Maria Skyttä, Suomen naiskiipeilyn Musta Hevonen, tai ainakin Harmaa Tamma




Maria Skyttä on nimi, joka pompahtaa esille ainakin aina, kun on kyse pohjoismaisen tason kilpakiipeilystä. Itseä on kiinnostanut kuulla hänen ajatuksiaan voimistelusta ja sen linkkaamisesta kiipeilyyn, joten päätin ottaa luurin korvalle ja haastella neidon kanssa hetken. Järkytykseni oli suuri, kun kuulin, että kyseinen hymytyttö on yli 30v. Ilmeisimminkin kiipeily siis balsamoi varsin hyvin.

Maria Skyttä Kiipeilyareenalla @kiipeilyareena



Moi. Haluatko lyhyesti esitellä henkilön Maria Skyttä?
-85 syntynyt nuori paljasjalkainen Helsinkiläinen. Toki porukat on Savosta, joten sydämessä virtaa työväenkiipeilijä. Tällä hetkellä päätoimisesti töissä Kiipeilyareenalla ja sen lisäksi teen jonkin verran ryhmäliikuntatunteja ohjausmielessä.  Taustalla bioanalyytikon opinnot, mutta se on tällä hetkellä taakse jäänyttä elämää.

Kiipeilyharrastusta ennen harrastit ja kisasit aika motivoituneesti kilpavoimistelussa. Haluatko valottaa tuota aikaa hiukan. Oliko kyseessä teline- vai rytminen voimistelu...?
Kyllä isolla K:lla. Aloitin telinevoimistelun 3-vuotiaana ja jatkoin 20-vuotiaaksi saakka. Sen historian vuoksi koen nykyään ja varmaankin aina olevani kiipeilyssä pelkkä harrastelija. Voimistelua harrastin melko lailla päätoimisena. Olin voimistelussa lahjakas ja hiukan jopa ulkopuolisten paineesta tie ajoi kohti aktiivikisaajan harjoittelua. Viidennellä luokalla vaihdoin koulua voimistelun vuoksi ja siinä vaiheessa treenejä olikin jo 9 kertaa viikossa. Aamutreenit oli sovittu rehtorin kanssa niin, että tulin myöhemmin kouluun ja tein korvaavat tehtävät kotona. Treenipuuhia tuli tehtyä Venäjälläkin, joten olin varsin tosissaan. Kisamenestystä tuli moninkertaisina SM-voittona ja Pohjoismaiden tasollakin. Kisasin 4-ottelussa, inhosin nojapuita, mutta niissä olinkin sitten parhaimmillani.

Parikymppisenä tuli kuitenkin realisoitua se , että pohjoismaista ei ole kovinkaan realistista päästä voittajaksi isoihin kisoihin ja en enää edes kokenut sitä haluavani. Lopetin ja en pitänyt voimistelupiireihin kymmeneen vuoteen juuri yhteyttäkään. Vaikka voimistelusta sainkin paljon, niin toisaalta elin, söin ja nukuin voimistelua yli kymmenen vuotta aika ehdoitta. Se tuntui jotenkin aika paljolta ja totaaliselta. Nykyään on joskus ihan hauska käydä salilla vähän hyppelemässä, mutta ihmisten on jopa hieman vaikeaa ymmärtää etten halua enää siihen maailmaan, en edes valmentajana.

Kilpavoimistelu-uran jälkeen ohjasin viitisen vuotta ryhmäliikuntatunteja, eli tanssia, jumppaa, bodypumppia yms. Olin jotenkin niin täynnä käsillä tehtäviä liikuntajuttuja joihin voimistelu pohjaa, että halusin pitää niistä totaalitaukoa.

Voimistelun SM-kisat 2003



Mitenkäs pitkään sie olet kiipeilyhommia harrastanut ja mikä siihen veti?
Viitisen vuotta sitten jouduin puoliksi pakolla veljeni Oskarin mukaan kokeilemaan kiipeilyä. Menimme Salmisaareen kokeilemaan ja tulinkin sitten viettäneeksi hallilla nelisen tuntia. Kiipeily on mulle intohimo, jota on mukava tehdä sen itse tekemisen vuoksi, enkä itse asiassa hirveästi treenaa sitä varten muutoin kuin kiipeemällä. Onneksi saan kiksejä sisäkiipeilystä, mutta kyllä ulkokiipeily on kuitenkin se juttu jonka vuoksi kiipeilyä harrastan.

Olitte hiljattain retkellä Chulillassa. Mitä mieltä paikasta ja miten reissu meni?
Mahtava paikka. Meillä oli siitä kylästä vuokrattuna kämppä, josta oli mahtavat maisemat suoraan feisseille.

