Enni Bertling ja Pauli Salminen ovat monen kiipeilijän mielikuvassa jonkin lainen hämmentävä symbioottinen kiipeilijäpariskunta, joka suorittaa tasaisen vahvasti ja kovaa vuodesta toiseen. Suoritustehoon ei juurikaan ole vaikuttanut se, että heillä on nykyisellään kaksi lasta ja kumpikin käy päivätöissä. Pauli hämmästyttää sillä, että taso pysyy vahvana aina, riippumatta treenin määrästä. Enni taasen on treenikone, joka on saanut tasoaan nostettua tasaisesti vuodesta toiseen huippuna tämä kausi, jonka kruunuksi jääkiipeilyn maailmacupista tikattiin 10. sija. Miten treenataan perheellisenä maailman tasolla? Miten kaukana maailman kärki on? Missä osa-alueissa? Ovatko sporttikiipeilystä ja voimistelusta tutut anoreksiaepäilyt osa jääkiipeilyä? Huhutaanko backstagella douppaamisesta...? 10 metrinen kiipeilyseinä pihalla, tarua vai totta? Tuleeko Kyperpunkkiin M10 toistonousu vielä keväällä? Näitä ja muita kysymyksiä pohdittiin Ennin kanssa Podkastin merkeissä ja osaan saatiin vastauksiakin. Ehkä kuitenkin tärkeimpänä näkökulmana peruspositiivisen kiipeilypariskunnan osalta nousee mieleeni Ennin ajatus perheestä: "With Pauli we share the view that the best way to teach our kids that they can follow their passions in life is by being the example." Ajatus kuulostaa simppeliltä, mutta toteutus onkin tarua ihmeellisempää. Monasti meidän perheellisten keski-ikäisten toppahousujen on helpompaa hautautua ajatukseen, että enhän minä enää voi ja kykene.
Saas-Feen finaalireitin tyyppäilyä finaalin jälkeen. @Pauli Salminen |
Ennin jääkausi 2017
pähkinänkuoressa:
Durango, USA: Lead 11, Speed
5 (ei pisteitä, koska vanerilla)
Peking, Kiina: Lead 9, Speed
9
Cheongsong, Korea: Lead 8
Saas-Fee, Sveitsi: Lead 20
Rabenstein, Itävalta: Lead
13, Speed 14
Champagny, Ranska MM-kisat:
Lead 21, Speed 11
Sijoitus Leadin
kokonaiscupissa 10.
Ensimmäinen suomalaisnainen kiipeilyn maailmancup -finaalissa ikinä. |
Kuka on Enni Bertling?
Helsinkiläinen kiipeilijä ja
tiedemies, sekä kahden lapsen äiti. Myös kaikkien alojen asiantuntija ;-).
Kiipeilyn kaikki osa-alueet ovat rakkaita, mutta jääkiipeilyn cup-kiertue on tällä
hetkellä niin tuore juttu, että se on päällimmäisenä mielessä.
Minkälainen tie aikoinaan vei
kiipeilyyn?
Aloittelin kiipeilyn noin
15-vuotta sitten Tonsailla, Thaimaassa, kun olin reppureissailemassa. Pauliin
tutustuin, kun olin vuoden verran viattomasti harrastellut kiipeilyä
yläköyseilyn merkeissä. Kun tutustuin Pauliin, niin viattomuus katosi kerralla
ja homma repesi käsiin. Pauli oli kiivennyt jo useamman vuoden ja aloin itsekin
saman tien kiipeämään hänen kanssaan kaikkea mahdollista (sporttia, trädiä, jäätä,
multipitchejä…). Sen jälkeen ei varmaan olekaan tullut koko aikana pidettyä kahta viikkoa pidempää taukoa.
Rabensteinin karsinnassa. @Mira Alhonsuo |
Miten ihmeessä saatte
organisoitua arkea niin, että kumpikin perheen aikuisista on noin kovassa
kunnossa koko ajan?
Yksi merkittävä helpottava
tekijä on se, että Paulihan ei treenaa. Kovasti helpottaa se, että toinen
treenaa ja toinen on lahjakas :-).
Tosiasiassa Paulikin treenaa aika kovasti, joten aikataulutustahan se vaatii.
Mutta kyllä se aika löytyy, jos on motivaatiota. Perhe menee meidän arjessa
ykköstilalla ja kiipeily tulee hyvänä kakkosena. Monista muista asioistahan
siinä vain pitää sitten karsia. Käytännössä lapsethan meidän perheessä elää hyvin
rauhallista ja suojattua arkea. Läpsystä vaihdot tapahtuu aikuisten välillä kulisseissa. Äkkisiltään en muista, että olisin käynyt vapaa-ajalla tekemässä viime vuosina muuta kuin kiipeilyä.
Viime syksynä treenaamista
helpotti huomattavasti se, että Pauli pystyi tekemään töitä kotona. Tästä
syystä pystyin itse yhdistämään treenejä työpäivään. Olin aamulla 08.00
Salmisaaressa, 11.00 töissä ja 18.00 kotona. Rakennettiin myös pihalle treeniseinä, jossa pystyy treenaamaan tekniikkaa mainiosti.
Teitte yhteistyötä valmentautumisen osalta Huhtikorven Kuutin kanssa. Tuo yhteistyö sujui ilmeisesti aika hyvin?
Joo, aloiteltiin yhteistyötä
jo edellisellä kaudella. Sanoin tuolloin Kuutille, että voin hoitaa lajitreenin
itse jos hän tekee minusta vahvan ja kestävän. Toistaiseksi on sujunut hyvin.
