One more Future problem, no more in the Future. Allekirjoittaneelle ensimmäinen kosketus kyseiseen projektiin löytyy 2000-luvun alkupuolelta, kun 28.7 kiipeilyalue löytyi Jyväskylän kupeesta. Jyväskylän posset eivät ennättäneet paikalle guidoilemaan Hesan posseja ja kävimme näyttämässä heille tätä maagisen hienoa paikkaa ja infoamassa reiteistä. Hienon mantteliprobleema Sirdaludin 6C+ istumalähtö oli niin ilmeinen, että sen alla taisivat istua lähes kaikki todeten sen kuitenkin tuolloin mahdottomaksi. Vuosien varrella sen alla ovat tainneet sittemmin istua melko lailla kaikki kahdeksanteen vaikeusasteeseen kykenevät posset, jotka ovat alueella visiitin tehneet.
 |
| Hips Don´t Lie. 8A?. @Enja Puurunen |
Huukkien erikoisosaaja Sami Romppainen otti kuitenkin joitain vuosia sitten reitin ihka oikeasti työn alle ja muuvit menivätkin jo pari vuotta sitten. Olemme sen jälkeen prosessista haastelleet joitain kertoja, kun Sami on työstöreissuilla Kuopiosta käynyt. Lähellä on ollut, mutta viimeinen silaus on jäänyt tekemättä. Tänään kaikki palaset loksahtivat kuitenkin kohdalleen ja yritän tiivistää puhelun sisällön mahdollisimman lähelle paikkaansa pitäväksi. Pieniä virheitä voi olla, sillä olin itsekin varmaan lähes yhtä innoissaan kuin Sami kyseisestä ensinoususta:
"Läksimme perheellä käymään Rautalammilla mummolapuuhissa ja otin varuulta kiipeilykamat mukaan, josko jonnekin ehtisi vähäksi aikaa kapuilemaan. Rautalammilla oli märkää, joten neuvottelin perheen kanssa lyhyen session Jyväskylän kiville, kun siellä näytti kuivemmalta. Paikalle saapuessa keli näyttikin ihan mukavalle, mutta kiville kävellessä alkoi satamaan. Kipaisin kivelle juosten ja levittelin otteille kaikki pyyhkeet mitä löytyi. Sade tuntui kuitenkin jatkuvan, joten päätin tehdä mitä tehtävissä oli, eli riisuin myös kaikki tarjolla olevat vaatteet otteiden suojaksi. Odotellessa punnertelin, venyttelin ja lämmittelin lonkkia ja koitin tehdä kaikkeni, jotta saisi kropan elastiseksi koska se on tuota reittiä varten ensiarvoisen tärkeää. Ekaa kertaa pitkästä aikaa oli sellainen olo, että tänään kiipeily kulkee ja kykenen tuon reitin kiipeemään. Sade lakkasi kolmen vartin päästä ja levittelin patjat lähetystä varten. Kenkiä jalkaan pujotellessa alkoi satamaan uudelleen. Tilanne oli aika friikki, koska taivas oli ihan sininen ja keli muutoin mitä mainioin, jostain vaan vettä tippui! Mutta vielä hämmästyttävämpää oli, etten alkanut hermoilemaan ollenkaan, vaan fiilis pysyi hyvänä. Olin jotenkin vakuuttunut, että tänään on hyvä päivä ja aion kiivetä reitin kunhan vaan sää suostuisi yhteistyöhön. Tsekkailin kelloa ja totesin, että aikaikkunaa oli jäljellä vartti ennen kotiin lähtöä. Sade lakkasi, sipaisin saman tien patjat kiven alle, tempaisin pyyhkeet pois otteilta ja kiipesin reitin ekalla yrkällä. Kaikki osui vaan kohdalleen."
 |
| Paljon tätä lähemmäs fontsua ei suomalaisella graniitilla pääse. @Sami Romppainen |
Sequense?
"Alusta kun lähtee, niin oikea käsi kääntyy mantteliksi ja käännytään sen sekä oikean heelhookin varaan. Kun vasemmankin käden saa mantteliin, niin voi sokkona kurotella oikean käden lipalle pieneen scooppiin. Tämän jälkeen vasen käsi lämäytetään vasempaan kanttiin pieneen pebleen. Tämän jälkeen oikeaa kättä korjataan n. 10cm ylöspäin ja jalan saa korjattua varpaalle. Siitä asennosta oikea nouseekin jo pystylähdön otteille. Jäljellä vielä herkkä 6C+ mantteli, joka on monille itsessään aika spesifi. Merkillepantavaa on, että lonkat on hyvä avata ennen suoritusta."
Avaimet menestykseen?
Tämän reitin kohdalla asiat kulminoituivat kolmeen asiaan. 1. Fiilis oli hyvä. Tiesin, että jos keli on hyvä ja pystyn kiipeämään reitin. 2. Paikat olivat olleet aika jumissa jonkin aikaa ja tein viikolla kahtena päivänä parin tunnin venyttelysession. Sainkin lonkat hyvin auki ja pääsin kaivamaan hyvin oikean jalan huukin sille kuuluvalle paikalle ja nousemaan sen päälle. 3. Kuuntelin matkalla Saatsin Juhan podcast-höpinät ja sain tarvittavan lisäbuustin motivaation muodossa. Respect to Juha :-)
0 kommenttia :
Lähetä kommentti