Revolverisankari Romppainen

Klo 08.35 viikko pari sitten ja mestari Romppainen lähestyy allekirjoittanutta puhelun merkeissä. Herra on saapumassa Savon sydämmeen työkomennukselle ja aikoo sitä ennen käydä lähetystyössä keskustan kupeessa. Sipaisen kahvit huiviin ja nappaan kameran kaulaan, sillä allekirjoittaneen kyynerspäät olivat siinä vaiheessa vaihtelun vuoksi finaali merkkisessä tilassa.

Keli on kuin kalsa morsio, eli auton mittari näyttää -4 celsiusta. Lähetyskeli.

Samin visiona on avata assis meikäläisen taannoin avaamaan Roland -nimiseen dynaamiseen reittiin. Itsekkin olen takapuoltani kuluttanut reitin alla pariin otteeseen, mutta sikarin polttelut ovat jääneet lähinnä firman virkistyspäiviin. Jo pelkkä seisomalähdön dynaaminen roiskaisu tuntui keväällä vaikealle, vaikka siihen muutaman kerran istaaltaan pääsinkin. Istumalähtö pitää sisällään meikäläisen betalla 4 muuvia ja Isä-Romppaisen tyylillä pari enemmän. Oma kruksini löytyy napakasta krusifixiroikunnasta pikkulistoissa, kun samalla pitäisi jalat heittää vasemmalta puolelta oikealle huonohkoon huukkiin. Tämän huukin varasta pitäisi vielä jaksaa vetäistä sylivälin mittainen veto ok kahvaan. Jalkojen siirto onkin koitunut itselle voimat vieneeksi pykerrykseksi ja vika muuvi on jäänyt tekemättä.

Sami saa lämppäiltyä 45 minuuttia pakkasessa ja itsellä näpit jäätyy jo pelkästä kuvien ottamisesta. Herra rajaa loppujen yritysten määrän viiteen, sillä nahkat alkavat olla silsana. Kolmannella yrkällä huukki löytääkin paikkansa ja pysyy vielä loppuvedon aikanakin paikallaan. Revolverisankari 7C/+ saa ensinousun. Slash-greidi ihan vain sen takia, että ne ovat muotia...

Share on Facebook Share on Twitter Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.