 |
| Anna Liina Laitinen, Fish Eye 8c Oliana @Matty Hong |
Moro, palasit juuri
Espanjan retkeltä. Mikä meininki?
Aivan mahtava, eka oikeasti pitkä reissu talvella.
Menin eka viettelemään jouluja jenkkeihin, jonka jälkeen lennettiin suoraan
Espanjaan. Pikku haaste oli aika raju jetlag kummassakin päässä (siis jenkeissä
ja Espanjassa). Älyn hyvä juttu oli, että jenkeissä pääsi treenaamaan tosi
jyrkällä ja hienolla köysiseinällä, joka antoi hyvän viimeistelyn varsinkin
Margalefiin.
Ennen Espanjan retkeä
lentelit edes takas Amerikan ja Suomen väliä. Miten pitkään sie vietit kaiken
kaikkiaan Jenkeissä aikaa?
Kaksi parin viikon reissua,
joiden aikana ei kuitenkaan hirveästi päässy kiipee. Eka reissulla käytiin
RMNP:ssä, joka on aivan älyttömän hieno paikka. Tuntui siltä, että huonoin
reitti siellä olisi klassikko Suomessa, jolle ajettaisiin tunteja.
Missä kaikissa
paikoissa kiertelitte ja mitkä reitit jäi mieleen kaikista
merkittävimpinä?
Joes valleyssä käytiin
jälkimmäisellä reissulla. Ja kuten RMNP:ssä, niin myös Joe´s Valleyssa on TÖRKEEN
HIENOJA REITTEJÄ :-). Siellä kiivettiin lähinnä määrää, kun ei
malttanu alkaa työstämään mitään vaikeampaa. Sekaan eksyi yksi 8A boulderi, jonka pääsin
onneksi yhden päivän työstöllä viimeisenä päivänä. Boulderissa sain myös
kiivettyä yhden hienon 7C.n flassinä.
 |
| Anna kruisailee 7C:tä Joe´s Valleyssä @Matty Hong |
Matkailun ohella
osallistuit Suomessa syksyllä ainakin pariin skabaan: Northern Lights
Challenge (köysi-SM) ja Boulder-PM. Mikä fiilis jäi kisoista?
Kumpaankin kisaan olen
erittäin tyytyväinen. NLC:ssä jäi ehkä pikkuisen hampaankoloon vika muuvi, joka
oli semmoinen hiukka ihmeellinen pomppu. Tärkeää oli kuitenkin uusia
SM-titteli ;-)
Boulderkisaan olin oikeasti
tyytyväinen, sillä kisaprofiilit ei suosinu mua ollenkaan.
Onko sulla valmentajaa tällä hetkellä?
Kiipeilyssä ei varsinaista
valmentajaa ole. Ajatuksissa on kyllä ollut, että Coloradossa vois joitain
sessioita tehdä valmentajan kanssa, kun ne on siellä ihan huippuja. Tällä
hetkellä on itsellä kuitenkin ollut kiipeilyn treenaamiseen punainen lanka,
jota aion seurata ainakin toistaiseksi.
Kiipeilyn
oheisharjoitteisiin (vasta- ja tukevat lihasryhmät) olen saanut tukea ja
ideoita Aki Pakariselta, joka työskentelee personal trainerina
kiipeilyareenalla. Lisäksi mun kaveri työskentelee henkisenä valmentajana ja se
on oikeastaan tällä hetkellä juuri se osa-alue joka valmennuksesta kiinnostaisi
eniten.
Paxti Usobiagan
Puctraining?
Matty ja Daniel (Woods)
treenasi Puctraining -metodeilla jenkeissä ja se näytti aika
tiukalta. Toisaalta itsekin tulee treenattua kyllä samantyylisesti varsinkin
ennen reissua, tai kisaa kun haluaa piikata kunnon esille.
 |
| Joe´s Valley 2015. @Matty Hong |
Miten treenaat?
Pyrin tekemään nykyään
ainakin yhtenä- tai kahtena päivänä viikossa parin treenin päivän. Jos mielessä
on köysitreeni illalla, niin kiipeen aamulla kovempia bouldereita (Salmiksessa
mustia ja vaikeita pinkkejä. Tarkoitus ei ole aina topata, vaan yrittää kovaa).
Tällä hetkellä olen roikkunut myös maksimiroikuntoja otelaudassa n. 10kg levypainon
kanssa. Fiiliksen mukaan sellaisissa otetyypeissä jotka tuntuu kehitettäviltä.
Nyt olisi tavoitteena pyrkiä harjoittelemaan yhden käden roikuntoja otelaudassa. Niitä
olen jonkin verran tehnytkin kuminauha-avusteisesti. Ne on vaan sormille aika
rajuja. Illalla kiipeän sitten köydellä kestävyyspainoitteisemman treenin.
