Allekirjoittaneelle on tullut
tämän kauden aikana useampikin kiipeilijä, joiden tekemisiä kapuilun parissa on
alkanut arvostaa enemmän ja enemmän. Yksi näistä puurtajista on Enni Bertling. Enni harrastaa kaikkia
kiipeilyn osa-alueita elämänkumppaninsa Pauli
Salmisen kanssa erittäin kovalla tasolla (muun muassa jääkiipeilyssä
maailmancup debyytti viime talvena). Siitä miten pariskunta tuohon kaikkeen
kykenee töiden ja perhe-elämän ohella saamme toivottavasti vielä syksyn aikana
vastauksia haastattelun merkeissä. Vaikka Thanatoksen
lähettäminen ei neidon listalla kuulukaan kovimpaan kategoriaan, niin halusin
kysyä joka tapauksessa muutaman kysymyksen. Itse sain tuosta keskustelusta sen
verran ison buustin, että sovin jo parin ystävän kanssa retkestä Baugenille
ensi kesäksi.
Onnittelut upean reitin kellistämisestä! Milloin sait
ensikosketuksen reittiin?
Kiitos, kiitos. Ei se nyt
ehkä niin hirveän kova juttu ollut J.
Eka kosketus reittiin tuli viime kesänä, kun oltiin Baugenilla Tapsan ja Miran (Alhonsuo) kanssa. Keikan suunnitelma oli, että mä saan
liidata mitä haluan, mutta Tapsa haluaa yrittää saitata jonkin reitin. Mökin
ikkunasta massiivia katsellessa siitä erottui seinämän ilmeisin ja uljain
linja, jota halusin ehdottomasti yrittää. Ilmenikin, että tuo samainen reitti
oli myös Tapsalla mielessä.
Mira halusi säästää saittia Thanatokseen, joten läksin Tapsaa sinne
varmistamaan. Saitti ei valitettavasti mennyt toppiin saakka, joten Tapsa kysyi
josko haluan testata sitä myös. Monen tekijän summasta en saanut oikein hyvää
draivia yritykseen, vaan jouduin silloin doggailemaan reitin ylös.
Syksyllä saatiin järjesteltyä
Paulin kanssa pitkä viikonloppu Kvaloyaan ja tavoitteena oli tuolloin kiivetä
se. Vettä satoi kuitenkin koko ajan, mutta kolmantena ja samalla viimeisenä
päivänä päätettiin joka tapauksessa lähteä reitille vaikka samana iltapäivänä
oli lento kotiin. Startattiin aamulla noin 07.00 ja hoksattiin melko lailla
saman tien, että koko reitti on enemmän tai vähemmän märkä. Kun päästiin kruksi-pitchin
alle Pauli oli miettinyt, että nyt myöhästytään ihan varmaan lennolta. Lähdin
joka tapauksessa yrittämään kaikkeni, vaikka reitti olikin hiukka kostea. Ihan
kamala pumppu ja pannut. Pauli huusi, että teknoa toppiin niin nopeasti kuin
ennätät. Mulla meni ylös varmaan jotain tunti ja Pauli kakkosteli perässä
johonkin kuuteen minuuttiin. Se oli kyllä niin pumpussa, että meinasi oksentaa.
Topissa oltiin puolilta päivin. Tehtiin vauhtirappelointi, kamojen pakkaus,
juoksu autolle ja vauhtisiirtymä Tromssaan. Lento lähti klo 15.00 ja me oltiin
sisällä!
Se syö jossain vaiheessa lähes koko käden. @Tapio Alhonsuo |
Treenasitko jotenkin spesifisti tätä reissua varten?
En tuota reittiä varten
erityisesti. Enemmän ehkäpä henkistä valmistautumista, kun noin pitkälle ei
viitsi lähteä epäonnistumaan. Toki viime talvena tuli treenattua kyllä niin
kovasti, kuin omissa rahkeissa on varaa.
Miten varsinainen lähetys sujui?
Varsinainen lähetys meni
mukavasti. Olin kiivennyt sen alun (Flygende
Hollender) pariin kertaan ja tällä kertaa meillä oli masterplan kiivetä ns.
