On tullut jo jonkin aikaa märmätettyä, että suomalaisen kiipeilyuutisoinnin/ tarinoiden maailmassa on jonkinasteinen tyhjiö. Tyhjiötä vahvisti omalta osaltaan Haakanan Ramin päätös lopettaa sloupin kiipeilyuutisointi. Tuo oli toki ymmärrettävää, koska herra ja hidalgo on sivustoa pyörittänyt internetin saapumisesta saakka. Itselle kiipeily on kuitenkin harrastuksen lisäksi aika paljon muutakin ja kiipeilyuutisoinnin suurkuluttajana päätin yrittää nostaa itse itseäni niskasta jaloilleen ja kantaa omaa ohutta korttani kekoon.
Ajatuksena ei ole alkaa pitämään numeraalista dokumentaatiota reiteistä ja numeroista, vaan ennemminkin kerätä tarinoita ja jakaa niitä. Itsellä on ollut jo pitkään muhimassa ajatus "Desert Island Climbs" juttusarjasta, jossa itselle tärkeät kanssakiipeilijät pohtivat muutamaa kiipeilyreittiä vuosien varrelta, jotka he haluaisivat mukaansa autiosaarelle. Juttelin ideasta Suomen kiipeilyn hymypojan, eli Sami Koposen kanssa ja Samihan otti tuon idean käyttöön jo Bouldertehtaan sivuilla. Syyt noiden reittien valintaan ovatkin niitä tarinoita. Jonkun reitin kohdalla syy voi olla ensinousu, toisen kohdalla vaikkapa Real Thing -videon aiheuttama tajunnan räjäytys tahi joku aivan muu. Toki syy voi olla myös fanaattisesti numerokin ;-) Kanssamatkaajan kaikkia reittejä ei ole tarkoitus julkaista kerralla, vaan mennään tarinassa pienillä askelilla eteenpäin reitti kerrallaan. Reitit eivät tule olemaan numeraalisessa järjestyksessä, koska kyse ei ole kilpailusta. Padawan Romppainen on taannoin sanonut, että niin kiipeilyssä kuin elämässäkin asiat kannattaa tehdä itse, jotta saa mitä tilaa. Itse olen saanut parhaan kiipeilykaverinkin itse tekemällä, joten aloitan tämän juttusarjankin.
1. Why walk when you can run, 7C+
Why Walkissa kiteytyy aika monta asiaa, joiden vuoksi se kuuluu omaan aarresaari -valikoimaan. Kyseinen reitti on ensimmäinen boulderi, jota tuli oikeasti käytyä työstelemässä, vaatien kaiken kaikkiaan reilun puolenkymmentä visiittiä. Sijainti on fantastinen järven rannalla, ei pelkästää visuaalisesti, vaan myös siksi että siinä on useasti loistavat olosuhteet. Poikkeuksellisen reitistä tekee myös se, että muuveja on suht paljon (allekirjoittaneen sequensella 14 muuvia), joista yksikään ei ole itsessään tosi vaikea, mutta useassakin on mahdollisuus pudota. Helmenä kakussa se, että vika muuvi joka itsessään on ehkä 6a on muodostunut kruksiksi useallekin reitin kiivenneelle uroolle. Merkittävää myös se, että ensinousun tekijä on hyvä ystävä Paavo Ikonen, joka reitin demonstroi alla olevalla videotallenteella. Muuvien laatu on myös poikkeuksellista kattokiipeilyyn pitäen sisällään backsteppiä, kneebaria, huukkeja suuntaan jos toiseen ja lopun pystylle osalle siirtymisen jälkeen jopa annoksen herkkyyttä. Ja lisäsi se on komea kuin mikä!
Kuten jo aiemmin mainitsin, sitä on näin aikuisilla päivillä tajunnut että kiipeily on itselle harrastuksen lisäksi aika iso kokonaisuus koko muussakin paketissa. Tämä seikka valkeni itselle syksyllä, kun itse ei kyennyt kiipeämään, vaan tuli oltua enempi hängaround osastossa. Onnistumisen elämyksiä sai mukana eläenkin yllättävällä tavalla. Kyseisen Why Walkin allakin on tullut äimisteltyä Kaukon Markon ja Koposen Samin väkeviä vartaloita, kun kumpainenkin lähetti reitin parilla yrkällä. Ritvasen Jaakkoa taasen käy kiittäminen yhteisen beta-session tuotoksista, jonka ansiosta sain reitin kiivettyä parin session päästä. Jaakko hoksasi, että eka muuvi on fiksuinta vääntää vasemman jalan huukin avulla. Reitissä kulminoituu myös kanssaelämisen merkitys kiipeilyonnistumisten jakamisessa. Kiipeily on ollut itselle ainut harraste ikinä, jossa on voinut olla kerta toisensa jälkeen into piukkana kun kaveri on saanut jotain itselle merkittävää tikattua. Tämä todistui kyseisen reitin osalta syksyllä, kun Gaston Kivioja (Eetu) kävi reitin tikkaamassa ja jakoi onnistumisen instagramiin. Omakin päivä muuttui hyväksi. Laadusta kertoo omaa tarinaansa myös 27cragsin tähtikavalkaadi, joka on suora ***. Tällaisia linjoja löytää luonnosta harvoin ja pääsee kiipeämään vielä harvemmin. Kiitokset Paavolle!
Tärkein merkitys reitin kiipeämisessä oli kuitenkin se, että sen avulla sain suoritusmerkinnän meidän ikämiesten (Eero, John, Antti I., Sami...) 40V, 7C haasteeseen.
WWWYCR from Paavo Ikonen on Vimeo.
Pyydänkin teitä arvoisat kanssakiipeilijät jo aloittamaan prosessinne omien Desert Island -reittienne osalta, sillä soitto saattaa tulla ennemmin, kuin myöhemmin. Jos taasen et haastetta ota vastaan, on tilanne sama kuin äänestämisessä. Jos et itse osallistu, poistat oikeutesi märistä.
Spring is coming!
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
0 kommenttia :
Lähetä kommentti