Tällä kertaa ajattelin kiivetä vähän tiukempia reittejä itselle, vaikka ei ollutkaan kuin käytännössä kuusi kiipeilypäivää. Reitit on pääasiassa pitkiä, loivia ja staminaa vaativia. Semmoinen kiipeilytyyli sopii itselle mainiosti, joten nautin. Tuli kiivettyä pari hienoa 7c+:saa ja pari 7c:tä, jotka kaikki olivat aivan upeita. Yksi näistä reiteistä päätyi tuohon omien TOP-3 reittienkin joukkoon.

Chulilla on ehdottomasti niitä paikkoja, joissa haluaisin piipahtaa uudelleen.


Omat vahvuudet kiipeilijänä?
Kestävyys, kestävyys ja kestävyys :-) Lisäksi stressinsietokyky on omasta mielestä aika hyvä. Tämä tulee varmaan testamenttina voimistelusta, jossa kisatilanteessa piti joskus kyetä suoriutumaan hallissa tuhansien katsojien edessä liikesarjoista joita ei ollut välttämättä vielä pystynyt tekemään edes harjoituksissa. Lisäksi nuo liikesarjat olivat joskus sellaisia, että epäonnistuessa niissä olisi suurella todennäköisyydellä vammautunut tai jopa kuollut. Se varmaan auttaa myös paketin kasassa pysymiseen kiipeilyssä. Lisäksi myönnän myös, että liikkuvuusominaisuuksista ei varmaankaan ole ainakaan haittaa. Kehon hahmotus ja tekninen taito on varmaan myös ihan ok, koska kiipeän joskus pihalla kovempia reittejä, kuin jotkut itseä todella paljon vahvemmat könssit. Ja ei, en tarkoita tällä teitä Roosa ja Oskari :-)

Heikkoutta vahvistamassa Bembölessä @Oskari Skyttä



Heikkoudet?
Voima, ei niinkään sormivoima, vaan ennemminkin sellainen miesmäinen runttuvoima. Ja jos Peteltä kysyy, niin onsight-osaamista voisi ehkä hieman parantaa. Voiman osalta Siivisen Marko joskus ihmetteli, että "Miten sä voit olla noin ...nan heikko ja kuitenkin kiivetä noin hyvin"


Miten treenivuosi rakentuu?
Treenaaminen tapahtuu meikäläisen kohdalla aika fiilispohjalta. Kun ei ole enää ihan teini, niin kropan kuuntelu on noussut aika avainasemaan. Viime talvena velipoika kehotti harjoittelemaan voimaa ihan vaikka kahvacampustelulla. On tullut kyllä boulderoituakin jonkin verran ja ei se ihan pepusta ole, vaikka siinä aika sukka olenkin.

Viime talvena tuli treenattua Kuutin opeilla jonkin verran, mutta kroppa ei meinannut antaa periksi. Oma kroppa varmaan joutui voimisteluaikaan sen verran koville, että kykenen tietyllä tapaa samaistumaan teidän iäkkäämpien kiipeilijöiden tuntemuksiin, kun kroppa ei vaan meinaa palautua (haastattelija ei loukkaantunut, kun puhuttiin kuitenkin totta...) Joten pääasiassa tulee kiivettyä niin paljon, kuin varsi antaa myöden ja sitten odotellaan seuraavaa kertaa.



Treenaatko kiipeilytreenin ohella muuten (core- vastalihakset, juoksu)?
Ryhmäliikuntatuntien vetämisessä tulee tehtyä varsin monipuolista jumppaa. Lisäksi Kiipeilyareenalle valmistunut kuntosali on antanut intoa tehdä vastalihaksia ja muuta lihasjumppaa. Yhden käden leuka ei tule menemään ikinä, jos sellainen kysymys eteen tulee. Ainakin olen melko varma :-) Penkkipunnerrusta olen koittanut kerran ja muistaakseni meni 30kg :-)


Heikkous poistuu myös Dolomiiteilla @Tatu Autio



Tarviiko siun dieetata, vai onko hoikka varsi lahjakkuusominaisuus?
Peruja varmaankin voimisteluajalta. Yritän kyllä olla syömättä roskaa ja suklaata. En kyllä hirveästi jaksa stressata ruokavaliojuttuja.  Välillä tulee mentyä ihan suklaalinjalla. Tämä ruokavaliojuttu helposti karkaa vähän porukalla joskus käsistä ja rupeaa hallitsemaan kaikkea tekemistä.