Thanatos direct. Päivän annissa
päädyttiin Dark side of the moon-reittiin,
jonka Tapsa hienosti saittasi ja me Lavian
Rikun kanssa kakkosteltiin. Olin jo jonkin verran uuvuksissa, mutta pojat
olivat tosi tohkeissaan ja päättivät, että minun pitää päästä kiipeämään se Thanatos pois kuljeksimasta. Laskeuduttiin
niin, että Tapsa rakenteli itselleen kruksin yläpuolelle standin kuvaamista
varten. Me laskeuduttiin sitten reitin alle Rikun kanssa. Köyttä alas vetäessä
kävi mielessä, että tästä tulee aikamoinen sekamelska, jos köysi sattuu jäämään
kiinni jonnekin alapuolelle. Soitto aluehälytyskeskukseen olisi erikoinen, kun
selittäisin, että me ollaan keskellä seinää köysi jumissa ja yksi ukko vielä
ylempänä roikkumassa pelkissä piisseissä…
Reitillä tulikin sitten
yritettyä kaikkensa, kun pojat olivat nähneet niin paljon vaivaa mun lähetystä
varten. Raskaalta ja superhienolta se tuntui tälläkin kertaa. Jossain vaiheessa
ylempänä pohdiskelin, josko pitäisi vielä laittaa yksi camalotti sisään, mutta
sitten ajattelin, että jos olen niin tyhmä, että vielä päästän irti, niin
siedän lentää ihan kunnolla. Onneksi en…
Vaikka tuo varsinainen Thanatos -köydenpituus onkin aika
urmakas (45m hiukkasen hänkkäävää käsijammihalkeamaa), niin ei sinne tarvitse
kantaa mitään ihan hirveää räkkiä mukaan. Oikeastaan joka kohdassa mahtuu
putoamaan hyvin (jos päättää niin tehdä) ja alla ei ole hyllyjä. Baugenmaiseen
tyyliin halkeama syö camalotit mukavan turvallisen tuntuisesti.
Onko paremman näköisiä käsijammeja olemassakaan? @Tapio Alhonsuo |
Mitä tarvitsee lähettääkseen Thanatoksen?
Perussettihän on yleensä
ajella käsivarren kautta Tromssaan ja sieltä Kvaloyaan. Parkkikselta Baugenin
mökille on parin tunnin haikki ylämäkeen (tai jos Tapsalta kysyy, niin n. 1h). Mökki
on aivan ihana, siellä on kaasuhella ja ruoanlaittovälineet. Vettäkin löytyy
purosta, joten kun jaksaa kiipeilykamojen lisäksi kantaa mökille makuupussin,
ruokaa ja punaviiniä on voiton puolella. Lentämällä pääsee kyllä esimerkiksi
SASin kautta yllättävän halvalla (käväisimme Paulin kanssa syksyllä siellä
pitkän viikonlopun merkeissä). Ainut hinnakas osio silloin on vuokra-auto,
jotka ovat Norjassa aika tyyriitä. Periaatteessa sinne varmaan kyllä pääsee
vaikka liftaamallakin, mutta se voi olla hiukan enemmän säätöä vaativa keikka.
Tuplaköydet (mielellään 60m) ja
perustuplaräkki. Tuolle kyseiselle reitille voi kyllä olla hyvä olla kuitenkin
ykkösiä ja kakkosia kumpaistakin esim. 4kpl, mutta kyllä sinne saa pienempiäkin
aina välillä.
Mitä suunnitelmia?
Huhtikorven Kuutti teki juuri mulle treeniohjelman kauden 2016-17 jääkiipeilyn
Maailmancuppia varten. Jos kaikki menee nappiin, niin kierretään tällä kaudella
kaikki osakilpailut. Lähiajan suunnitelmiin kuuluu yhdistetty työ- ja
kiipeilymatka jenkkeihin (kiipeily Yosemitessa). Mulla ei ole kyllä vielä sinne
kaveria, mutta eiköhän viimeistään paikanpäältä joku löydy.
Enni Bertling. Mainio kiipeilyesikuva kaikille perheellisille. @Tapio Alhonsuo |
0 kommenttia :
Lähetä kommentti