kuva: Tommi Kotanen
Lyhennelmä: Kiivettiin Ramin kanssa tänään kolmas ja neljäs nousu Autio-Suihkoseen, 7c+/8a.
Yöllä jännittää, josko tarvitsee oikeasti lähteä köyden terävään päähän.
Klo 0830 Käyn hakemassa Paavon, vaikka puhe olikin kello yhdeksästä.
Klo 0945 Wot Gorilla? tuntuu lämppärinä tavallisen mukavalta. Hiukkasen kuitenkin kutittelee, miltä lämppäyrkkä Autio-Suihkoselle tuntuu. Paavo poistaa jännityksen kruisailemalla lämppäriuyrkkää todella helpon näköisesti koloon asti ja pienen tauon jälkeen haluaa vielä kokeilla kruksimanttelia. Aikuinen urheilija -käsite muistuttaa itsestään jälleen kerran ja MTK:ta syksyn alusta vahvistamaan saapunut jäntevä nuorimies hajottaa lämppärissä olkapäänsä, voi videotreffit. Itsellä lämppäri tuntuu kohtuullisen hyvältä, joten liidiin on ilmeisesti lähdettävä vaikka hiukka kuumottaakin.
Klo 1015 Paavo ottaa olkapäästä huolimatta liidiyrkän, joka päätyy kruksiin ja turhauman purkamiseen köyden päässä n. 8m alempana. Muikku onkin yllättävän pitkä, mutta uudella sequensella varsin hallittu, joten itseäkään ei putoaminen jännitä, lähinnä suorituksen tulos.
Jännitys on itse asiassa yllättävän kova verrattuna kesän aiempiin kiipeilyihin. Ekalle pultille tepsuttelu on helppoa ja yritän rauhoitella itseäni. Klippi, pinchi, lista, mätsi hyllylle kneebar. Toinen klippi, oikea ristiin kahvalle, vasen seuraavalle, huukki, oikea ristiin, vasen viereen oikea seuraavalle kahvalle. Kolmas klippi, vasen saideriin, oikea mätsää, vasen listalle, oikea jollekkin otteelle jota en osaa kuvata. Oikea jalka kneebariin, vasen halkeamaan ja klippi, tuntuu yllättävän hyvälle. Oikea saideriin ja vasen jalka otteelle, lukko oikealla kädellä pinchiin jonka jälkeen vasemmalla jalalla backstep, vasuri ristiin oikean alta ja koloon lepailemaan. Kololepo on ehkä hassuin lepo missä olen kiipeilyreitillä ollut, n. 70cm korkea kolo, jonne mahtuu koko mies nököttämään. Mutta mitä ihmettä. "Savolainen Puolijumala" -lähes leikkimielinen kuntoiluskaba on tehnyt tehtävänsä ja pohkeenihan ovat aivan tukossa. Levosta ei tahdo tulla mitään, kun pohkeita kuumottaa, joten on pakko jatkaa. Kädet kahvalle, backstep ja vasurille Grande Jorasses, eli aikamoinen kahva, jalkojen fixaus, oikea halkeamalistalle ja vasemmalle jalalle high step, oikea käsi pään yläpuolella olevalle sloupille, josta kingetään Paavon olkapään hajottanut mantteli. Löydän itseni köyden päästä kutakuinkin samalta korkuudelta kuin Paavo yrkällään.
1045 Rami kiipeää reittiin kolmannen nousun valitettavan helpon näköisesti. Laskeutuu alas ja toteaa, ettei pumpannut missää vaiheessa. Nice.
1100 Yrkkä menee jo paremmin, paitsi, että aivot menevät umpisolmuun ja yritän klipata neljännen pultin väärästä otteesta. Kruksissa jään jotenkin liian alas ja olkapää nitkahtaa itselläkin. Kun ihmettelen alhaalla, että pulssi pysyy yllättävän korkealla kolossa lepäillessä toteaa Jolli ykskantaan "Harrastaisit jotain urheilua, esmerkiksi soutua". Niin...
1200 Kolmas ja tällä kondiksella päivän viimeinen yrkkä menee rennommin, kruksi tuntuu solidilta, kun vain nousuu tarpeeksi ylös. Kädet on vain hänkissä vaikka hänkiltä siirrytään melkein släbille. Saan kuitenkin koottua itseni jotenkin loppupoikkaria varten ja krimppaan ankkuria klipatessa oikean käden keskisormen tunnottomaksi.
Kesän kiipeilytavoitteet ovat täynnä, kaikki mitä tulee tämän jälkeen on bonaria. Mustavuoresta kiivettynä tällä hetkellä kaikki reitit (paitsi Komiat pärjää aina, jota en luultavasti kykene kiipeämään koskaan)Onneksi projekteja riittää loppuelämäksi. Kaukon Marko totesi keväällä Ahvenanmaalla ei ihan niin onnistuneen kiipeilypäivän jälkeen "Tätähän tämä kiipeily yleensä on", ja niinhän se onkin, mutta onneksi sekaan mahtuu tälläisiäkin päiviä.
Onnittelut myös Kaarion Tompalle, joka oli ensimmäisenä suomalaisena uinut Englannin kanaalin yli ilman märkäpukua. Kova juttu.
Viikonloppuna on tapahtunut kiipeilyrintamalla ihmetekoja ympäri Suomea, niistä saamme lukea luultavasti Sloupista ensi viikon alussa
3 kommenttia :
Onnittelut vielä :) Good effort! Sä olit niiiin yhtä kiven kanssa :-D
Morot
saatiin tästä Tatun kanssa kovat haukut pulttauksen suhteen, mutta kommenttien perusteella vaikuttaa siltä, että kruksi onkin auttanut teitä löytämään sisäisen mojon. Hieno homma! Millonkahan itse uskaltaisin kiivetä:)
(iso)H
Mojo ja kuukuset p ysyvät yhtä vaatimattomina luultavasti harrastuksen lopettamiseen asti. Itsellä uskallus lähettämiseen löytyi uudesta kruksisequensesta, jossa köysi jäi jalkojen väliin, eikä siinä tarvinnut olla muuvin aikana ihan kyljellään. Mutta myönnettäköön, että ensin voi tutkia ja sitten vasta hutkia. Reittihän on hienoimpia, mitä olen itse kiivennyt.
Miten olkapää? Iso-P kertoi, että ainakin Lammilla kiipeily oli näyttänyt lähes painottomalta. Jos olet tulossa Mustavuoreen, niin laittele viestiä.
-a-
Lähetä kommentti