Joutuuko liikkuvuusominaisuuksia treenaamaan jatkuvasti, vai säilyykö ne lahjana voimisteluajalta? Vinkkejä n. 40-vuotiaalle "ei ihan niin hyvillä liikkuvuusominaisuuksilla varustetulle keski-ikäiselle miehelle"? 
Käyn tällä hetkellä Hot Yogassa, josta yksi melko lailla tuolla kuvauksella varustettu on saanut aika hyviä tuloksia. Perusvenyttely olisi kyllä tärkeetä pitää mukana, jotta liikkuvuus ei ainakaan huonone.Venyttelyyn/ liikkuvuusominaisuuksien hankintaan ei oikein ole oikotietä, sitä vain pitäisi jaksaa tehdä, vaikka vähän ikävältä tuntuukin.



Hulluttelua Vuorikauriin kanssa Olhavalla @Tatu Autio



Top-3 kiipeilyreitit Suomessa?
1. Peilipeli 6c+ Mellunmäessä. Se on siitä reittinä mahtava, että sitä ei välttämättä pääse 8A:n campushäiskät. Kiipeilyn teknistä osa-aluetta vaativa reitti. Tulee äkkiä mieleen pari aika kovaa suomalaista kiipeilyn harrastajaa, joille tämä on yhä Nemesis.

2. Tohtori Gaussin käyrä 7c Mustavuoressa. En saitannut, mutta suhteellisen nopeasti meni. Tykkäsin kovasti. Suomi-reitiksi poikkeuksellisen jatkuva, joten sopi mulle.

3.  Tapanilaefekti 7b Mustavuoressa. Haastattelijan huomiona voisin mainita, että en uskonut alle 170 senttisen sitä kiipeävän. Mutta kun on voimaa, niin se on helppoa.



Maria kruisailee Ceusessa

Top-3 Kiipeilyreitit Ulkomailla?
1. Berlin 7c Ceusessa. Se on vaan linjana ihan törkeän hieno. Bisnesta riittää alusta loppuun saakka ja se ei lopu kesken. Kyseinen sektori on mielestäni muutoinkin ehkä Ceusen hienoin.

2. La Femme Noire 7c Ceusessa.  Se on pikkuisen kruksikkaampi kuin Berlin, mutta onneksi boulderit ei ollu liian nipakoita.

3. El Diablo Viste de Prana 7c+ Chulillassa. 35 metrinen loiva hänkki pienillä tufilla maustettuna. Otekiipeilyä hienossa maisemassa.



Onko olemassa morphoja kiipeilyreittejä (esim. Karisma Halsvuoressa)?
Aika harvoin olen sitä mieltä, että olisi oikeasti morphoja. Useimmiten kuitenkin on kyse voimasta, tahdosta ja tekniikasta. Tapanilaefektissäkin löytyy pieniä otteita välistä, kun vain etsii. Totta kai jotkut reitit on vaan ehkä mahdottomia 160 senttiselle bygmille, mutta pääasiassa se on kuitenkin vähän huono tekosyy. Karisma ei kyllä ole pitkille morpho, jos ei ankkuriklippiä kykene tekemään, on kyse voimanpuutteesta :-)



Suosikki kiipeilyreissukaveriksi?
Roosa on ihan huippu reissukaveri. Yleensäkin reissukaveri voisi nukkua pitkään ja nauttia myös auringonpaisteesta. Aikaiset aamut ja kylmä eivät kyllä paranna retkeä.


Kiipeilybestikset Maria ja Roosa Ceusessa.



Suosikki kiipeilualue?
Ceuse, Espanjan paikat ja Kalymnoskin on kyllä hyvä. Suomessakin on kyllä tosi hyvää kiipeilyä.



Tavoitteita kaudelle 2016?
Kiivetä mahdollisimman paljon erilaisia reittejä mahdollisimman erilaisissa paikoissa. Sain viime kesänä kiivettyä Tornadon Nummesta ja läjän Suomi-7cepareita, joten ei ole mielessä mitään speciaalireittejä.


Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.

2 kommenttia :

Satu Heikkilä kirjoitti...

Hieno haastis, hienot vastaukset. Olen sun fani Maria. :)

Anonyymi kirjoitti...

Just näin Ana! Noita juttuja kun lukee niin se pieni Martikainen pääni sisällä voisi tarinoida nuo vastaajienkin osuudet... hahahahahaha! Ikävä teit machoja! Kahta en vaihda; Hevostelu ja Ränkkäys. Ps. Upeita kuvia komeasta neidosta.
Terveisin: VuodeToipilas aka Ei ikinä sodalle