssa tapahtuman kokonaisuudesta ja olin ilahtunut, että tuo kokonaisuus toimi kuin junan vessa. Kyseessähän ei ollut pelkkä kisa vaan ihan maailmanluokan tapahtuma. Ennakkotunnelmia välitettiin sopivassa määrin sosiaalisessa mediassa. Toki matkalla oli myös hyvää onnea Jimmyn Globalist- flässin myötä. Sillä saatiin tarvittavaa kansainvälistäkin näkyvyyttä. Pienetkin palaset oli sovitettu kohdalleen ja voinen olla varma, että maailmantähdilläkin oli järjestelyistä sellainen kuva, että koko setti oli suunniteltu/ toteutettu huolella. Northern Lights -tapahtuma teki varmasti näkyvyydellään syksyllä hyvää pohjatyötä ja Sisujen televisiointi YLEn kakkoselle olikin aivan mullistava juttu Suomi-kiipeilyssä. Kun samalle viikonlopulle sattui vielä Kylmää kiveä -elokuvan TV ensi-ilta, ei lajille liene voida pyytää parempaa promoa.

Kysymys Woodsin kunnosta hälveni jo ennen kisaa, kun kuulin huhuja miten herra oli kiivennyt Kiipeilyareenan boulderkeivin katosta ehkä Suomen vaikeimman sisäboulderin. Muut kisaajat eivät ilmeisesti saaneet tehtyä edes kaikkia muuveja...

Kisaformaatti

Näiden kutsukisojen formaatti on varsinkin katsojalle huomattavasti kiinnostavampi, kuin vanhan liiton maailmancupeissa käytetty kisan kulku. Maailmancup-formaatissahan kilpailijalla on kutakin reittiä kohti 4-6 minuuttia aikaa ottaa niin monta yrkkää kuin ehtii. Jos kiipeilijä ei pääse edes ekaa muuvia, on katsominen lähes yhtä mielenkiintoista, kuin tuijottaisi maalin kuivumista seinään.

Sisuissa ideana oli redpoint -tyylinen kisa. Kukin osallistuja sai loihtia oman näköisensä reitin pari päivää ennen kisaa, jonka jälkeen posset työstelivät niitä yksissä tuumin parina edellisenä päivänä. Varsinaisessa skabassa kisaajat ottivat yrkkiä kuhunkin reittiin vuoron perään. Jokaisella kisaajalla oli max kolme yritystä per reitti. Kullakin reitillä oli kaksi bonusotetta ja otteet oli pisteytetty seuraavasti: 1. bonus 5 pistettä, 2. bonus 10 pistettä ja toppi 25 pistettä.

Dave osoitti jälleen kerran olevansa leppoisa showmies :-)

Juttelin kisan jälkeen poikien kanssa ja osallistujien kanta kisamuotoon oli yhteneväisesti positiivinen. Kelloniemen Ilari toki mainitsi, että stressitasot saatiin aika hyvin piikkiin, kun käytössä ei ollut kuin nuo maksimissaan kolme yritystä per reitti.

Varsinainen kisa

Andy Jimmyn reitillä

Kisa oli järjestetty viime kerrasta poiketen pois Salmisaaresta. Logistisesti varsin hyvä ratkaisu ja miljöönä vanha tehdasrakennus toimi mainiosti. Edellisviikon postauksien perusteella Walltopian seinä näytti erinomaisen hienolta ja kun sitä oli kasaamassa Mr. Puuseppäkiipeilijä Tomi Nytorp, ei työnkään laadussa voi olla sanottavaa.

Noora Ryytty ja Joonas Sailaranta hoitivat selostuspuolen vimoisen päälle ja kisaa kuvaamassa olleet YLEn kamerat höystettyinä EPIC TVn pienemmillä vekottimilla toivat paikalle suuren urheilujuhlan tuntua. James Webb näytti esittelyssä ihan yhtä isolta kuin kuvissakin (Melkein Joonaksen mittainen...), Daniel Woods oli yhtä hobitti kuin kuvissakin (patjan päällä seisoessaan melkein Joonasta nenänvarteen) ja Dave Graham oli yhtä laiha kuin ennenkin. Suomiposset näyttivät urheilijoilta ja jokainen esiintyi niin luontevasti ison yleisön edessä, että sai olla oikein ylpeä.

