Mont Blanc -retkikertomuksen ensimmäinen osa käsittää retroteeman odotettuja trikookuvia. Retkikertomus on pakko aloittaa näin päin, sillä varsinainen vuoriosio vaatii vielä henkistä työstämistä kun kirjoittaja joutuu heräilemään yöllä hikisenä muistojen avatessa lähes unhoon jääneet pelonsekaiset kokemukset.
Itse asiassa näin jälkeenpäin tarkastellen nuo trikoothan ovat itse asiassa varsin mukavan näköiset kiipeilyvermeet verrattuna nykypäivän Pranoihin, Mooniksiin, tahi farmaripöksyihin verrattuna. Ainakin liikelaajuudet pystyi käyttämään hyödykseen rajoittamattomasti. Varsinkin John Seppäsen Frank Shorter -merkkiset osoittautuivat hyväksi valinnaksi myös Chamonixin kaduilla tallatessa keski-ikäisten naisten vihellyksistä päätellen. Osansa toki voi olla myös lebardimaisilla reisillä, jotka oli noihin pöksyihin verhottu...
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
1 kommenttia :
Hienot trikoot ja tiukka 7:n kunto. Hienoa oli myös saada Mont Blanc massiivi tuon yhden kuvan kehykseksi. Johnin mystistä ulkomuotoa korosti lisäksi kesä helteellä käytetty commandopipo.
Osio 2/2 vaatinee edelleen hieman flas backien työstämistä omissa hiljaisissa hetkissä. Toki myös heräämiset yöllä omaan huutoon ja itkuun ovat edelleen kova sana käsitellä kyseistä reissua.
Lähetä kommentti