Peter Hammer on yksi suomalaisen kiipeilyn pioneereja ja eteenpäin viejiä monella tapaa. Kallioiden kehittämistyössä Pete on ollut tiiviisti mukana muun muassa Kleverin, Falkkareiden, Piccalan ja Mustavuoren kohdalla. Tiukka historia bisnesmaailmasta onkin antanut Petelle kykyä neuvotella kallioiden käyttöön liittyvistä kysymyksistä hankalissakin paikoissa. Kuitenkin vielä merkittävämmät meriitit löytyvät sisäkiipeilyn osalta. Peten ja Suihkosen Henkan kiipeilyrakkauden hedelmä Kiipeilyareena siirsi suomalaisen sporttisen sisäkiipeilyn kerralla 2000-luvulle ja tuolla kehitystyölle ei tällä hetkellä tunnu löytyvän stoppia. Herralla on puoli vuosisataa jo mittarissa, mutta kiipeily sujuu paremmin kuin ikinä. Tämä seikka on toiminut itselle inspiraationa ja varmistuksena siitä, että vielä ei ole aika lyödä valjaita naulaan (ellei takki käänny ja moodi vaihdu boulderointiin).
 |
| Pete boulderoimassa Itävallassa @Antti Liukkonen |
1. Yoshi, 7b+. Piccala, Siuntio.
Yoshi on Super Marion ohella
ensimmäinen kovempi köysiensinousuni 90-luvun lopulta. Kummatkin reitit
sijaitsevat Piccalan kalliolla Siuntiossa. Hännisen Tuomas löysi kallion ja
työsti Super Mariota. Tuomas otti työstön aikana pannut reitin yläosasta ja
mursi nilkkansa, jonka jälkeen hän antoi mulle luvan kiivetä se pois.
Ensinousun tein vuonna -97. Kallion kivenlaatuhan on poikkeuksellista
suomikiipeilyä, koska kallio on vedenhiomaa graniittia ja tästä syystä
kivenlatu on erittäin smoothia aikaansaaden varsin teknisiä, mutta samalla
voimallisiä sekvenssejä.
 |
| Pete kiipeämässä Utopiaa 7b+, Piccalassa. @Rami Haakana |
Super Marion noustuani etsin
kalliolta uusia linjoja ja testailinkin Super Marion suoraa versiota suoraan
katon yli. Kattoboulderi suorassa versiossa oli kuitenkin aivan liian vaikea
(nykyään Pamun ensinousema Hypermario 7c+/8a). Laitoin katon vasemmalle
puolelle ankkurin ja etsiskelin linjaa lähes otteettomasta feissistä. Aloin
kuitenkin työstämään linjaa. Alku on sama 7a, kuin Super Mariossakin, jonka
jälkeen on kohtuu hyvä resti. Hyvän levon jälkeen profiili jyrkkenee neljän
metrin ajaksi suht hyvillä otteilla, mutta muuvit ovat raskaita. Tämän jälkeen
seuraa kruksisekvenssi katon alla. Katon alta en ylettänyt vasemmalla olevaan
kohtuu hyvään listaan. -97 syksyllä hiffasin, että kattoa vasten saa
hartiajamin, jonka avulla pääsee hivuttautumaan vasemmalle päin.
Hivuttautuminen onnistuu sen vuoksi, että jalitsut ovat suht hyviä. Kruksin
muuvit meni yksittäisinä muuveina syksyllä, mutta linkkauksesta ei ollut vielä
tietoa. Tässä vaiheessa olin työstellyt reittiä n. 7-8 sessiota.
Talven treeni
sujui hyvin ja sain kiivettyä Vihdissä ekan 7b:ni (Zulun) ja ajattelin mennä
testaamaan projektia uudella innolla. Parin session jälkeen kruksipätkään
löytyikin oikeat asennot ja aloin uskoa, että reitti on kiivettävissä. Pyykösen
Olli oli varmistamassa ja kehotti ottamaan seuraavalla kerralla liidejä. Olin
itse hiukka skeptinen, sillä projekti oli mennyt vasta neljässä viidessä
osassa. Seuraavalla kerralla tulin kalliolle Kurrun Villen kanssa ja päätin
joka tapauksessa testata miten monessa osassa se menisi liidinä. Alkuosa on
hyvin varmistettavaa trädiä ja yläosassa on haka ja neljä pulttia, joten
liidityöstelykin olisi turvallista. Ville koitti Bingoklubia ja valitti
lähmerökeliä. Itsestä keli tuntui kuitenkin ihan ok:lle, joten otin liidin.
Ekassa levossa olin ihmeissäni, kun en ollut yhtään pumpussa. Kruksissa mokasin
parissa kohtaa, unohdin poketin ja jouduin pakittelemaan takaisin hartiajamiin.
Pääsin kuitenkin vasemmalle listaan, jonka jälkeen on pari tosi vaikeaa muuvia
erittäin hintsuilla jalitsuilla. Loppuosassa on hyvä underin jossa voi hiukka
mankkailla ja valmistautua vikoihin kymmeneen muuviin. Ankkurilla en ollut
käytännössä ollenkaan pumpussa ja pohdiskelinkin että eihän se voi olla kuin
ehkä 7a+. Alas laskeuduttuani istuskelin alhaalla tyytyväisenä ja olin
hämmentynyt, kun kädet iskivät hirveään pumppuun maassa istuessa. Hämmentävää
on myös se, etten ole reittiä sittemmin päässyt enää koskaan ja oikea greidi
lienee lähempänä 7c:tä. Tai kuten Sami
Koponen sanoi ”Vanha kunnon 7b+”.
Joka tapauksessa kyseessä
oli varmasti top-3 kiipeilypäivä minun osaltani ikinä.
0 kommenttia :
Lähetä kommentti