Varsinainen kisa alkoi aikamoisella tyrmäyksellä. Heti ekana reittinä kiivettiin Jimmy Webbin brutaalia voimaboulderia. Ensimmäinen hyppy boxiin erotti jo hiukkasen jyviä akanoista ja puolet porukasta (Ile, Dave ja Daniel) eivät saaneet edes kyseistä muuvia tehtyä. Tunnelma olikin aika jäätävä, kun Webb kiipesi sen suhteellisen suvereeniin tyyliin ekalla yrityksellään. Hupaisaa oli, kun juttelin Ilen kanssa kisan jälkeen reiteistä. Ile pohti, että kun Jimmy oli tehnyt oman reittinsä, oli hänkin katsellut sitä ja pohtinut, että mitä hittoa, tuohan näyttää superhelpolle, max 7C:lle. Todellisuus oli lävähtänyt kasvoille hetkeä myöhemmin, kun reittejä päästiin kokeilemaan. Andykin sanoi, että sai ekan muuvin tehtyä ekan ja vikan kerran vasta inaalissa. Todellisuus reitin vaikeudesta lienee jossain 8Bn nurkilla. En usko menevän pitkälle metsään jos sanon, että Jimmy Webb on tuon tyylisessä paukuttelussa maailman vahvin.

Daniel huukkailee Andyn reitillä

Tokana reittinä kiivettiin Andyn tekelettä, jonka luomistyöstä herra itse toivoi syntyneen jotain ei ihan niin voimallista, vaan enempi herkkää ja teknistä. Sitä se ehdottomasti olikin ja jopa itse reitin luoja joutui ottamaan siihen uusintayrkän. Jos reitillä tapahtui minun osaltani jotain, niin luovuin välittömästi siitä pelosta miten Ilari Kelloniemen käy näin kovien possejen seurassa. Herra osoitti sellaista sinnikkyyttä ja taistelutahtoa reitillä, että itse olen uskoa täynnä herran kyvyistä maailmancupin kisoissakin. Ile itse esitti takahuoneessa iloisessa mielentilassa tavoitteeksi tälle kaudelle paikan maailmancupeissa semeihin ja siihen uskon vahvasti kykyjä löytyvän. Päivän iloinen yllättäjä! Nalle ja Webb kruisailivat reitin suvereeniin tyyliin ja Andykin lipui reitin ekan yrkän lipsahduksesta huolimatta. Greidauskoneemme arvioi vaikeuden n. 8A+ paikkeille.

Kolmantena reittinä kisaajat pääsivät dynoilemaan Ilarin lennokkaalle reitille. Kysyin Ileltä, että miksi hän ei ottanut varmoja pisteitä ja rakentanut Unbrekable -simulaattoria? Vastaus oli hyvä. Herra pohti, että katsojille parin muuvin istumalähtö ei olisi tarjonnut tarpeeksi hupia. Reitin kaksi urmakasta dynoa tarjosivatkin ehkä visuaalisesti kisan hienointa antia. Taasen Nalle ja Webb kiipesivät reitin tehokkaalla ja varmalla tyylillä. Andy tarjoili sitä mitä hän parhaiten tekee, eli perhosen kosketuksen seinällä. Ihan kuin pörröpää olisi materialisoitunut reitin toppiin. Itse reitintekijä piti katsojia pinteessä kruisaillen reitin vasta kolmannella yrityksellään. Vaikeutta ehkä siellä samaisessa 8A+ osastossa... Daven ja Danielin otteissa näkyi tämänkaltaisella reitillä ehkä hivenen köyseilyn tuoma puute dynaamisuuteen ja eka muuvi koitui liika vaikeaksi.

Ilari ottaa yleisön Andyn reitin topissa

Herra Woods oli loihtinut seinälle säpäkän napakan krimppailuhässäkän ja mies toisensa jälkeen poistuikin seinältä sormiaan pidellen. Nallen ja Jimmyn suoritukset näyttivät kyllä niin helpolta, että hetken luulin kaikkien toppaavan reitin helposti. Näin ei käynyt. Otteet olivat todella pienet ja lämpötila, sekä päivien kiipeily teki muille tepposet. Bonareita kuitenkin muillekin osallistujille. Selkärangat meinasivat katsomossa raksua, Webbin lähetyksen jälkeen, kun olimme varmoja hänen voitostaan. 8B:tä joku tällekin tarjoitteli...

