Retrosti Blancilla 2/2, Fläsärit

Kevät 2000.

Fontsun reissu peruuntuu ja loikkaan poikain vuorikiipeilyreissuun parin viikon varoitusajalla. Eero onkin tehnyt mittavaa kartoitustyötä tarvittavista skilsseistä ja tarvikkeista, joten olen turvallisin mielin.

Testattuamme telttoja yms. Halsvuoren maastossa Jyskälässä teemme matkasuunnitelmaa esim. varusteiden osalta. Koska matkatavaraa saa olla vain 20kg, päätämme pakata kukin nuo ylimääräiset 20kg käsimatkatavaroissa kulkeviin reppuihin. Itsdelläni se tarkoittaa muun muassa makuualustaa jatkoja, jääruuveja yms. Onneksi luovumme villistä ideasta kuljettaa ylävuoristokengät jalassa ja otamme siis mukaan ylimääräiset kenkäparit. Käsimatkatavaroiden reiluhko määrä aiheuttaa itselleni välilaskulla ystävällisen hymyn saattelemana kysymyksen "Are you going to sleep in there?".

Kukaan retkikunnasta ei tullut kysyneeksi bussien aikatauluja välillä Geneve-Chamonix, mutta kerkiämme viimeiseen busiiin juosten. Toinen ehkä merkittävämpi missi oli se, että myöskään hotelleja ei oltu varattu etukäteen ja kulkiessamme Chamonixin katuja aamuyöllä hotellia bongaten olemme jo valmiita luovuttamaan ja laittamaan teltat pystyyn kaupungin laidalle. Mutta kuten niin usein asiat lutviintuvat ja hotelli löytyy.

Ensimmäinen aamu: Jo lähes voitonvarmoina marssimme Mountain infoon ja Eero ilmoittaa virkailijalle "We want to climb to Mount Blanc!". Pienen hiljaisen hetken jälkekeen virkailija vastaa lähes yhtä varmalla äänellä "It´s impossible", "What", "There is too much snow, you have to ski". Emme lamaannu, vaan alamme kartoittamaan suksien vuokrausmahdollisuuksia. Budjetti sallii suksien vuokrauksen kolmeksi päiväksi ja kysymmekin hotellin respan mummelilta gondoolihissin hintaa, josko vaikka nousisimme ensimmäisen nousukilometrin konevoimin. "It´s very, very, very expensive". Rouvashenkilö arvioi jopa hinnan, joka on satoja frangeja ja täten liian suuri kukkaroillemme, joten päätämme valloittaa vuoren traditionaalisesti kulkemalla jalan koko reissun (tai siis hiihtäen osan matkaa). Varmoina kunnostamme päätämme pakata mukaan kaiken irtoavan, jopa kaksi hakkua per mies, josko vaikka kiipeämme matkan aikana pari jääreittiä. Tästä syystä rinkkojen paino on niin suuri, ettei niitä saa itse selkään, vaan teemme yhteistyötä ja punttaamme vuorotellen toisemme pystyyn.

Ensimmäisen nousupäivän ja korkeuserokilometrin jälkeen olemme gondoolihissin yläasemalla hieman voipuneina. Pasta-annosten jälkeen pujahdettuamme makuupusseihin tsekkaan varmuuden vuoksi leposykettä, joka ei laske enää alle sada,. No tämähän toimiis siis hyvänä rasvanpolttoharjoitteena ja varmaan muillakin osa suht samankaltainen fiilis.

Toisena aamuna pääsemme liikkeelle ennen ensimmäisen gondolin saapumista ja sillä saapuneeet hiihtelijät ovatkin varsin yllättyneitä, kun olemme jo heidän edellään. Ranskikset ihmettelevät asiaa oikein ääneen ja ihastelevat varusteidemme määrää " You have very, very big rucksacks" Olemme siinä vaiheessa jo tisekin onnistuneet päättelemään, että kukaan muu ei taida kuljettaa kaikkia omistamiaan retkeilyvarusteita vuorelle (ehkä puolisotilaallisia järjestöjä lukuun ottamatta). Matka jatkuu kuitenkin hissun kissun Vallotin majalle, johon pääsemme kuin pääsemmekin ehjin nahoin.

