Reitti on todella erikoista kiipeilyä, hieman nega ja sivulleen kallistuva pilari. Korkeutta vain noin 10 metriä, 25 muuvia minun sekvenssillä. Todellinen voimakestävyyspläjäys. Pystyn mankkaamaan toisen käden kerran reitillä, muuten on vaan yritettävä välttää hikoilua. Reitti sisältää lähes kaikki mahdolliset otteet ja muuvit, mitä sporttireittiltä voi odottaa. Vain poketti puuttuu. Krimpit, sloupperit, underit, pintsit, egyptiläiset, highstepit, huukit, polkupyörät ja gastonit löytyy....
Greidistä: Alkuperäisellä sekvenssillä reitti oli 7c+. Uudella, sormekkaammalla sekvenssillä, uskallan ehdottaa ranskalaista greidiä 8a. AInakin olin topissa enemmän rikki, kuin Diablossa ja Stereossa (molemmat ikuisen greidispekulaation kohteita Niemiselissä).
Kiitokset Niskasen Mikalle kärsivällisestä varmistuksesta. Kuvissa Mika kiipeää reittiä Lähtölaukaus 6b+ ja Samuli Pekkanen reittiä Pushing the limits 7b+.
5 kommenttia :
Onnittelut hyvästä lähetyksestä!
Härkähän taitaa olla kovassa kunnossa...
-Sintti-
Mahtavuutta! Kyllähän sitä kelpaa jo maisemaa vaihtaakin, kun ei jää pahempia tikkejä hampaankoloon. Uuden kotikaltsin greidit odottaa, tervetuloa Mikkeliin!
Onnea noususta, topossa Pushing the Limits on 7c? Ja kokeiltuani sitä olen kyllä aika samaa mieltä, miksi 7b+?
Topoa en ole nähnytkään, en edes tiennyt, että sellainen on olemassa.
Siksi 7b+, kun se tuntuu minusta 7b+:lta. Vertaan sitä tuohon alkuperäiseen Pavarottiin 7c+. Pushing the limits on vain niin paljon helpompi linja. Enemmän kuin pykälän helpompi. Tai sitten alkuperäinen Pavarotti oli kahdeksatta greidiä? Tai sitten ne reitit Jynkässä on vain mun tyylisiä?
Mun mielestä Samuli ja Janikin on sitä mieltä, että aika softi 7c:ksi. Oikeastaan mulle ihan sama, mikä se on greidiltään, todella hieno reitti jokatapauksessa.
No hard feelings,
Paavo
nojoo, ehkä se johtuu siitä että olen paskassa kunnossa :)
Lähetä kommentti