Daniel omalla reitillään

Nalle oli omaa olkapääfestiään esitellessä jopa hiukkasen huolissaan, miten seinällä tulee käymään, kun olkapäille oli saanut antaa runtua jo muillakin reiteillä. Reitti olikin oikea kiertäjäkalvosintesti. Gaston Rebuffatkin olisi luultavasti ollut ihmeissään, kun muuvi muuvin jälkeen väännettiin olkaniveltä mitä hankalampiin asentoihin. Puolivälin kruksi osoittautui liian vaikeaksi, kunnes seinälle saapui Daniel Woods. Ekan muuvin jälkeen kuiskasin Ikosen Paavolle, että tähän reittiin on kirjoitettu Daniel Woodsin nimi ja näin kävikin. Toki pienen ja piskuisen jenkin olkapäät ovatkin saman kokoiset, kuin varsinainen pää niiden välissä. Joka tapauksessa suoritus oli jäätävää katsottavaa. Nallenkin huoli olkien kestosta oli lähinnä hilpeää ja konemaisen varmasti maailmantähtemme kruisaili ja mantteloi itsensä toppiin. Toppimantteli oli itse asiassa varsin viihdyttävä. Webbin toisen yrityksen jälkeen katsomossa alkoikin innokas kuhina, kun pisteitä alettiin laskeskelemaan. Nopea laskutoimitus antoikin ymmärtää, että tilanne oli pisteissä tasan. Kellään ei kyllä ollut tietoa, vaikuttavatko yrkät lopulliseen tulokseen, vai otetaanko tasatuloksessa käyttöön Bouldermastersseissakin taannoin käytetty "Pullukampi voittaa". Tuolloinhan Nalle muistaakseni voitti rasvaprosentin mittauksen jälkeen Nytorpin Tomin marginaalisella erolla. Samainen 8B ehdotus kummitteli Nallenkin tekeleelle.

Ilari näyttää olkapään liikkuvuutta Nallen reitillä

Joka tapauksessa oli selvää, että jos jompikumpi ei kiipeä Daven hillittömän pitkää kisan päättävää reittiä, on tulos selvä. Ainut sydämentykytyksiä nostanut hetki taisi kaksikon osalta olla Nallen toppimätsi, kun pohje taisi jo ruveta kramppaamaan ja oikea jalka ei meinannut pysyä kneebarissa. Muut kisaajat tarjoilivat parastaan ja ehdottomana helmenä Dave Graham, joka toehuukkasi ja lunasti paikkansa kisassa showmiehen meiningillään. Herra yritti viimeiseen saakka ja taisi vika yrityksellä lipsahtaa vika muuvista. Vaikka reitti jäi ottamatta, niin yleisön vanha starbu vei puolelleen.

Loppuanalyysi

Oli huikeaa seurata koko tapahtumasarjaa esityöstä kesän aikana varsinaiseen kisatapahtumaan saakka. parinkymmenen vuoden aikana on nähnyt aika monennäköistä kisayritelmää ja hyvillä mielin voi todeta, että aika pitkälle on päästy. Sisuboulder oli ammattimaisesti toteutettu ja se näkyi kaikessa tekemisessä. Hyvä puoli oli kuitenkin se, että homma ei mennyt liian kliiniseksi, vaan siinä oli elämän makua. Maailmanstarat kipottelivat keskikeppanaa tapahtuman jatkoilla suomalaisten fanien kanssa ja osa huukkaili muuveja keskustelukumppanin polvitaipeista, kuten kunnon fanaatikon kuuluukin. Jos jotain pitäisi muuttaa, niin itse haluaisin kisan päättyvän jotenkin kiipeilyllisesti, tahi vaikka kättä vääntämällä. Yrkkien määrän lasku on aina hiukka nihkeää. Ymmärrän toki, että aikataulu- yms. syistä sellaisen toteuttaminen on vaikeaa.

Illan voittaja Jimmy Webb!

Iso hatunnosto Kiipeilyareenalle ja varsinkin Suihkosen Henkalle tapahtuman järjestämisestä. Vaikka tapahtuma onkin kuluiltaan sen verran korkea, että se menee persnetolle, niin välillisesti uskon mainosarvon olevan kiipeilylle niin korkea, että hyötysuhde on varmasti plussalla.

Täyttyikö haave vaikeimmista kisareiteistä? Uskoisin, että kyllä. Ojalan Teemu joskus sanoi, että voiman määrä on kiipeilyssä vakio. Tuossa tuvassa sitä oli niin paljon yhdellä kertaa, että uskon itsekin riipineeni sitä mukaan vähän. Ainakin hyvää mieltä.

Kuvat: Sami Romppainen / VOEMAMEDIA

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.