Tässä vaiheessa käy ilmi, että Johnin Suomesta ostama Total Bloc - aurinkorasva ei ole lupauksista huolimatta blokannut ihan kaikkia auringon UV-säteitä, vaan osa on päässyt läpi aiheuttaen pientä punostusta kasvoissa (kasvokuva). Majan pitäjä kysyykin varovasti "Is your friend sick?". Aamulla päätämme lähteä liikkeelle jo ryhmän vuosien varrella kuluttamalla motolla, eli alppilähdöllä. Laitamma siis kellot soittamaan 05.30, jotta olemme ekoina liikkeellä.

Heräämme kuitenkin yöllä n. 03-04 kellojen piipitykseen ja iloiseen puuhasteluun. Hetken vielä köllittyämme järkeilemme, että kaikki muut taitavat jo lähteä. Joten ei muuta kuin reissupannut huuleen ja edellisenä iltana ostettu ranskanleipä mukaan reppuun (emmehän siis ottaneet mukaan ruokaa kovinkaan paljon, kun järkeilimme, että majalta voi ostaa tarvittaessa evästä). Minien mutkien kautta suurin osa ryhmästämme löytää kuitenkin itsensä huipulta, vaikkakin pari tuntia muiden jälkeen. Osansa voi olla sillä, että aklimatisoituminen on hoidettu kävelyn ja hiihtelyn lomassa, joten olo on hieman voipunut. Alaspäin tullessa John hajottaa suksestaan siteen ja päättää juosta loppumatkan lumessa kulkusiaan myöten. Majalle jääneelle Viisasen Janille majatalonpitäjä tokaiseekin "Your friends are not very good skiers". Jani laittaa visan vinkumaan ja tarjoaa posseille munakkaat aamuyön tunteja ja paluumatkaa varten.

Majatalon omistaja yrittää vakuuttaa meitä, että kukaan ei lähde palaamaan kohti kylää aamuyöllä, vaan laskea luikauttaa gondolille auringon sarastaessa. Tunnemme kuitenkin omat laskutaitomme jo kohtuullisen hyvin ja järkeilemme, että 40 kiloisen rinkan kanssa se voi olla jopa liiankin haastavaa. Laitamme siis kellot soimaan aamuyöllä, jotta kerkiämme palauttamaan suksia vuokraamoon heti kun se aukeaa.

Erinäisten jännittävien hetkien ja pelastusharjoitusten jälkeen saavumme aamulla gondolin yläasemalle jo suurimman osan nuoruuden vimmastamme käyttäneinä ja päätämme, että myymme vaikka tarvittaessa munuaisen, mutta emme lähde enää seikkailemaan polkua kylään. Tiedusteltuamme onko meillä mitään mahdollisuutta saada jonkinlaista alennusta hinnasta, koska menemme vain alaspäin saamme vastauksen "15 frangia per sankari ja koska menette vain alas, saatte tulla jonain toisena päivänä samalla lipulla uudestaan, koska ne leimataan ala-asemalla"

Vuosi 2001

Eero ja John piipahtavat retken metkuista oppineina helposta Matterhornilla.






Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.

1 kommenttia :

Eero / Hollola kirjoitti...

Kiitos mukavasta reissukertomuksesta.
Tässä pari lisämuistoa:
-Vaikka telttaa ei jouduttukaan pystyttämään kylälle, niin Vessa hätä yllätti kuitenkin majoitusvastaava Janin, joka päätti ulostaa keskelle Chamonixin kylää illan varjoissa.
-Haute Mountain officessa meille myös selkeästi sanottiin "route starts from here" ja näytettiin Midin ensimmäistä hissi stoppia. Me suoritimme Antin kertoman mukaisesti nousun ground uppina, kuten reitin avaaja E Headland kumppaneineen 1859. Yksi korjaus. Maja jossa yövyimme on Grands Mulets. Samoin kapuamamme reitin nimi (Grands Mulets route). Vallotin maja on se ylempi peltilaatikko ennen huippuharjannetta.