Kovempi köysitreeni pitää
sisällään suunnilleen seuraavanlaisen kombinaation: Alkuun kiipeän ihan
helppoa, sitten muutama lämppäpumppu ja ainakin kolme vaikeampaa reittiä (8a-b)
Lisäksi helpompia. Yhteensä n. 10 reittiä. Ei kuitenkaan mitään tiukkaa
struktuuria. Kun on tulossa köysikisa, niin mennään enemmän köysipainotteisena
ja vastaavasti boulderia enempi kun sen tyylin kisa/ reissu.
Treenejä tulee aika paljon
viikossa (6-9). Jotkut päivät ovat toki kevyempiä ja tuo treenien määrä pitää sisällään myös juoksu- ja coretreenit. Viime vuonna tuli aloitettua
totuttautumaan kahteen treeniin päivässä ja nyt tuntuu siltä, että kroppa ottaa
vastaan jo paremmin. Ideana on, että ei tule hirveän tiukkaa jaksotusta, sillä
omaan kiipeilyyn sisältyy koko ajan sekä boulderia, että köyseilyä.
Miten moodi vaihtuu
boulderista köyteen?
Varmaan tästä
treenaamisesta johtuen aika nopeasti. koko ajan ei toki kumpikin osa-alue ole
piikissä, mutta terän saa kaivettua esille aika nopeasti.
Suoraan joulun
jälkeen suuntasit Espanjaan 5 viikoksi? Margalef, Siurana... Kerrankin hyppäsit
Lebarditrikoiden ohella myös tiukemmille reiteille, ensimmäinen stoppi oli
ilmeisesti Margalef, kokemukset?
Margalefissä keli oli ehkä
jopa liian kylmää. +2 astetta ja tuuli. Tyyppäsin muuvit Aitzoliin 8c
ekalla viikolla. Tosiasiassa se ei reittinä sytyttänytkään ja kylmyydestä
johtuen projektointikin oli aika ikävää. Sormet oli niin turtana, että klippaaminenkin
oli haasteellista. Onneksi Matty kiipesi siitä vierestä uskomattoman hienon Via
Del Quimin 8b+ ja suositti kokeilemaan sitä. Reitti on Finestran korkeimpia
reittejä (33m). Se oli aika poweri voimakestävyysreitti. Alusta saakka
paukutusta ja oikein missään kohdalla ei pysty sheikkailemaan. Pitkiä muuveja,
joihin onneksi löytyi itselle omat jalkabetat ja niiden avulla se sopi
mullekin. Useampana päivänä sitä sai käydä yrkkäilemässä ja ei todellakaan
ollut mikään hyvän mielen greidi.
 |
| Via Del Quim 8b+, Margalef @Matty Hong |
Lisäksi kiipesin Espadellesissa hienon Toni Cannelonin 8a+. Se oli varmaan yksi hienoimpia kaikista reiteistä, jotka Margalefissä kiipesin. Myöskin aikamoinen voimakestävyyspaukuttelu heti alun tufaosuudesta lähtien.
 |
| Toni Canneloni 8a+, Margalef @Matty Hong |
 |
| Toni Canneloni 8a+, Margalef @Matty Hong |
Siurana?
Itselle Siuranan päivien piti olla aktiivilepopäiviä, mutta ei ne oikein onnistunu. Itse asiassa onsightasin tällaisena päivänä ekan 8a:ni! Reitin nimi oli Marihuana ja se sijaitsee El Patia vastapäätä. Matty oli työstelemässä La Ramblaa.
 |
| Lebardikruisailua ja 8a retroflash Siuranassa @Matty Hong |
Oliana, suomalaista
kiipeilyhistoriaa isolla K:lla. Mitä tuumailet Fish Eye 8c reitistä ja
projektointiprosessista?
Fish
Eye on ollut mielessä ja pitkän aikaan, sillä se on ollut yksi ainoista 8c reiteistä,
jonka olen tiennyt ja epäilin myös sopivan itselleni. Olianaan ei ollut
tarkoitus kuitenkaan mennä, mutta “viimeisenä” reissupäivänä meidän jengi halus
vaihtaa leirin Olianaan ja mestan nähtyäni en ollut vielä valmis palaamaan
kotiin! Sainkin viikon lisäaikaa jonka aikana halusin kiivetä vähän helpompia
klassikkoja. Fish Eyelle en lähtenyt, koska en uskonut, että kerkeisin
kiipeemään reittiä tuossa ajassa, saati vieläkin lyhyemmässä! Onneksi kaverit
usutti kokeilemaan muuveja parin päivän jälkeen ja taas mentiin. Reitti oli
niin upea, että sille oli aina kivaa palata takaisin.