Toimituksen lisäyksenä oli
kysyttävä valmentaja-Kuutin mielipide valmennettavasta:
Millainen valmennettava Enni
on heikkouksine ja vahvuuksineen?
"Enni on äärimmäisen
motivoitunut valmennettava. Välillä intoa ja motivaatiota on jopa liikaakin,
joten valmentajan rooli on ajoittain pitää huoli ettei tehdä liikaa, koska
kehittyminen vaatii myös lepoa. Enni on aina ollut vahva, joten suurempana
haasteena on kestävyyden lisääminen. Tämä seikka nousi esille, kun yhdessä
pohdittiin kehityskohtia ja tavoitteita. Totesimme, että pääsääntöisesti
moovien tekeminen ei ole ongelma, mutta kestävyys ja aikarajat tulevat
toistaiseksi vielä kisasuorituksissa vastaan.
Voiman
lisäksi vahvuutena on hyvä ulottuvuus moniin kilpasisariin verrattuna, mutta
toisaalta kääntöpuolena on se, että lyhyemmät kilpailijat painavat vähemmän ja
luonnollisesti jaksavat roikkua pidempään (vielä). Myös asenne tekemiseen on
merkittävä vahvuus. Heikkouksia en osaa keksiä. Tulevaisuudessa merkittävimmät
kehityskohdat liittyvät edelleen kestävyyden hankintaan ja tekniikan
monipuolistamiseen haastavien harjoitusolosuhteiden vuoksi."
Pauli Rabestainissa @Mira Alhonsuo |
Oliko hämmentävää hoksata
jossain välissä kiertueen aikana, että on yhtä hyvä kuin maailman parhaat?
En tainnut ihan sellaista
hoksata, mutta mukavaa oli todeta, että ei ne kilpakumppanit ole kuitenkaan
valovuoden päässä. Tavoitteena oli päästä edes kerran semeihin ja tuo tavoite
ylittyi aika kirkkaasti. Terävin kärki on todella kovia ja he tekevätkin harjoittelua
ammattimaisesti. Toisaalta kuitenkin sekin porukka, joka oli yhteispisteissä mun
edellä jäi melko lailla jokainen jossain kisassa taaksekin. Tämä antoi uskoa,
että kaikki on mahdollista. Esimerkiksi lukkovoimassa en kärkiporukalle
juurikaan häviä, mutta kestävyys-, tekniikka- ja rutiinipuolessa on vielä eroa
jonkin verran.
Tapsa Champagnyssa. @Enni Bertling |
Jäikö erityistä mieleen?
Jäi tosi paljon kaikkea
erityisesti mieleen! Durango jäi toki mieleen, kun pääsi ekaa kertaa semeihin.
Tajusi, että kärki ei olekaan ihan saavuttamattomissa. Korea tietenkin
kokonaisuutena, kun pääsi finaaliin. Kiina jäi mieleen kahtiajakoisesti, kun
finaaliin pääsy jäi väliin sen takia että multa jäi hakku kiinni boxiin ja
ajanotto katkesi siihen. Pääsin kuitenkin siitä seuraavan muuvin eteenpäin, jota
finaaliin mennyt kilpailija ei päässyt. Siihen liittyi siis aika suuria
tunteita. Joukkuekavereista Miran pieni virhe Saas-Feen semeissä meinasi kanssa
saada aikaan itkut, kun katselin sitä aivan siitä vierestä. Koko team Finlandin
suoritukset olivat kaikkineen huippuja.
Mira Saas-Feessä. @Enni Bertling |
Kävitte matkan varrella
kapuilemassa ulkonakin, miten ulkokiipeily sujui kovassa kisakondiksessa?
Keli oli aika kylmää, mutta
ihan vahvalta kiipeily tuntui pihallakin. Joitain M9:jä meni ja osa
ilahduttavasti jopa flässinäkin. Kisareissussa ei ole oikein aikaa kuin pari päivää kiivetä ja sitten pitää jo lepäillä kisaa varten. Jos vain ehtisi lähteä projektoimaan jotain vaikeampaa, niin sekin olisi hauskaa.
Terveisiä tukihenkilöille/ instituutioille?
Kuutin valmennuksen lisäksi Skill ja Sake joilta saatiin taloudellista tukea kisaamisen mahdollistamiseksi. Treenaamisen tukena myös Pian ja Roosan tsemppaus oli isossa merkityksessä. Pauli toki isossa osassa tässä meidän arjen pyörityksen tukena.
The Nose 2008. @Pauli Salminen |
Vapaa sana?
Haaveena olisi olla joskus
tulevaisuudessa maailmancupissa edustajana niin, että mukana olisi innokas
nuori porukka. Pelkonahan on, että laji kuihtuu sitten kun me ollaan liian
vanhoja osallistumaan. Tätä varten laji tarvitsisi näkyvyyttä ja pääkaupunkiin
sellaisia treenipaikkoja, jotka antaisivat kehittymiseen jalansijaa/ tekisivät
siitä innostavaa. Toivottavasti televisioitavat jääkiipeilyn SM-kisat viikon
päästä Oulusta lisäisivät kiinnostusta tulla lajin pariin.
Kumpi on perheen vahvin?
Kyllä se taitaa vielä Pauli olla (heleä nauru)...
Kumpi on perheen vahvin?
Kyllä se taitaa vielä Pauli olla (heleä nauru)...
0 kommenttia :
Lähetä kommentti