Paavon ja meikäläisen keväinen kränkkäilyretki piti sisällään onnistumisia, kehittymisen kohteita ja makkaraa Sauerkrautilla höystettynä. Kumpainenkin oli myytyjä Juran brutaalin viehättävään kiipeilyyn ja myös miljööseen. Itse odottelin varsinkin ympäristöä vähän varauksella, kun sitä on osa tutuista hieman arvostellut, mutta olin oikein positiivisesti yllättynyt. Avaraa lehtipuumetsää ja hienoja kallioita. Kun reitit vielä ovat tyyliltään ainakin meidän vierailemilla kallioilla varsin kruksikasta ei voi keväiseltä kaliokiipeilyretkeltä paljon muuta toivoa.
Lento Frankfurtiin ja paholaismainen Honda Jazz alle. Jazz ottikin 170 ja rapiat (toki alamäessä), joten Pottensteinin kylä löytyi tavoiteajassa. Kylän sijainti on aika ihanteellinen, sillä se sijaitsee kansallispuiston ytimessä. Heti ekana päivänä päästiin kränkkilemään ihanteellisessa kelissä mukavalle kalliolle nimeltään Ringtaler Wande. Lämppärikuusplussan jälkeen sainkin flässättyä Paavon hyvällä betalla erittäin hienon 7a:n nimeltään Bella. Loistava reitti kaikin puolin, napakka boulderalku ja tasaista muuvitteluta toppiin. Pitää sisällään hienon muuvivalikoiman, jopa huukkeja. Ensimmäisen päivän intoa puhkuen työstelin vielä muuvit viereiseen 7b+:saan nimeltään Fantastic Max. Järki päässä ja sen jälkeen Gasthaussiin.
Toka päivä valkeni hieman sateisena, mutta kun kerta reissussa oltiin oli pakko mennä tsekkaamaan kallion tila. Kumpaisenkin reitit näyttivät kuivahkoilta, joten päätimme kokeilla joka tapauksessa. Keli paranikin pikku hiljaa ja sain suureksi tyydytyksekseni kiivettyä reitin muutamalla yrkällä. Hakkuutin vielä viereistä 7b+:saa, mutta entisistä reissuista viisastuneena ajattelin säästellä hieman, jotta seuraavinakin päivinä voisi kiivetä jotain. Reitti oli joka tapauksessa bagseissa, kun se oli vain yhdestä pokettiin osumisesta kiinni.
Kolmas päivä ja aamulla sataa lunta... No ympäröivien kallioiden tsekkailua ja illallakin päästiin vielä kapuilemaan vielä pari hienoa kutosta Marientaler Wandissa. Kyseisen kallion kasit näyttivät järjettömän vaikeilta, josko niitä voi kallion alta tillistellen mitenkään vertailla mihinkään.
Neljäs päivä ja vettä tulee vieläkin kaatamalla. No suunnitelmään edelleen muutosta ja ostoksile Nurnbergiin. Hieno kaupunki ja hyvää Dunkelia. Takaisin tullessa mentiin vielä tsekkaamaan hänkkikallio nimeltään Soranger Wand. Ei annettu vesisateen haitata ja hakkuutettiin hänkkiä kuin höperöt. Tällä kyseisellä kalliolla pääsee siis kapuilemaan todella huonossakin säässä. Kallion oikeassa laidassa löytyy hieno kallio, josta löytyy brutaaleita kahdeksannen vaikusasteen helmiä. Keskellä kalliota valikoima pitää sisällään mukavia kutosia ja vasen laita tarjoilee seiskoja moneen makuun. Itse kiipesin valikoimasta hienon Miss Piggyn 7a+ ja testailin vieläkin hienompaa seiska bemaria, mutta se oli kevätkuntoon hiukka liian tasainen. Vika päivä keli oli taas kohtuullinen, mutta Soranger osoitti, että viides kiipeilypäivä putkeen hänkkikaltseilla ei ollut enää suomipojille parastaan antavaa settiä.
Hieno paikka ja ehdottomasti uuden visiitin arvoinen. Topoksi suosittelen Frankenjura Extreme -settiä, joka pitää sisällään 200 parasta 7a-ja yli vaikeusastetta tarjoilevaa kalliota. Autoon mukaan koordinaattipisteitä tukeva navigaattori, sillä toposta löytyy koordinaatit joka kalliolle. Jos yövytte Pottensteinissa, niin käykää makkaraillallisiin kyllästyttyänne paikallisessa italialaisessa, todella mukava paikka ja miellyttävät omistajat.
Retken jälkeen kävin kiipeämässä vielä Samin ensinouseman Vistan 7B+ huriksesta. Aivan älyttömän hieno kiipeilyä kolmen muuvin verran. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat vierailemassa esim. kauppa-autokivellä. Kevät on ihmiselle hyvää aikaa.
0 kommenttia :
Lähetä kommentti