Yrkkien antaminen oli kuitenkin rankkaa reitin pituudesta johtuen. Lisähaasteen
antoi päivän pituus, kun reitti meni varjoon vasta neljän jälkeen. Reitille oli
tämän vuoksi haasteellista antaa yrkkiä ja lähtöpäivän lähestyminen toi vähän
lisäjännitystä. Lähetystä edeltävällä yrkällä tipuinkin juuri ennen ankkuria,
jossa on vielä tosi herkkä släbikruksi. Viimeisenä päivänä oli kuitenkin aika
zen- fiilis ja kiivetessä oli aivan tyhjä mieli. Nautiskelin reitistä, ja juuri
viimeiselle päivälle osuneesta törkeen hyvästä säästä, sekä olin ihan “fine”
sen asian kanssa, että tippuisin 50m kiipeämisen jälkeen ennen ankkuria.
Ainahan voi lentää takaisin. J
 |
| Fish Eye 8c, Oliana @Matty Hong |
 |
| Fish Eye 8c, Oliana @Matty Hong |
Minun laskuopin
mukaan myös kolmas suomalainen 8a+ onsight (Tomin ja Andyn seuraksi)? Oliko
kova taistelu?
Kyseessä
oli pystysuora reitti Mon Dieu joten
sen kiipeäminen tuntui ennemminkin liskoilulta, kuin taistelulta. Tai toisaalta, kyllä siitä tuli aika
taistelu, koska vein jatkot mennessäni ja niitä oli liian vähän. Jouduin
skippaamaan joitain jatkoja ja jossain kohdissa kiipee alas hakemaan edellisen
mukaan ja takas ylös. Valjaissa oli joku sulkkarikin, jota yritin käyttää
jatkon asemasta, mutta siitä aiheutui niin hirveä ropedrag, että jouduin kiipee
takas hakemaan sen pois. Kun en luonnollisesti tiennyt missä on kruksi, tuli siitä
loppujen lopuksi aika mentaalinen suorite. Joutui vähän laskeskelemaan
miten pitkät pannut tulee, jos edellinen pultti korkkaisi pudotessa ja edellinenkin on jo skipattu. Mutta onneksi pääsin ketjulle saakka.
Reissuseura oli
maailmanluokan starbuja (Matty ja Dave). Miten noin kova seura vaikuttaa omaan
kiipeilyyn, saako siitä buustia?
Tulee
kokeiltua kovempia reittejä ja sellainen “Mental Block” katosi. Kun kaverit kiipee
vaikeita reittejä niin tulee sellainen fiilis, että “Hei! Mäki haluun
kokeilla!” Hyvällä tsägällä joku voi viedä jatkotkin :D
Toisaalta miltä
tuntuu, kun poikaystävä kiipeää kovempaa kuin sinä ;-)
Hahah!
Hyvältä jos välillä saa jatkot seinälle :D !
Espanjan reissussa
löysit tiesi valokuvauksen maailmaan, oliko siistiä? Onnittelut muuten
hienoista fotoista!
Oli älyttömän siistiä!
Varsinkin kun pääsi kuvaamaan ja seuraamaan, kun pojat työsti Papichuloa 9a+
ja oli vähän kuin aitiopaikalla. Unohdin kyllä omasta järkkäristä laturin
kotiin, niin se toimi reissussa vain ylimääräisenä painona. No sain lainata
Mattyn kameraa, niin se hoitui silläkin.
Meinaatko kiertää
tänä vuonna kisoissa maailmalla?
Kisoissa
olisi hirveä hinku käydä! Ikävä kyllä se on aika kallista….. Saa nähdä pääseekö
J .
Löytyykö Suomesta
projekteja keväälle/ kesälle, vai oletko reissun päällä?
Todennäköisesti
reissun päällä, mutta Suomessa kiinnostaisi Hottentotti SS, 8A+ boulderi. Joku
köysireittikin olisi makea löytää… vielä parempi jos löytäisi jonkin linjan ja
pääsisi pulttailemaan J.
Elätkö tällä
hetkellä unelmaa?
Elän.
Tsemppiä kevääseen.
Toivottavasti jää aikaa nakuttaa suomalaisiakin klassikoita!
Kiitos!
J
 |
| Anna elelemässä unelmaa. @Matty Hong |
Anna Liinan sponsoreina/ tukijoina toimivat: Marmot, Kiipeilyareena
Neidon edesottamuksia voit seurata instagramissa: https://www.instagram.com/annaliinalaitinen/
0 kommenttia :
Lähetä kommentti